ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, joka muuttaa muotoaan iän myötä

|

ADHD on vahvasti periytyvä oireyhtymä, mutta myös ympäristötekijöillä on vaikutusta. Yleensä lapsuudessa diagnosoitava häiriö voi hankaloittaa päivittäistä elämää monin tavoin. Iän ja aivojen kypsymisen myötä oireet monesti helpottavat.

ADHD on lyhenne englanninkielisistä sanoista Attention Deficit/Hyperactivity Disorder, joka kirjaimiellisesti tarkoittaa tarkkaavuuden puutteena ja ylivilkkautena oirehtivaa häiriötä.

ADHD oirehtii monin tavoin – jokainen on kuitenkin omanlaisensa

ADHD:n tyypilliset oireet näkyvät käytännön elämässä monin tavoin. Häiriö voi saada aikaan muun muassa:

  • impulsiivisuutta
  • keskittymisvaikeuksia
  • vaikeuksia seurata ohjeita
  • asioiden jättämistä kesken
  • unohtelua
  • aikataulujen pettämistä
  • huolimattomuusvirheitä
  • hermostunutta liikehdintää
  • runsasta puheliaisuutta
  • erilaisia vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa
  • tavaroiden hukkaamista
  • pitkäjänteisyyttä vaativien tehtävien lykkäämistä
  • hajamielisyyttä päivittäisissä rutiineissa
  • vaikeuksia tehdä asioita rauhallisesti
  • toisten keskeyttämistä, muiden lauseiden loppuun jatkamista
  • oman vuoron odottamisen vaikeutta
  • toisten tekemisten omimista itselle

Kaikki eivät kuitenkaan oirehdi keskenään samalla tavalla, vaan aivan kuten ihmiset yleensä, myös ADHD-oireiset ovat kaikki omanlaisiaan. Esimerkiksi yhdellä oireet saattavat painottua tarkkaavuuteen ja toisen taas vilkkauteen. 

Diagnosointikaan ei ole aina ihan helppoa, sillä ADHD:n rinnalla esiintyy yleisesti myös muita mielenterveyden ongelmia. 

Aikuisten keskuudessa jopa 80 prosentilla on lisäksi jokin toinen häiriö, esimerkiksi ahdistuneisuutta tai päihteiden ongelmakäyttöä. Myös masentuneisuus on yleistä. Lapsilla ja nuorilla on tavallista enemmän erilaisia käytöshäiriöitä. 

ADHD:n arvioidaan olevan ainakin 1,5 kertaa yleisempi miesten kuin naisten keskuudessa. Toisaalta uumoillaan, että poikien kohdalla häiriö on helpompi tunnistaa, minkä vuoksi tyttöjen osalta tila jää alidiagnosoiduksi. 

Oireyhtymän esiintyvyys väestötasolla on lasten keskuudessa 3,6–7,2 prosenttia ja aikuisilla 2,5–3,4 prosenttia. 

Mistä ADHD johtuu?

ADHD:n taustalta ei löydy yksittäistä syytä tai syykimppua vaan siihen vaikuttanevat niin geneettiset tekijät kuin ympäristötekijät sekä aivojen rakenteen ja toiminnan erilaiset poikkeavuudet. 

Kaksostutkimusten perusteella on arvioitu, että perintötekijöiden osuus selittävänä tekijänä olisi huomattava, vaikka mitään yksittäistä ”ADHD-geeniä” tuskin on olemassa. 

Ympäristötekijöistä keskosuus on selkeimmin yhteydessä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön. Häiriölle geneettisesti alttiiden lasten kohdalla äitien raskaudenaikainen tupakointi sekä alkoholin tai huumeiden käyttö lisäävät häiriön riskiä.

Aivojen rakenteesta magneettikuvauksin tehtyjen havaintojen perusteella ADHD-aikuisilla esiintyisi harmaan aineen ohenemaa muun muassa etuotsalohkossa, pihtipoimussa  ja mantelitumakkeessa. Aivojen rakenteellisten muutosten perusteella ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä diagnoosia.

Yksilöllistä hoitoa – oireet loivenevat monesti myös iän ja aivojen kypsymisen myötä

Koska kyseessä ei ole yksioikoinen sairaus, myöskään hoitokeinot eivät voi olla samat kaikille.

Tieto häiriöstä on joka tapauksessa ensisijaisen tärkeää.

Niin ADHD-oireista itseään kuin hänen lähipiiriään auttaa tieto häiriön tyypillisistä piirteistä sekä siitä, että kyseessä ei ole tahallinen halu tehdä asioita hutiloiden, jättää niitä puolitiehen tai levittää tarkoituksella levottomuutta. 

Lisäksi erilaiset käytännön ohjeet ja neuvot arjen sujuvoittamiseksi sekä oireiden suitsimiseksi auttavat niin itse aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä kärsivää kuin hänen läheisiään. 

Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia joko yksin tai ryhmässä on todettu toimivaksi hoitokeinoksi nuorilla ja aikuisilla. Lasten hoidossa painottuu käyttäytymishoito sekä tarpeen mukaan toimintaterapia.

Vaikka näyttöä ei ole vielä ehtinyt kertyä kovin paljon, mindfulness-menetelmien käytöstä saattaa olla hyötyä niin lasten, nuorten kuin aikuisten keskuudessa. Myös säännöllinen aerobinen liikunta saattaa auttaa. 

Keinotekoisten lisäaineiden välttäminen saattaa vähentää lasten oireita, mutta esimerkiksi sokerin pois jättämisellä ei ole havaittu olevan merkitystä. 

Lääkitys on usein tärkeä osa hoitoa. Hoidossa käytetään muun muassa psykostimulantteja (metyylifenidaatti, deksamfetamiini ja lisdeksamfetamiini), noradrenaliinin takaisinoton estäjää atomoksetiinia sekä erityisesti  käytösoireisiin vaikuttavaa guanfasiinia.


Aikuisiän ADHD: ”Ikään kuin sisällänne olisi moottori”

ADHD diagnosoidaan yleensä lapsuudessa, mutta häiriö on koko elämän seuralainen. Aikuisiällä oireet usein loivenevat – tai ainakin muuttavat muotoaan. Mutta monesti ainakin palava sisäinen levottomuus jää.

ASRS-seula on aikuisiän ADHD:n seulonnassa käytettävä työkalu. Oirekyselyssä on kaikkiaan 18 väittämää liittyen muun muassa keskittymiseen ja levottomuuteen, esimerkiksi:

  • Kuinka usein Teidän on vaikea tehdä tehtäviä loppuun saakka sen jälkeen, kun haastavat ja mielenkiintoiset osat on tehty?
  • Kuinka usein Teidän on vaikea muistaa velvollisuuksianne tai sovittuja tapaamisianne?
  • Kuinka usein Teillä on yliaktiivinen olo ja tunnette pakonomaista tarvetta tehdä asioita ikään kuin sisällänne olisi moottori?
  • Kuinka usein Teidän on vaikea keskittyä siihen, mitä muut sanovat, vaikka he puhuisivat suoraan Teille?
  • Kuinka usein jatkatte keskustelukumppaninne lauseen loppuun, ennen kuin hän itse ehtii tehdä sen?
  • Kuinka usein keskeytätte toisten tekemiset, vaikka he olisivat kiireisiä?

Kysymykset kertovat paljon aikuisiän häiriölle tyypillisistä piirteistä ja hankaluuksista – ADHD-aikuinen on oman elämänsä ja porukkansa elohiiri.

Aloitettuja projekteja saattaa olla elämässä vaikka muille jakaa, mutta loppuun saatettuja ei välttämättä yhtäkään. 

Ihmissuhteissa ja työelämässä voi ilmetä jos jonkinlaista kitkaa, kun aikataulut ja lupaukset eivät pidä ja lyhyt pinna saa ärähtelemään ja möläyttelemään ajattelemattomasti. Perhe-elämä voi tuon tuosta liukua kaaoksen partaalle, kun arjen rutiinit leviävät käsiin.

Riskikäyttäytyminen esimerkiksi liikenteessä tai päihteiden kanssa voi sekin tuoda kupruja elämään. Levottomuus lainehtii pään sisällä ja läikkyy käyttäytymiseen.

Lapsuusiän häiriölle tyypillinen motorinen vilkkaus saattaa aikuisällä vähentyä selvästi. Silti rauhattomuus voi saada aikuisen välttelemään tilanteita, joissa olisi oltava pitkiä aikoja hiljaa ja paikallaan.

Heikentää koettua elämänlaatua

Vaikka oirekuva muuttaa muotoaan, myös aikuisiän ADHD voi heikentää tutkimusten mukaan elämänlaatua merkittävästikin. Esimerkiksi vuonna 2013 Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa 50–69-vuotiaat häiriöstä kärsivät pitivät terveydellistä elämänlaatuaan selvästi heikompana kuin verrokit. He olivat myös yleensäkin ottaen tyytymättömämpiä elämäänsä. 

Toisaalta ruotsalainen ADHD voimavarana -kirjan tekijä, psykiatrian ylilääkäri Anders Hansen muistuttaa, että niin lasten kuin aikuisten keskuudessa häiriölle tyypilliset piirteet, kuten rauhattomuus ja impulsiivisuus sekä toisaalta syvällinen uppoutuminen kiinnostaviin asioihin, voivat parhaimmillaan toimia luovuuden, kekseliäisyyden ja aikaansaavuuden lähteinä.

LÄHTEET

ADHD tutuksi: Aikuisiän ADHD – mistä on kyse?

Korkeila, J. & Leppämäki, S. (2019). ADHD. Teoksessa Lönnqvist, J., Marttunen, M., Henriksson, M. & Partonen, T., Aalberg, V. & Seppälä, O. (toim.), Psykiatria (verkkoversio) 

Käypä hoito: ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

Käypä hoito: ADHD:n oireet aikuisuudessa ja ikääntyvillä

Terveyskirjasto: ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

ADHD-liitto

ADHD tyypit

Lue myös:

guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit