Ahdistus – kun luonnollinen reaktio stressiin jää päälle

Viimeksi päivitetty: |

Kaikkia ahdistaa joskus. Ahdistus on ihmisen luonnollinen reaktio stressiin tai johonkin huolestuttavaa asiaan. Kun ahdistuneisuus saa elämässä yliotteen, saattaa kyseessä olla ahdistuneisuushäiriö.


Mistä ahdistuneisuudessa on kysymys?

Ahdistuksen fyysisiä oireita selittää ikivanha taistele tai pakene -reaktio. Kun esivanhempamme joutuivat yllättäen kasvotuksin karhun kanssa, heidän elimistönsä reagoi monin tavoin: Adrenaliinin eritys lisääntyi, sydämensyke kasvoi, lihakset jännittyivät.

Oli päätettävä silmänräpäyksessä, jäädäkö taistelemaan uhkaa vastaan vai lähteäkö pakoon – ja fysiologiset muutokset auttoivat heitä kohdistamaan kaiken tarkkaavaisuutensa ja voimansa käsillä olevaan uhkaan.

Lue myös: Ahdistuneisuus on yleisempää introverttien keskuudessa

Ahdistus on tarpeellinen tunne

Harvempi nykyihminen kohtaa villipetoja päivittäin, mutta elimistömme reagoivat uhkaan ja stressiin edelleen samalla ikivanhalla tavalla.

Ahdistusta voivat aiheuttaa ihan tavalliset asiat, kuten edessä oleva koe, työpaikkahaastattelu, esitelmän pitäminen tai ensimmäinen päivä uudessa koulussa.

Joskus ahdistus iskee ”muuten vain”, ilman mitään selkeää ja konkreettista syytä.

Tilapäinen stressi saa meissä aikaan samoja fysiologisia muutoksia kuin karhun kohtaaminen esivanhemmissamme. Silloin pelottaa, uni ei tule. Huoli kalvaa mieltä, sydän tykyttää ja vatsakin on sekaisin.

Kohtuullinen määrä ahdistusta on monesti pelkästään hyvästä.

Ahdistuneisuus ei ole mukava olotila, mutta epämiellyttävyydestään huolimatta kohtuullinen määrä ahdistusta on usein pelkästään hyvästä:

Ahdistuksen tehtävä on edelleen sama kuin esivanhempiemme aikaan. Se varoittaa uhkaavasta tilanteesta ja hälytyskellon lailla se nykypäivänäkin auttaa ihmistä kohdistamaan huomion kullakin hetkellä tärkeimpään asiaan, keskittymään olennaiseen – ja tekemään toivon mukaan oikeita päätöksiä.

Lue myös: Ahdistaako? Turvaesine saattaa auttaa

Ahdistuneisuushäiriön yleiset oireet

Ahdistuneisuus ohimenevänä reaktiona johonkin konkreettiseen tilanteeseen täysin normaalia, mutta pitkittyessään siitä on monenlaista haittaa ihmisen jokapäiväisessä elämässä.

Kun ahdistus ei väisty vaan jää pitkäkestoisemmaksi seuralaiseksi, puhutaan ahdistuneisuushäiriöstä.

Psyykkiset oireet

Häiriöstä kärsivä on jatkuvasti huolissaan ja ahdistunut. Häntä pelottaa koko ajan, että jotain kauheaa voi tapahtua millä hetkellä hyvänsä. Hänellä voi olla vaikeuksia rentoutua ja olo on välillä niin levoton, että on vaikea pysyä paikoillaan.

Sairastuneen on vaikea kontrolloida huolta aiheuttavia ajatuksia ja hän pyrkii välttelemään ahdistusta aiheuttavia asioita ja tilanteita, mikä voi johtaa vaikeuksiin käydä koulua tai selviytyä työelämässä.

Ahdistunut saattaa myös väsyä ja ärsyyntyä tavallista helpommin.

Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä saattaa pelätä sekoavansa tai menettävänsä itsehallinnan. Myös kuolemanpelkoa esiintyy. Ympäristö voi vaikuttaa sairastuneesta epätodelliselta tai toisaalta hänestä voi tuntua siltä, että hän on itse irrallaan tästä maailmasta.

Hermostolliset ja muut fyysiset oireet

Lisäksi ahdistunut kärsii erilaisista autonomisen hermoston oireista, kuten vapinasta, hikoilusta, huimauksesta, unettomuudesta, hengenahdistuksesta, sydämentykytyksistä ja keskittymisvaikeuksista.

Muitakin fyysisiä oireita on, kuten vatsakipuja, lihasjännityksiä, rinnan alueen kipuja, ihon pistelyä ja puutumisen tunnetta, pyörryttävää oloa.

Lue myös: Vagushermo rauhoittaa elimistösi

Eri ahdistuneisuushäiriön muotoja ja niiden erityisiä oireita

Ahdistuneisuushäiriöt on joukko erilaisia häiriöitä. Suomessa käytössä olevan tautiluokituksen (ICD-10) mukaisia ahdistuneisuushäiriöitä ovat:

  • julkisten paikkojen pelko
  • paniikkihäiriö
  • sosiaalisten tilanteiden
    pelko
  • yleistynyt
    ahdistuneisuushäiriö

Jokaisella häiriöllä on em. yleisoireiden lisäksi oma oireistonsa, johon diagnoosi perustuu.

Esimerkiksi julkisten paikkojen pelosta kärsivä välttelee aktiivisesti jotain tiettyä paikkaa tai tilannetta, kuten väkijoukkoja, yksin matkustamista tai ylipäätään kotoa lähtemistä.

Paniikkihäiriölle tyypillistä taas on, että siitä kärsivä saa autonomisen hermoston aktivoitumisen seurauksena voimakkaita, epämiellyttäviä, yhtäkkisesti alkavia, vähintään minuuttien pituisia kohtauksia.

Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä joko suuresti huomion kohteeksi joutumista tai sitä, että oma käytös olisi jotenkin nolostuttavaa. Myös muun muassa punastuminen pelottaa. Pelot aktivoituvat monenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa, kuten vaikkapa työporukan yhteisellä lounaalla, palavereissa, juhlissa ja muissa kokoontumisissa.

Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön diagnosoinnissa tarkastellaan jo aiemmin listattuja yleisiä psyykkisiä, fyysisiä ja autonomisen hermoston oireita.

ahdistuneen voi olla vaikea poistua kotoaan
Julkisten paikkojen pelosta kärsivä saattaa vältellä poistumista kotoa.

Mikä altistaa ahdistuneisuushäiriölle?

Ahdistuneisuushäiriölle altistavat tekijät ovat moninaiset: Taustalta löytyy niin geneettisiä kuin ympäristöön ja persoonallisuuden piirteisiin liittyviä tekijöitä.

Ahdistuneisuushäiriö on selkeästi periytyvä sairaus. Sen periytyvyys on – häiriöstä riippuen – jopa 30–60 prosenttia.

Kielteisesti asioihin suhtautuvat sairastuvat ahdistuneisuushäiriölle optimisteja ja asioihin positiivisesti suhtautuvia herkemmin. Kovin estyneet ja ujot ihmiset ovat niin ikään häiriölle, erityisesti sosiaalisten tilanteiden pelolle, alttiita. Myös erilaiset aiemmat mielialahäiriöt, muun muassa masennus, lisäävät ahdistuneisuuden riskiä.

Ympäristötekijöistä lapsuuden kasvuolosuhteilla on suuri merkitys. Riitaisa koti on riskitekijä. Myös niukka ja hylkäävä vuorovaikutus vanhemman ja lapsen välillä lisää riskiä, kuten myös lapsen liiallinen suojeleminen niin todellisilta kuin usein kuvitelluilta vaaroilta.

Lisäksi erilaiset päihteet, muun muassa tupakointi, alkoholi ja kannabiksen käyttö, lisäävät kaikki riskiä ahdistuneisuuteen.

Monenlaiset negatiiviset tai traumaattiset elämäntapahtumat, kuten kiusaaminen, kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö, vaikuttavat niin ikään ahdistuneisuushäiriöön sairastumisen taustalla.

Voiko ahdistuneisuushäiriöltä suojautua?

Koska kyseessä on ainakin osittain periytyvä sairaus ja koska kaikkiin elämän olosuhteisiin ei ole mahdollista vaikuttaa, ahdistuneisuushäiriöltä suojautuminen omin voimin on vaikeaa.

Uumoillaan kuitenkin, että yksilö voi vaikuttaa terveellisillä elämäntavoilla – säännöllisellä vuorokausirytmillä ja liikunnalla sekä terveellisellä ja monipuolisella ruokavaliolla.

Olosuhteisiin vaikuttamalla voidaan saada paljon hyvää aikaan niin eri organisaatioissa kuin koko yhteiskunnan tasolla:

Koulu- ja työpaikkakiusaamiseen on voitava puuttua, perheitä olisi tuettava ongelmissaan mahdollisimman varhain ja matalan kynnyksen keskusteluapua olisi oltava tarjolla sitä tarvitseville.

Mistä esimerkiksi kertoo se, että korkeakouluopiskelijoista vain 66 % pitää henkistä hyvinvointiaan hyvänä?

Vaikka moni asia on meillä hyvin, kaikissa edellä mainituissa on vielä paljon parantamisen varaa.

Tarpeellista olisikin silloin tällöin pysähtyä ja miettiä, kuinka paljon ahdistuneisuutta pitäisi käsitellä yksilön ongelmana ja kuinka paljon ahdistuksen esiintyvyyteen vaikuttaa ympäristö, jossa asiat ovat vääristyneet tai rempallaan. Mistä esimerkiksi kertoo se, että korkeakouluopiskelijoista vain 66 % pitää henkistä hyvinvointiaan hyvänä?

Isoja ja monimutkaisia teemoja, mutta toivottavasti yhteiskunnallinen työ ja keskustelu teemoista jatkuu mahdollisimman vilkkaana.

Miten ahdistuneisuushäiriötä hoidetaan?

Kuten masennuksessa, myös ahdistuneisuushäiriön hoidossa psykoterapia ja/tai lääkehoito (SSRI- ja SNRI-lääkkeet) ovat yleisimmät käytössä olevat hoitomuodot.

ahdistusta voi helpottaa liikunnalla
Liikunta on hyvää ahdistuneisuuden omahoitoa.

Eri terapioista tiedetään laajan suomalaistutkimuksen perusteella, että vaikka lyhytkestoinen ratkaisukeskeinen terapia tehoaa nopeammin, toisaalta pitkäkestoinen psykodynaaminen psykoterapia tai psykoanalyysi näyttäisivät olevan tehokkaampia pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.

Tieto ei sekään vähennä sairastuneen ja hänen läheistensä tuskaa – päinvastoin: Kun ymmärrys sairaudesta lisääntyy, myös sen hallinta arjessa käy helpommaksi.

Itseään olisi myös jaksettava hoitaa.

Päihteiden käyttö kannattaa jättää. Myös säännöllinen liikunta vähentää ahdistuneisuusoireita.

Lisäksi erilaiset rentoutumismenetelmät (meditaatio, mindfulness) saattavat nekin helpottaa oireita.

Lähteet:
Käypä hoito, Duodecim, ADAA

Artikkelin kuvat:
Alec Douglas/Unsplash
Jacob Postuma/Unsplash


Lisää mielenterveydestä:

Kommentit ennakkomoderoidaan eli julkaistaan vasta sen jälkeen, kun toimitus on ne ensin hyväksynyt. Joskus siihen voi kulua useampi päivä, mutta jos kommettisi on asiallinen, se julkaistaan kyllä.

Tilaa
Ilmoitus
guest
0 Kommenttia
vanhimmat
uusimmat eniten ääniä saaneet
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit