Äidin narsismi vaurioittaa lasta – oireilu jatkuu pitkälle aikuisuuteen

| | ,

”Narsistinen äiti kasvattaa lasta omana jatkeenaan.” Näihin sanoihin tiivistyy täydellisesti narsistisen vanhemmuuden luonne. 

Tuija Välipakan alun perin vuonna 2007 julkaistu ja vastikään uudistettu Sata tapaa tappaa sielu – Narsismin uhrit kertovat kuvaa kaunistelematta, millaista tuhoa narsisti saa aikaan läheistensä elämässä. 

Tuija Välipakka
Tuija Välipakka

Narsistiäiti ei hyväksy lastaan sellaisena kuin hän on

Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ovat narsistin lapset. Koska lapsen ensimmäinen ihmissuhde on tavallisimmin suhde omaa äitiin, siksi narsistisen äidin kasvattama joutuu korjaamaan sairaan suhteen aiheuttamia tuhoja pitkälle aikuisuuteen – ja usein koko elämän ajan. (Toki myös narsistinen isä voi aiheuttaa suurta vahinkoa.)

Yksi vanhempien olennaisia kehitystehtäviä on nähdä ja hyväksyä lapsi juuri sellaisena kuin hän on.

”Vanhempien on osattava luopua omasta toiveestaan, että lapsi olisi täydellinen, ja hyväksyttävä lapsi vaativana, itsenäisenä ja omanlaisenaan yksilönä”, Välipakka kirjoittaa. 

Narsistinen äiti ei kuitenkaan osaa toimia näin vaan hänelle lapsi on oman minuuden jatke, jolla ei ole omia erillisiä tarpeita. 

Narsistin lasta kalvaa epämääräinen ahdistus ja syyllisyys

Lapselle äiti on kuitenkin äiti, eivätkä kaikki edes aikuistuttuaan osaa syyttää narsismia vanhempansa omituisuudesta ja kodin sairaasta tunneilmastosta. On vain epämääräinen ahdistus ja syyllisyys.

Välipakka listaa kirjassaan nipun hyödyllisiä kysymyksiä, jotka auttavat pohtimaan, onko omaa elämää varjostanut äidin (tai jomman kumman vanhemman) narsismi:

  • Koetko häpeää äitisi seurassa?
  • Yritätkö muuttaa itseäsi kelvataksesi?
  • Esittääkö äitisi ristiriitatilanteessa uhria?
  • Pyöriikö koko perhe äitisi ympärillä?
  • Oletko “hyvä” vain silloin, kun teet kuten äiti tahtoo?
  • Kun kerrot huolistasi, kääntääkö äitisi keskustelun toistuvasti omiin huoliinsa?
  • Oliko lapsuudenkotisi tunneilmasto riippuvainen äitisi ailahtelevista tunnetiloista?
  • Antaako äitisi ymmärtää, että sinä olet vastuussa hänen stressistään tai muista vaivoistaan?
  • Vertaileeko äitisi sinun tappioksesi sinua sisaruksiisi tai ystäviisi?
  • Mitätöikö äitisi suoraan tunteitasi, tarpeitasi ja tahtoasi?
  • Tunnetko äitisi edessä kokonaisvaltaista huonommuuden tunnetta?

“Kaikki paha oli äidin ulkopuolella”

Välipakan kirjassa ääneen pääsevät lukuisat narsistien uhrit. 

Narsistisen äidin kasvattama “PahaPekko” kuvailee äitiään näin: 

”Hän näki itsessään vain kaiken loiston ja käänsi pahan pois, meihin, perheeseensä. Kaikki paha oli äidin ulkopuolella. Ei yhtään virhettä hänessä. Sellaisen äidin lapsesta ei tule äidin hyvien ominaisuuksien luettelon kaltaista vaan pelkkä pahan kantaja.”

“Vihaan kiinni jäänyt” tiivistää osuvasti:

”Ei ole kysymys mistään yksittäisestä jutusta, jonka äiti teki, vaan siitä kaoottisesta kodista, jossa elin enkä saanut olla minä.”

Narsistisen vanhemman jättämät jäljet ovat pitkät. Taru kertoo:

”Olen 48-vuotias korkeakoulutettu nainen, kolmen lapsen äiti. Oma äiti kohtelee minua edelleen kuin olisin hänen tahdoton ja alistettavissa oleva lapsensa vailla omia mielipiteitä ja tahtoa.”

narsistisesta äidistä kertova sitaatti

Toipumisen tielle: on surtava menetettyä, on vapauduttava vihasta

Narsistisen vanhemman vahingoittama voi toipua kokemuksistaan. Ensin on kuitenkin hyväksyttävä, että vanhempi ei ollutkaan sellainen kuin vanhemman olisi kuulunut olla eikä sellainen, millaiseksi lapsi kenties oli virheellisissä mielikuvissaan tämän ylentänyt. 

”Narsistiäidin valtapiiristä on kasvettava ulos, surtava lapsuutta, joka ei ollut sellainen kuin olisi halunnut sen olevan, ja kasvettava omaksi kokonaiseksi, riippumattomaksi itseksi”, Välipakka kirjoittaa. 

Irrottautuminen ja suruprosessi on niin suuri myllerrys, että moni hakee siihen apua ja tukea terapiasta. 

”Uhrin suruprosessiin kuuluu paljon surua, vihaa, masennusta, ahdistusta ja häpeää. Nämä tunteet olisi uskallettava kohdata, etteivät ne koteloidu mieleen”, Välipakka kirjoittaa.

Olennainen osa toipumisprosessia on anteeksianto: 

“Ihmisen on valittava, jääkö hän vihan valtaan vai vapauttaako itse itsensä.”

Sata tapaa tappaa sielu

Tuija Välipakan Sata tapaa tappaa sielu (Gummerus 2020) on uudistettu laitos vuonna 2007 julkaistusta samannimisestä teoksesta. Kirja kertoo narsismista ja narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Se sisältää runsaasti uhrien omakohtaisia kertomuksia muun muassa narsistista parisuhteessa, narsistista äitinä, isänä tai muuna lähisukulaisena sekä narsistista työpaikalla.

Kuvat: Jr Korpa, Gummerus, Adobe Stock

Aiheeseen liittyvää:

5 2 äänet
Mitä pidit?
guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit