Dissosiaatiohäiriö – kun kokemus todellisuudesta hajoaa

|

Dissosiaatiohäiriö viittaa kokoelmaan häiriöitä, joille ominaista on kyvyttömyys yhdistää havaintoja, ajatuksia ja tunteita yhtenäiseksi kokemukseksi todellisuudesta. 

Mitä on tietoisuus? Yleensä ihminen pitää tietoisuuttaan ajatustensa, tunteidensa, havaintojensa, kokemustensa ja muistojensa summana. Kaikesta tuosta muodostuu yhtenäinen kokonaisuus – koherentti kuva  itsestä ja todellisuudesta. 

Dissosiaatio (engl. dissociation, erottaminen, irrottaminen) on tila, jossa tietoisuuden eri osien integrointi ei onnistukaan.Todellisuuden tai minän kokemuksesta tulee kummallinen, koska siitä puuttuu jokin tai joitakin normaaliin ja yhtenäiseen kokemukseen tarvittavia ulottuvuuksia.

Ohimenevinä ja yksittäisinä episodeina dissosiatiiviset kokemukset ovat erittäin yleisiä. Psykiatria-kirjaan kirjoittamassaan dissosiaatiohäiriökatsauksessa psykiatri Hannu Lauerma kertoo, että jopa joka toisella aikuisella on yksittäisiä itsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tuntemisen kokemuksia. Ne ovat Lauerman mukaan tavallisia etenkin stressitilanteissa.

Miten dissosiaatio näkyy käytännössä?

Dissosiaation oireet voivat olla muun muassa tällaisia:

  • takaumat traumaattisista, järkyttävistä tai stressaavista tapahtumista
  • etääntyminen ympäristön tapahtumista
  • tunne kontrollinen menettämisestä jollekulle ”toiselle”
  • muistinmenetys koskien tiettyjä tapahtumia, ihmisiä, tietoa tai ajanjaksoja
  • vääristyneet havainnot 
  • näkö- ja kuuloharhat
  • yhteyden katkeaminen omiin tunteisiin
  • ympäröivän maailman kokeminen epätodellisena tai vääristyneenä
  • itsen kokeminen epätodellisena
  • etääntyminen itsestä ja ympäristöstä
  • muuttunut käsitys ajasta ja paikasta
  • vaikeus erottaa, mikä on totta ja mikä mielikuvituksen tuotetta
  • tunne, että tarkkailee itseään ja tunteitaan ulkopuolelta
  • epävarmuus siitä, missä itse loppuu ja toinen ihminen alkaa
  • ruumiillisia tuntemuksia (esim. tunnottomuus, säryt, äänen katoaminen, aistihäiriöt)
kokemus dissosiaatiosta

Yleisimmät dissosiaatiohäiriöt

Dissosiaatiohäiriö ei ole yksi sairaus vaan useiden häiriöiden luokka ja kaikille häiriötyypeille on omat diagnostiset kriteerinsä. 

Yleisimpiä dissosiaatiohäiriöitä ovat dissosiatiivinen identiteettihäiriö, dissosiatiivinen muistinmenetys, dissosiatiivinen pakkovaellus sekä depersonalisaatio/derealisaatiohäiriö.

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö tunnetaan myös nimellä sivupersoonahäiriö. Siitä kärsivällä henkilöllä on kaksi tai useampia identiteettejä. 

Eri persoonilla on kullakin omanlaisensa luonteet sekä tapansa hahmottaa niin itseään kuin ympäristöään. Jokainen identiteeteistä ottaa välillä vallan.

Tätä häiriötä diagnosoitaessa on olennaista, että eri identiteetit eivät ole seurausta jonkin päihdyttävän aineen käytöstä tai muusta häiriöstä tai sairaudesta. 

Dissosiatiivinen muistinmenetys

Dissosiatiivisella muistinmenetyksellä tarkoitetaan yleensä tilannetta, jossa henkilö ei muista jotain asiaa tai tapahtumaa lähimenneisyydestään. 

Monesti unohtunut asia on jotain traumaattista tai muulla tavalla mullistavaa. Joskus unohtuu koko elämänhistoria ja identiteetti. Myös jokin taito tai aiemmin omaksuttu tieto voi unohtua.

Muisti yleensä palautuu, mutta muistinmenetyksen kesto voi vaihdella suuresti – minuuteista vuosikymmeniin. 

Dissosiatiivista muistinmenetystä diagnosoitaessa on niin ikään tärkeää varmistaa, ettei muistinmenetys johtu päihteistä tai muusta sairaudesta. 

Dissosiatiivinen pakkovaellus

Dissosiatiivisen pakkovaelluksen keskeinen oire on niin dramaattinen, että sitä on käytetty monen elokuvan ainesosana: 

Henkilö poistuu tutuista ympyröistään yllättäen eikä muista mitään taakse jättämästään elämästä. 

Pakkovaelluksen taustalta löytyy yleensä jokin traumaattinen tai akuutisti stressaava tapahtuma tai voimakas tunnemuisto. 

Tila kestää tyypillisesti melko lyhyen aikaa (tunteja tai päiviä) eikä elämästään ulos kävellyt henkilö yleensä päädy kovin kauas. 

Depersonalisaatio ja derealisaatio

Depersonalisaatiota kokevasta tuntuu, että hän on jatkuvasti tai toistuvasti oman mielensä tai ruumiinsa ulkopuolella (depersonalisaatio). Myös ympäristö saattaa vaikuttaa epätodelliselta (derealisaatio). 

Oudosta, unenomaisesta kokemuksesta huolimatta todellisuudentaju säilyy kokemuksen aikana. 

Eriasteisia depersonalisaatiota muistuttavia kokemuksia liittyy melko usein kannabiksen käyttöön. Erilaisten rituaalien ja meditoinnin seurauksena koettavat depersonalisaatio- tai derealisaatiokokemukset ovat niin ikään yleisiä.

Mistä dissosiaatiohäiriö johtuu?

Täsmällisiä syitä tai mekanismeja dissosiaatiokokemusten taustalla ei tiedetä, mutta voimakas stressi tai trauma mainitaan usein taustalla vaikuttavana tekijänä.

Taustalta saattaa siten löytyä esimerkiksi kaltoinkohtelua, hylkäämistä, hyväksikäyttöä, onnettomuuksia, luonnonmullistuksia, sota jne. 

Dissosiaation ajatellaan olevan mielen suojautumiskeino rankan kokemuksen aiheuttamalta traumalta, jota ihminen saattaisi muuten yrittää ratkaista paljon vaarallisemmalla tavalla (esimerkiksi yrittämällä ottaa hengen itseltään tai joltakulta toiselta).

Suojautumiskeinona dissosiaatio on kuitenkin kovin epätäydellinen, sillä monesti se voi tehdä kanssakäymisestä toisten ihmisten kanssa vaikeaa sekä aiheuttaa kovaakin ahdistusta.

Myös hallusinogeenien käyttö tai jokin muu sairaus saattaa lisätä dissosiaatiokokemuksen todennäköisyyttä. Esimerkiksi ilokaasu, ketamiini ja fensyklidiini eli PCP ovat tunnettuja dissosiatiivisia aineita.

Lisäksi tiedetään, että nuorilla dissosiaatioita tapahtuu useammin kuin vanhempien ihmisten keskuudessa. Naisilla dissosiatiivinen identiteettihäiriö on selkeästi yleisempi kuin miehillä.

Vasen- tai sekakätisyys ja dissosiaatiotaipumus ovat yhteydessä toisiinsa nuorten naisten keskuudessa. 

Hannu Lauerman katsauksen mukaan dissosiaatiohäiriötä esiintyy jossain elämän vaiheessa jopa 5–10 prosentilla ihmisistä.

Miten dissosiaatiohäiriöitä hoidetaan?

Asiallinen tieto auttaa dissosiaatiohäiriöstä kärsivää. On helpottavaa saada kuulla, että oireita ei aiheuta vaikkapa etenevä muistisairaus tai elimellinen vaiva. 

Muistikatkosten aikaisista tapahtumista saadut silminnäkijöiden kuvaukset voivat puolestaan auttaa heitä, joiden mieltä painaa epätietoisuus siitä, mitä he olivat tehneet tai mitä heille oli tapahtunut katkoksen aikana.

Psykoterapiassa voidaan käydä läpi oireita aiheuttavia traumaattisia tai stressaavia kokemuksia turvallisessa ilmapiirissä. Tavoitteena on, että vähitellen potilas oppii kohtaamaan ja käsittelemään tapahtuman nostattamia tunteita ilman tarvetta dissosiointiin.

Yksilöpsykoterapian lisäksi hoitomuotoina käytetään ryhmäterapiaa sekä perheterapiaa aikuisiän perheen kanssa. 

Hypnoosi voi niin ikään olla tuloksellista, sillä dissosiaatiohäiriöistä kärsivien tiedetään olevan keskimääräistä herkempiä suggestiolle ja vaipuvan muita herkemmin syvään hypnoosiin.

Dissosiaatiohäiriön laukaisevia vaikeita muistoja voi työstää myös itse. Silloin erilaisista rentoutustekniikoista on hyötyä. Niiden avulla muistoja voi kohdata ja käsitellä omaan tahtiin rauhallisessa ja rentoutuneessa mielentilassa. 

Dissosiaatiohäiriöiden rinnalla koettavia muita mielenterveyden häiriöitä hoidetaan asianmukaisella lääkityksellä.

Kokemuksia dissosiaatiosta

Miltä dissosiaatiohäiriöt sitten tuntuvat ja näyttävät oikeassa elämässä? Muun muassa näin kokemusta on kuvattu:

”Minusta tuntui, että kehoni ei kuulunut minulle. Olin kuin joku ulkopuolinen, joka seurasi tarinani käänteitä.” (Lähde: Mind.org)

Minulla ei ole koskaan ollut selkeää minäkuvaa. Olen pienestä pitäen mieltänyt itseni me-muodossa ja ainakin kolmessa osassa. Oli se, joka kuoli, kun pahaa tapahtui. Oli se, joka tunsi vihaa. Ja oli se, joka jatkoi hyväntuulisena arkielämää.” (Lähde: Tehy)

”Persoonallisuudessani on monta erilaista ja toisistaan erillistä osaa. Osat muodostavat kokonaisuuden, joka olen minä. Osat ovat kirjaimia ja minä olen niistä muodostuva lause.” (Lähde: Mind.org)

”Kaikki oli hyvin, tavallaan. Silti minua vaivasi epämääräinen tunne siitä, etten oikein tiennyt ’missä’ hän on. Välillä hän sanoi asioita, jotka eivät tuntuneet liittyvän mihinkään ja välillä hän yksinkertaisesti näytti joltakulta toiselta.” (trauma-asiantuntijan kuvaus asiakkaastaan)

”En ensin edes tiennyt, että minulla oli monia persoonia, sillä en muistanut, kun ne vaihtuivat. Tavallisesti läheiset huomaavat asian ensin.” (Lähde: Mentalhealth.org.nz)

”Muut minäni kertovat minulle kaltoinkohteluun liittyvistä muistoistaan ja minä kerron heille nykyisestä elämästäni. Pala palalta ja terapian avulla me rakennamme näistä kokemuksista yhtä kokonaisuutta” (Lähde: Mentalhealth.org.nz)

LÄHTEET

Mind.org: Dissociation and dissociative disorders

Lauerma. H. (2019) Dissosiaatiohäiriöt. Teoksessa Lönnqvist, J., Marttunen, M., Henriksson, M. & Partonen, T., Aalberg, V. & Seppälä, O. (toim.), Psykiatria (verkkoversio)

Terveyskirjasto: Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)

VerywellMind: What are dissociative drugs? 

Artikkelin kuvat: Matúš Kovačovský ja Jr Korpa/Unsplash

Lue myös:

guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit