Dopamiini on välittäjäaine, jotka pitkään kutsuttiin – hieman harhaanjohtavasti – onnellisuushormoniksi. Jos dopamiini ei tee onnelliseksi, mitä se sitten tekee?
Dopamiini on yksi keskushermoston lukuisista välittäjäaineista. Välittäjäaineiden tehtävänä on toimia viestinviejinä hermosolujen välillä.
Dopamiini ja lupaus tulevasta nautinnosta
Dopamiinia muodostuu eniten ventraalisella keskiaivojen alueella (VTA), joka on keskeinen alue mielihyvän ja palkkiontunteen kokemisessa.
VTA-alueella syntyvää dopamiinia vapautuu silloin, kun ilmassa on lupaus jostain miellyttävästä tai palkitsevasta asiasta, kuten vaikkapa seksistä, urheilusuorituksesta, suklaakakusta, kuohuviinistä, muusta huumaavasta aineesta tai vaikkapa ”varmasti ihan kohta” napsahtavasta jättipotista hedelmäpelissä.
Kuvittele tilanne, jossa tiedät, että illalla annat itsellesi luvan syödä lempisuklaata ruoan jälkeen (jos suklaa ei houkuta, vaihda tilalle jokin muu asia tai aine, josta nautit). Kuinka suloista hurmaavan suklaatuokion odottaminen onkaan! Sinä tunnet mielihyvää ja aivosi kylpevät dopamiinissa.
Sitten koittaa ilta ja tuo koko päivän odotettu suklaahetki. Vaikka suklaa varmasti maistuu hyvältä, dopamiinivetoisen mielihyvän huippu – huumaava odottaminen – on jo ohi.
Dopamiini innostuu uudesta ja odottamattomasta
Kuvitellaan edelleen, että koska suklaahetki oli niin ihana, päätät tehdä suklaan syömisestä jokailtaisen tavan. Päivisin mielesi hyrisee mielihyvästä odottaessasi illan herkutteluhetkeä – mutta päivä päivältä mielihyvän tunne kuitenkin vähenee. Miksi?
Puhutaan niin sanotusta palkkion ennustamisvirheteoriasta (reward prediction error theory), joka menee jotakuinkin näin:
Kuvittele tilanne, jossa et tiedä etkä odota kotoasi löytyvän suklaata. Illalla ruokaa laittaessasi kurottelet kaapin perälle etsiessäsi liemikuutioita. Siirrät jauhopussin – ja mitä vanhat silmäsi näkevätkään? Suklaapatukka! Täysin odottamaton herkku saa aikaan dopamiinipiikin.
Jos palkkio siis tulee odottamatta tai yllätyksenä, se saa aikaan dopamiiniryöpsähdyksen ja mielihyvän tunteen. Näin käy siksi, koska dopamiinia erittyy suhteessa odotetun ja todellisen palkkion väliseen erotukseen.
LUE MYÖS: Vagushermo rauhoittaa elimistösi
Dopamiini tönii kohti tavoitteita
Dopamiini puskee meitä saavuttamaan tavoitteitamme. Kuvittele, että teet opintojesi lopputyötä. Työ on vaivalloista, sotkuista ja raivostuttavaa. Silti jatkat, sillä mielessäsi kangastelee jo, kuinka mahtavalta tuntuu sitten joskus, kun työ on lopulta valmis.
Dopamiinin aiheuttamaa mielihyvän tunnetta tarvitaan siis motivoimaan meitä tekemään töitä tavoitteidemme saavuttamiseksi.
Se tönii meitä eteenpäin siksi, koska nimenomaan päämäärien tavoittelu ja tulevaisuudessa odottavan palkkion ennakointi aiheuttaa mielihyvän tunteita.
Dopamiini osallistuu liikkeiden kontrollointiin
Dopamiinista puhutaan monesti juuri aivojen palkitsemisjärjestelmän yhteydessä. Lisäksi sillä on tärkeä rooli muun muassa liikkumisessa, sillä dopamiinia muodostuu liikkeen kontrollointiin osallistuvalla mustatumake (substantia nigra) -nimisellä aivoalueella.
Esimerkiksi Parkinsonin taudissa dopamiinia sisältävät neuronit rappeutuvat, mikä aiheuttaa dopamiinin puutetta ja sen myötä taudille tyypillisiä vaikeuksia kontrolloida liikkeitä. Toisaalta esimerkiksi Touretten syndroomassa liian suuren dopamiinimäärän arvellaan aiheuttavan sairaudelle tyypillistä liiallista liikehdintää.
Dopamiinin puute liitetään myös moniin muihin sairauksiin, esimerkiksi masennukseen, skitsofreniaan ja tarkkaavaisuushäiriöihin
Dopamiinin puute löytyy monen sairauden taustalta
Dopamiinin puute löytyy monien sairauksien taustalta, mutta on tärkeää tarkentaa, että läheskään aina dopamiinin puute ei ole sairauden syy vaan sen sivutuote. Ei voida siis sanoa, että dopamiinin puute aiheuttaisi esimerkiksi masennusta.
Myös lääkitys – esimerkiksi skitsofrenian hoidossa käytettävät neuroleptit – voivat madaltaa aivojen dopamiinipitoisuutta, sillä ne estävät dopamiinireseptorien toimintaa.
Rasvainen ja paljon sokeria sisältävä ruokavalio on sekin liitetty dopamiinin puutteeseen.
Olisi kuitenkin virhe olettaa, että huono ruokavalio aiheuttaisi dopamiinin puutetta. Voi olla myös niin päin, että koska ihmisellä on alhainen dopamiinitaso, hänellä ei riitä motivaatiota ja energiaa terveellisen ruokavalion noudattamiseen.
Mikä ihmeen dopamiinipaasto?
Ihmiselle on tyypillistä etsiä yksiselitteisiä konkreettisia tai kuvaannollisia ”yhden pillerin” ratkaisuja elämänsä ongelmiin ja hankaliin mielialoihinsa. Dopamiinipaasto on niistä viimeisimpiä.
Jos konmaritan kotini, koko elämäni kuin ihmeen kaupalla järjestyy samalla. Jos lakkaan syömästä vehnää, minusta tulee kirkassilmäisempi, laihempi ja onnellisempi. Jos noudatan elämäntaitovalmentajan kolmen stepin ohjeita, saavutan viimeinkin tavoitteeni. Detox-kuuri hoitaa loput.
Dopamiinipaasto on uusi yhden pillerin temppu. Sen puolestapuhuja, psykiatrian apulaisprofessori Cameron Sepah selittää LinkedIn-päivityksessään, että jos dopamiinireseptoreja stimuloidaan liikaa, ne lakkaavat reagoimasta dopamiinin entiseen malliin.
Tämä puolestaan johtaa hänen mukaansa siihen, että tarvitaan entistä suurempia määriä dopamiinia, jotta sen vaikutus pysyisi entisenlaisena. Jotta aivoilla olisi mahdollisuus palautua, on ryhdyttävä toimiin dopamiinin vähentämiseksi.
Tauolle kaikki rupattelusta herkkuihin
Miten se käytännössä tehdään? Pidetään taukoa kaikesta, mikä tavallisesti tuottaa mielihyvää ja uhkaa aiheuttaa riippuvuutta – siis todella monesta asiasta:
Syömisestä, ihmiskontakteista (etenkin seksistä), sosiaalisesta mediasta, nautintoaineista ja jopa työnteosta ja katsekontakteista. Äärimmilleen vietyä dopamiinipaastoa olisi sulkea itsensä tilaan, jossa ei ole mitään ärsykkeitä, esimerkiksi pimeään ja äänieristettyyn kaappiin.
Dopamiinipaasto kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta todellisuudessa sen mahdollisista vaikutuksista ihmiseen ei ole näyttöä.
On totta, että vakavasta riippuvuudesta toipuva pystyy ”uudelleenohjelmoimaan” dopamiinijärjestelmänsä. Prosessi on kuitenkin pitkä ja vaivalloinen eikä sen perusteella voida päätellä muodikkaan dopamiinipaaston vaikutuksista ihmiseen, neurotieteen tutkija Walter Piper New Yorkin yliopistosta muistuttaa PsychCentral-sivuston haastattelussa.
Kohtuus kannattaa, mutta…
Kohtuus on hyvä asia. Mahdollisen riippuvuuden kehittymistä kannattaa jarrutella rajoittamalla riippuvuutta aiheuttavaa ainetta tai toimintaa. Mutta tämän enemmästä tai ihmeellisemmästä ei dopamiinipaastossa välttämättä ole kysymys.
”Meille kaikille tekee hyvää hidastaa välillä vauhtia. Siitä koituvia hyötyjä ei kuitenkaan pidä laskea alentuneiden dopamiinitasojen ansioksi. Se olisi monimutkaisen hermostomme toiminnan liiallista yksinkertaistamista”, neurotieteen tutkija Kim Hellemans Carleton-yliopistosta sanoo PsychCentralille.
Lähteet:
Baars, B. J. & Gage, N. M. (2010). Cognition, Brain and Consciousness. Introduction to Cognitive Neuroscience. Oxford: Elsevier.
Dopamine reward prediction error coding. (2016, March 1). PubMed Central (PMC)
The New York Times: How to Feel Nothing Now, in Order to Feel More Later
PsychCentral: Dopamine Fasting Probably Doesn’t Work, Try This Instead
BetterHelp: What Does It Mean To Have A Dopamine Deficiency?
Artikkelin kuvat: Adobe Stock ja Roman Bilik/Unsplash
Tutustu myös:
- GABA jarruttaa ja rauhoittaa – mutta voiko sen määrään vaikuttaa ravintolisillä ja ruoka-aineilla?
- Ketamiini lievittää masennusta nopeasti – uni vahvistaa vaikutusta?
- L-teaniini ”rentouttaa, lievittää ahdistuneisuutta ja parantaa kognitiivista suorituskykyä” – onko väitteissä perää?
- Estrogeeni vaikuttaa ratkaisevalla tavalla keski-ikäisen naisen henkiseen hyvinvointiin
- Serotoniini osallistuu mielialan säätelyyn – mekanismi on kaikkea muuta kuin suoraviivainen
