Dunning–Kruger-efekti vaivaa asiastaan satavarmaa

Dunning–Kruger-efekti eli ylivertaisuusvinouma tarkoittaa ilmiötä, joka saa ihmisen uskomaan osaamisestaan liikoja erityisesti silloin, kun hänen taitonsa ovat todellisuudessa vähäiset.

Huomaatko ajattelevasi tuon tuosta, että sinä se vasta tiedätkin kaiken tai osaat asiat paremmin kuin useimmat muut? Julistatko ”varmoja totuuksia” itsevarmana voimatta käsittää, miksi muut ovat niin toivottoman kujalla?

Jos oma erinomaisuutesi häikäisee sinut useinkin, voi olla aiheellista pysähtyä hetkeksi ja esittää itselleen pari tarkentavaa kysymystä: 

Mistä tiedät, että oikeasti tiedät? Voisiko olla niin, että kuvittelet osaavasi ja tietäväsi siksi, koska olet sokea omalle tietämättömyydellesi?

Jos kärsit Dunning–Kruger-efektistä, vastaat kysymyksiin todennäköisesti kieltävästi ja poistut tuhahdellen toisaalle.

Jos mieltäsi alkoi hiertää pieni epäilys, saatat haluta lukea lisää. Tai ehkä kiinnostuit siksi, koska tunnet sen rasittavan tyypin, joka kaikissa kissanristijäisissä julistaa kovaan ääneen omia varmoja totuuksiaan. 

Miten Dunning–Kruger-efekti syntyy?

Dunning–Kruger-efekti syntyy, kun ihmiseltä puuttuu kyky tunnistaa oman tietämyksensä ja taitojensa rajat. Siinä missä ihminen siis itse kuvittelee varmasti tietävänsä ja osaavansa, hän itse asiassa ei tiedä edes sitä, mihin oma tietämys päättyy. 

Mitä enemmän ihminen siis tietää, sitä vähemmän oivaltaa tietävänsä. Tai kuten yksi aikamme suurimpia ajattelijoita, filosofi Bertrand Russell asian muotoili: 

”Maailman kiusana on se, että typerät ovat ehdottoman varmoja ja viisaat täynnä epäilystä.”

Mistä Dunning–Kruger-efektin nimi tulee?

Ylivertaisuusvinouma on nimetty sosiaalipsykologian tutkijoiden David Dunningin ja Justin Krugerin mukaan. He perehtyivät ilmiöön tutkimuksessaan vuosituhannen vaihteessa. 

Kaikkiaan neljän kokeen pohjalta syntyi tutkimusartikkeli, joka sai nimekseen ”Taitamaton, mutta  tietämätön siitä: Kuinka vaikeudet tunnistaa oma taitamattomuus johtaa paisuteltuihin arvioihin itsestä” (Unskilled and unaware of it: How difficulties in recognizing one’s own incompetence lead to inflated self-assessments).

”Mutta minähän olin käyttänyt mehua”

Dunningin ja Krugerin klassikkotutkimus alkaa kutkuttavalla tositarinalla Yhdysvaltain Pittsburghissa 1990-luvun puolivälissä tapahtuneista pankkiryöstöistä.

Vuonna 1995 muuan McArthur Wheeler ryösti kaksi pankkia keskellä kirkasta päivää ilman yritystäkään naamioitua millään tavalla. Hänet pidätettiin myöhemmin samana iltana pian sen jälkeen, kun valvontakameroiden nauhoitteet oli julkaistu illan uutislähetyksessä. 

Kun poliisi näytti Wheelerille nauhat, tämä ei ollut uskoa silmiään. Lopulta hän mumisi hämmentyneenä: ”Mutta minähän olin käyttänyt mehua.” 

Kävi ilmi, että Wheeler oli luullut, että hänen ennen ryöstöä kasvoihin hieromansa sitruunamehu olisi tehnyt hänestä näkymättömän valvontakameroille. 

Esimerkki konkretisoi, kuinka tietämätön ja epäpätevä joutuu kantamaan kaksinkertaista taakkaa: 

Hän ei pelkästään tee virheellisiä johtopäätöksiä ja niihin perustuvia huonoja päätöksiä vaan on myös kykenemätön ymmärtämään, että tekee niin. Wheelerin tapaan hän luulee pärjäävänsä vallan mainiosti – kunnes valvontakamera paljastaa karun totuuden. 

”Tietämättömyys ruokkii itsevarmuutta enemmän kuin tieto”, Charles Darwinkin totesi jo 150 vuotta sitten. 

Jos ei tiedä, mitä tietää, ei voi myöskään tietää, mitä ei tiedä

Taidot, joista osaaminen koostuu, ovat juuri niitä taitoja, joiden pohjalta ihminen kykenee myös arvioimaan osaamisensa tasoa, Dunning ja Kruger kirjoittavat. 

Mitä vähemmän osaamista ihmisellä on tietyllä osa-alueella, sitä vähemmän hänellä on kykyä arvioida osaamistaan. Puhutaan metakognitiivisten taitojen ja itsereflektion puutteesta. 

Esimerkiksi kieliopillisesti virheettömän virkkeen kirjoittaminen onnistuu silloin, kun ihmisellä on tarpeeksi osaamista tunnistaa kieliopillisesti virheetön –ja virheellinen – teksti. 

”Samaa tietämystä siis tarvitaan niin oikeiden johtopäätösten tekemiseen kuin niiden tunnistamiseen. Jos ensin mainitussa on puutteita, niin on myös jälkimmäisessä”, Dunning ja Kruger kirjoittavat. 

Dunning ja Kruger suorittivat tutkimustaan varten useita kokeita, joissa koehenkilöt arvioivat omaa kyvykkyyttään eri osa-alueilla, kuten loogisessa päättelyssä, kieliopissa ja hyvän huumorin tunnistamisessa.  

Kokeet vahvistivat tutkijoiden lähtöoletuksen, että vain vähän jostain asiasta tietävät eivät tosiaan osaa arvioida omaa – sen enempää kuin muidenkaan ihmisten – osaamisen tasoa. 

Kun tietää hieman, saattaa luulla tietävänsä paljon

Dunning–Kruger-efekti saa lisäpotkua ylenpalttisesta itsevarmuudesta, joka saattaa iskeä silloin, kun ihminen on päässyt oppimisen alkuun ja tietää jo hieman. 

Näin voi käydä esimerkiksi opintojen alkutaipaleella, jolloin tieto omasta tulevaisuuden osaamisalasta karttuu nopeammin kuin käsitys siitä, kuinka paljon vielä riittää opittavaa. 

Siksi ensimmäisen vuoden opiskelija voi olla paljon varmempi tietämyksestään kuin tohtorinhattua jo kutreilleen asetteleva saman alan vanhempi opiskelijakollega. 

Kun tietää paljon, saattaa luulla tietävänsä vähemmän 

Itse asiassa tuo vanhempi opiskelija on saattanut alkaa kärsiä jo eräänlaisesta ”alivertaisuusvinoumasta” eli on alkanut arvioida osaamisensa tason alakanttiin toisten tekemiin arvioihin verrattuna. 

Tämänkin ilmiön Dunning ja Kruger huomasivat jo alkuperäisessä tutkimuksessaan. 

Uumoillaankin, että Dunning–Kruger-efekti saattaa olla käänteisesti yhteydessä huijarisyndroomaan, joka on omanlaisensa ajatusvinouma sekin:

Huijarisyndroomasta kärsivä kokee, että hän on osaamaton eikä tarpeeksi hyvä onnistumisista ja toisten päinvastaisista mielipiteistä huolimatta. 

Huijariudesta kärsisivät siten ennen kaikkea he, jotka oikeasti tietävät osaamisalastaan paljon – ja siksi tietävät myös, että opittavaa olisi vielä vaikka millä mitalla. 

Dunning–Kruger-efektiltä ei välty kukaan

Täytyy olla melko tyhmä, jos lankeaa Dunning–Kruger-ansaan, voi moni nyt ajatella. Ilmiö koskettaa kuitenkin meistä jokaista, eikä sillä ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. 

Joku saattaa esimerkiksi olla lahjakas biologi, mutta surkea kieliopin tuntija. Omalla erityisalallaan hän todennäköisesti pystyy arvioimaan osaamisensa rajat paljon paremmin kuin tutkimusraporttinsa lauserakenteita muotoillessaan. 

Huippuinsinööri saattaa hänkin haksahtaa kuvittelemaan olevansa oman ammattialansa lisäksi niin päivänpolitiikan kuin tarttuvien kulkutautien asiantuntija. 

Voiko oman vinoumansa oppia tunnistamaan?

Sen sijaan, että ylivertaisuusvinouman käsitettä käytettäisiin ”kaikkien muiden tyhmien ihmisten” pilkkaamiseen, parhaaseen käyttöön se pääsee silloin, kun valokeilan kääntää itseensä. 

Kaikkein hyödyllisintä on siis yrittää tunnistaa oman ajattelun vinoumat kuin miettiä, millä eri tavoilla ”harhaisesti” kaikki muut mielestäsi ajattelevat.

Paras lääke omien vinoutumien tunnistamiseen on tieto – niin itse käsillä olevasta asiasta kuin ihmismielen toiminnasta yleensä. 

Käsitystä omasta osaamisesta voi tiedustella myös muilta. Pyydä palautetta esihenkilöltä, opettajalta, kollegalta, ystävältä tai muulta taholta, johon luotat ja jonka tiedät tuntevan sinut hyvin. 

Pysähdy lisäksi välillä ”varmoiksi” tietämiesi tosiasioiden äärelle. Tarkastele niitä niin kriittisesti kuin pystyt ja yritä perustella itsellesi, miksi olet niistä niin varma. 

Monesti parhaimpaan lopputulokseen yllät, jos yrität todistaa olettamuksesi vääriksi: Jos faktasi kestävät armottomankin koettelun, silloin voit olla taas vähän luottavaisempi niiden paikkansapitävyydestä. 

Dunning–Kruger-kaavio antaa ilmiöstä liioitellun kuvan

Dunning–Kruger-efektiä kuvaava kaavio on monelle tuttu, mutta se ei löydy tutkijoiden alkuperäisestä artikkelista, ja syystä: Vaikka ilmiö on olemassa, hurja u-kirjaimen muoto antaa siitä liian dramaattisen kuvan.

Olisi houkuttelevaa väittää, että tutkimuksen perusteella täysin osaamattomat ihmiset kuvittelevat olevansa huippuasiantuntijoita. Todellisuutta lähempänä on kuitenkin todeta, että keskivertoa vähemmän osaavat kuvittelivat osaavansa keskinkertaisesti.  

Lue myös:

• Vahvistusharha on meidän kaikkien riesa – Näin voit torjua sen vaikutusta ajatteluusi
• Huijarisyndrooma vaivaa ahdistuneisuuteen taipuvaisia perfektionisteja
• Sinullako huijarisyndrooma? Testi kertoo, vaivaako yleinen ilmiö sinuakin
• Mikä saa uskomaan salaliittoteorioihin? Tutkimuskatsaus listaa 3 selitystä