Epävakaa persoonallisuus on persoonallisuuden häiriö, jolle on ominaista tunne-elämän epävakaus, impulsiivisuus ja äkkinäiset mielialan vaihtelut. Lue oireista, hoidosta ja häiriöstä kärsivien omista kokemuksista.
Epävakaan persoonallisuuden tunnusmerkit
Epävakaa persoonallisuus oirehtii – nimensä mukaisesti – epävakautena, mutta myös impulsiivisuutena monilla elämänalueilla. Tunne-elämä on kivuliasta vuoristorataa.
Erityisesti ihmissuhteiden käänteet ja tapahtumat saavat epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän tuon tuosta tolaltaan, etenkin jos hän kokee esimerkiksi tulevansa torjutuksi tai hylätyksi.
Nopea mielialojen vaihtelu on tässä persoonallisuushäiriössä tavallista. Normaalia voimakkaampi vihaisuus on niin ikään yleistä. Vihaisuus voi purkautua raivokohtauksina, katkerina heittoina tai sarkasmina ja piikittelynä. Myös tavarat saattavat lennellä.
Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien keskuudessa esiintyy myös häiriöitä minäkuvassa, piinaavaa tyhjyyden tunnetta, itsetuhoisuutta ja mustavalkoista ajattelua (asiat ovat joko mahtavasti tai päin seiniä, ihmiset ovat joko hyviä tai pahoja).
Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien omia kokemuksia
Epävakaata persoonallisuuttaan siitä kärsivät kuvailevat itse näin:
”Oireeni alkoivat varhaisteini-iässä. Ymmärsin nopeasti, etten ole samanlainen kuin ikätoverini. Eroahdistus, hylätyksi tulemisen pelko ja tunteiden heittely estivät minua elämästä tavallisen teinin elämää. En ymmärtänyt, miksi tunteet ottivat koko ajan ylivallan elämässäni. Eristäydyin ja usein itkin itseni uneen.” (Lähde: Kaylan tarina, Mental Health Foundation)
”Kaikki tunteeni ovat oikeastaan melko lailla äärimmäisiä.” (Lähde: Tukinet)
”Pahinta sairaudessani ovat turvattomuuden tunnetta ruokkivat ihmissuhteet… Kun ihastun, elämääni ei mahdu muuta. Kuinka kauan hänellä menee vastata viestiini? Millainen on hänen äänensävynsä, kun juttelemme? Pelkään niin kovasti, että minut jätetään.” (Lähde: Mind)
”Joskus saattaa mennä hermo ihan jostain pikkujutusta ja sitten mä vaan lähden menee ja sitten se rauhoittuu se tilanne, kun mä pääsen kotiin ja sitten piankin saattaa jo olla ihan erilainen olo.” (Lähde: Kokemuksia epävakaasta persoonallisuushäiriöstä)
”Olin vaikka siivoamassa vessaa ja tehnyt perussiivouksen. Katsoin sitten, että lattia näyttää likaiselta, otetaanpa tuo lattiakin ja siten nämä seinät ja seuraavaksi on katon vuoro. Homma lähti ihan lapasesta ja löysin itseni vessan lattialta itkemästä, että en enää jaksa.” (Lähde: Tiina Kaju, Yle)
Epävakaan persoonallisuuden kriteerit ICD-10-luokituksessa
Maailman terveysjärjestön ICD-10-tautiluokituksessa epävakaa persoonallisuushäiriö jaetaan impulsiiviseen tyyppiin ja rajatilahäiriötyyppiin.
Diagnoosia tehtäessä henkilön on ensinnäkin täytettävä persoonallisuushäiriön yleiset diagnostiset kriteerit.
Yleiset persoonallisuushäiriön kriteerit liittyvät muun muassa siihen, millaisia ihmisen tunne-elämä, tulkinnat itsestä ja maailmasta, impulssikontrolli ja ihmissuhteet ovat ja miten ne poikkeavat kulttuurin sisäisistä normeista.
Lisäksi persoonallisuushäiriötä ei laukaise elimellinen vamma tai yksittäinen tapahtuma vaan se on pitkän kehityskulun tulos ja pysyy samankaltaisena tilanteesta toiseen. Ihminen myös itse kärsii poikkeamasta, joskin on häiriöitä, joista kärsivä ei itse koe olevansa sairas eikä siksi välttämättä hakeudu vapaaehtoisesti hoidon pariin.
Impulsiivinen häiriötyyppi
Yleisten persoonallisuushäiriökriteereiden lisäksi impulsiivinen häiriötyyppi (F60.30) täyttää vähintään kaksi seuraavista kriteereistä:
- taipumus toimia hetken mielijohteesta ja harkitsematta
- taipumus käyttäytyä riitaisasti erityisesti silloin, jos impulsiiviseen käytökseen yritetään puuttua
- vihan ja väkivallan purkauksia ja kyvyttömyys hallita niitä
- kyvyttömyys ylläpitää toimintaa, joka ei tuota välitöntä palkkiota
- epävakaa ja oikukas mieliala
Rajatilahäiriötyyppi
Epävakaan persoonallisuuden rajatilahäiriötyyppi (F60.31) täyttää ensinnäkin persoonallisuushäiriöiden yleiset kriteerit.
Toiseksi edellä listatuista impulsiivisen häiriötyypin kriteereistä täyttyy vähintään kolme.
Kolmanneksi rajatilahäiriötyyppi täyttää lisäksi vähintään kaksi seuraavista kriteereistä:
- minäkuvan, sisäisten pyrkimysten ja seksuaalisen suuntautuneisuuden epävarmuus ja häiriintyneisyys
- taipumus intensiivisiin ja epävakaisiin ihmissuhteisiin ja niiden myötä tunne-elämän kriiseihin
- liiallinen hylätyksi tulemisen välttäminen
- toistuvaa itsensä vahingoittamista tai sillä uhkailua
- jatkuva tyhjyyden tunne
Miten epävakaa persoonallisuus kehittyy?
Arvioiden mukaan epävakaan persoonallisuushäiriön esiintyvyys yleisväestössä on 1–2 prosenttia ja hoitoon tulevien persoonallisuushäiriöstä kärsivien ihmisten keskuudessa jopa 30–60 prosenttia.
Häiriöstä kärsivien lähisukulaisilla sairaus on selvästi yleisempi kuin väestössä keskimäärin.
Yleensä persoonallisuushäiriöiden taustalta tiedetään löytyvän monimutkaisessa vyyhdissä niin ympäristö- kuin perintötekijöitä.
Täsmällisiä syitä epävakaan persoonallisuushäiriön kehittymisen takana ei tunneta, mutta yhtenä avaintekijänä pidetään häiriintynyttä varhaisen vaiheen vanhempi-lapsisuhdetta.
Myös emotionaalista laiminlyöntiä, vanhempien mielenterveysongelmia, seksuaalista hyväksikäyttöä ja varhaisia menetyskokemuksia löydetään monesti epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän lapsuushistoriasta.
Aivojen serotoniiniaineenvaihdunnassa esiintyvät häiriöt saattavat olla yhteydessä häiriöstä kärsivien impulsiiviseen käyttäytymiseen ja vihaisuuteen.
Miten epävakaata persoonallisuutta hoidetaan?
Epävakaan persoonallisuuden ensisijainen hoitomuoto on psykoterapia. Terapiassa keskeistä on omien tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen.
Tärkeää on myös rohkaista häiriöstä kärsimään opettelemaan omien hankalien tunnetilojensa sietämistä vähän kerrallaan. Niin ikään olennaista on oppia havainnoimaan, millä tavoin tunteet ja käyttäytyminen liittyvät toisiinsa.
Psykoterapiamuodoista näyttöä on muun muassa intensiivisen psykodynaamisen psykoterapian sekä dialektisen käyttäytymisterapian tehokkuudesta.
SSRI-lääkkeitä eli serotoniinin takaisinoton estäjiä voidaan käyttää helpottamaan häiriöön liittyvää ahdistuneisuutta ja masennusta. Mahdollisesti esiintyvien psykoottisten oireiden hoidossa voidaan ottaa avuksi antipsykoottinen lääkitys.
Epävakaan persoonallisuuden omahoito
Epävakaan persoonallisuuden itsehoidossa tärkeää on opetella havainnoimaan itseään, tunnistamaan omia tunteitaan ja opettelemaan tunteiden säätelyä.
Mielenterveystalon epävakaan persoonallisuuden omahoito-oppaan mukaan ensimmäinen askel tunnesäätelytaitoja harjoiteltaessa on opetella konkreettisten tilanteiden analysoinnin avulla ymmärtämään, millaiset tilanteet ovat erityisen ongelmallisia.
Apuna voidaan käyttää ketjuanalyysi-nimistä menetelmää. Siinä palataan johonkin menneeseen tapahtumaan ja käydään se läpi vaihe vaiheelta pienimpiäkään yksityiskohtia unohtamatta. Kokeile Mielenterveystalon ketjuanalyysiä.
Myös spontaani paraneminen epävakaasta persoonallisuushäiriöstä on mahdollinen ikävuosien karttumisen ja tunne-elämän tasaatumisen myötä. Terveyskirjaston katsauksessa arvioidaan, että 20 vuotta diagnoosista jopa joka viides saattaa olla oireeton. Rajuimmillaan epävakaan persoonallisuushäiriön oireet ovat tyypillisesti varhaisaikuisuudessa.
LÄHTEETKoivisto, M., & Korkeila, J. (2020). Epävakaa persoonallisuushäiriö. Duodecim – Terveyskirjasto. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00994. Luettu 18.1.2021
Marttunen, M. Eronen, M. & Henriksson, M. (2019). Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus. Teoksessa J. Lönnqvist, M. Henriksson, M. Marttunen & T. Partonen (toim.), Psykiatria (verkkoversio).
Mielenterveystalo.fi: Epävakauden omahoito. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/epavakaa_persoonallisuushairio/Pages/default.aspx. Luettu 18.1.2021

Lue lisää persoonallisuushäiriöistä:
- Persoonallisuushäiriö on lapsuudessa alkaneen kehityksen tulos – myös biologia ja perintötekijät vaikuttavat
- Epäluuloinen persoonallisuus – perusteettomia epäilyksiä, pitkävihaisuutta ja omahyväisyyttä
- Eristäytyvä persoonallisuus – itsetutkiskelua, yksinoloa ja omaan mielikuvitusmaailmaan katoamista
- Estynyt persoonallisuus – jatkuvaa huonommuuden ja riittämättömyyden tunnetta
- Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö – manipulointia ja vaikeuksia kontrolloida impulsseja
- Narsisti vähättelee toisia ja ajattelee olevansa tärkeämpi kuin muut
- Vaativa persoonallisuus tavoittelee täydellisyyttä, järjestystä ja kontrollia
- Riippuvainen persoonallisuus antaa toisten ottaa ohjat
- Huomiohakuinen persoonallisuus haluaa hurmata ja on herkkä loukkaantumaan
- Psykoosipiirteinen persoonallisuus – outoja ajatuksia, kummallista käytöstä
Ei ole meidän tehtävämme alkaa yhtään mihinkään,jätetään vain tämmöinen ihminen ongelminensa yksin,eipä vaivaa enää.
Onko sulla kokemusta tuollaisesta kohtelusta?
Näin epävakaaksi/rajatilahäiriöiseksi tunnistettu ja ´hoitoakin´ saaneena sanoisin että tärkein on pitää huolta arjen perusasioista, ja siitä, että oma tunne-elämä tulee kohdatuksi (eli huolehdin myös ennen kaikkea itse tästä!). Ulkopuolelta tuleva apu on omalle kohdalleni ollut todella hankalaa ottaa vastaan useimmiten, sillä (aisti)yliherkkä niin monelle asialle etenkin synkempinä ajanjaksoina, että käytännössä siihen haastavaan ja mutkikkaaseen oloon sopiva taho ei helpolla löydy (jos mahdollista). Itselle on kuitenkin ollut hyötyä siitä, että tämä vaiva tai kokonaisuus asioita on tunnistettu ja nähty, läheiset myös ymmärtää paremmin, esimerkiksi sivuunvetäytymisjaksoja.. Koska toisaalta onhan sitten se kolikon toinenkin puoli ja elämän moniulotteisuus.
Syvällisiä ihmissuhteita on ollut haastavaa solmia, vaikka on niitäkin joitakuita elämään siunaantunut. Ja oireet tuntuu lieventyvän joka vuosi hiukan kerrallaan.. Nyt teki mieli jakaa ajatusta aiheesta, kun tuli takapakkia arjen ja mielen kaaoksen keskellä. Tästä hyvä taas ponnistella…eteenpäin. Tsemppiä paljon muille samojen juttujen kanssa painiville, ja tietysti läheisille myös.
Minä oon tunnistanu tämän häiriön ittelläni jo teini-ikäisenä, mutta en oo vieläkään lähes nelikymppisenä oppinu elämään itteni kans. Kehittyny sitte alkoholiongelmaa ja muuta mukavaa, joka tietty olisi voinut kehittyä muutenkin, mutta kyllä pidän selvänä asiana, että se tunne-elämän hauraus ja ikäänkuin vereslihalla oleminen on vaikuttanut ja vaikuttaa siihen, miten vaikeaa on päästä selville vesille. On minua yritetty auttaa vaikka ja miltä taholta, mutta laihoin tuloksin. Diagnoosia ei ole haluttu tehdä ja tajusin pari vuotta sitten, että se liittyy ehkä siihen, että sitä pidetään leimaavana ja myös, kun ihmisten tietämys persoonallisuushäiriöistä on niin hataraa, että suuri yleisöhän sekoittaisi narsismiin ja pahuuteen. Itse tietenkin tietää, ettei ole paha, vaan on kyvytön elämään omien tunteidensa kanssa. Että tuntee helposti sellaista henkistä kipua, jota on vaikea sietää. Hyvä pointti tuo sopivan laisen arjen ja rutiinien merkitys. Ihmisiäkin joutuu vähän valikoimaan, sellaisia turvallisia, jotka ei hylkää konkreettisesti tai emotionaalisella tasolla. Tämähän tosin tapahtuu aika luonnostaan, kun sitä hylätyksi tulemista kokee niin herkästi. Tulee sitten vetäydyttyä, jos löytää pienimmänkin vihjeen, ettei toinen henkilö välitä.