Eristäytyvä persoonallisuus – itsetutkiskelua, yksinoloa ja omaan mielikuvitusmaailmaan katoamista

Viimeksi päivitetty: |

Eristäytyvä persoonallisuus muistuttaa ensisilmäyksellä hämmentävästi introversiota. Tarkempi tutkiskelu kuitenkin paljastaa, miksi eristäytyvä persoonallisuus on persoonallisuuden häiriö (mitä introversio taas ei ole).

Eristäytyvän persoonallisuuden tunnusmerkit

Eristäytyvä eli skitsoidi persoonallisuus kuvataan persoonallisuuden häiriöksi, jolle tunnusomaista on – nimensäkin mukaisesti – eristäytyminen muista ihmisistä. 

Tästä persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen tyypillisesti vetäytyy omiin oloihinsa ja katoaa mielikuvitusmaailmaansa. 

Siinä missä esimerkiksi moni persoonallisuuden piirteiltään introvertti tai ominaisuuksiltaan erityisherkkä nauttii omasta tilasta, ajasta, rauhasta ja hiljaisuudesta, eristäytyvälle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä rajoittunut kyky tuntea mielihyvää. 

Arjessa eristäytyvä persoonallisuus voi näkyä esimerkiksi seuraavanlaisilla tavoilla:

  • Jos eristäytyvästä persoonallisuudesta kärsivää kannustetaan läheisyyteen, hän todennäköisesti lähinnä vain ahdistuu.
  • Ruusujen tai risujen saaminen ei kiinnosta.
  • On korostetun itsenäinen ja riippumaton toisista ihmisistä.
  • Etätyö omissa oloissa sopii eristäytyvälle persoonallisuudelle hyvin. 
  • Kaukorakkaus voi olla toimiva romanttisen suhteen muoto.
  • Eristäytyvälle persoonallisuudelle voi olla helpompaa solmia tiukan ammatillisia tai jonkin harrastuksen ympärille muodostuvia ihmissuhteita, sillä silloin kanssakäyminen liittyy tiiviisti asia-aiheisiin eikä niinkään henkilökohtaiseen elämään ja tunteisiin. 

Eristäytyvän persoonallisuuden kriteerit ICD-10-luokituksessa

ICD-10-tautiluokituksessa eristäytyvälle persoonallisuudelle (F60.1) on määritelty seuraavat kriteerit:

Ensinnäkin henkilön on täytettävä persoonallisuushäiriön yleiset diagnostiset kriteerit.

Yleiset persoonallisuushäiriön kriteerit liittyvät muun muassa siihen, miten ihmisen tunne-elämä, tulkinnat itsestä ja maailmasta, impulssikontrolli ja ihmissuhteet ovat erilaisia kulttuurin sisäisiin normeihin verrattuna. 

Lisäksi persoonallisuushäiriötä ei laukaise elimellinen vamma tai yksittäinen tapahtuma vaan se pysyy samankaltaisena tilanteesta toiseen. Merkityksellistä on myös, että ihminen itse kärsii tästä poikkeamasta ja että se on todennäköisesti alkanut jo ennen aikuisikää.

Yleisten persoonallisuushäiriökriteereiden lisäksi eristäytyvästä persoonallisuushäiriöstä kärsivä täyttää vähintään neljä seuraavista:

  • monikaan asia ei tuota mielihyvää
  • latistuneet tunteet 
  • kyvyttömyys ilmaista myönteisiä tai kielteisiä tunteita toisia kohtaan
  • ei välitä positiivisesta eikä negatiivisesta palautteesta
  • seksi ei kiinnosta
  • asettaa systemaattisesti yksinäiset toiminnot etusijalle
  • ajattelua hallitsevat itsetutkiskelu ja mielikuvitusmaailma
  • yksi tai ei yhtään läheistä ihmissuhdetta (eikä kiinnostusta niihin)
  • tahaton kyvyttömyys huomioida sosiaalisia normeja

Miten eristäytyvä persoonallisuus kehittyy?

Arvioiden mukaan noin 3–4 prosentilla ihmisistä on eristäytyvä persoonallisuus. Se on hitusen yleisempää miesten kuin naisten keskuudessa. 

Täsmällisiä syitä eristäytyvän persoonallisuushäiriön kehittymisen takana ei tunneta. Yleisesti persoonallisuushäiriöiden taustalta tiedetään löytyvän niin ympäristö- kuin perintötekijöitä. 

Eristäytyvän persoonallisuuden taustalta todennäköisesti löytyykin kasvuolosuhteisiin, vanhempi-lapsisuhteeseen ja erilaisiin biologisiin ja geneettisiin tekijöihin liittyviä syitä samaan tapaan kuin persoonallisuushäiriöiden taustalta yleensä.

Tiedetään, että eristäytyvä persoonallisuushäiriö ja skitsofrenia ovat sukua toisilleen: Sen lisäksi, että niillä on yhteisiä riskitekijöitä, eristäytyvä persoonallisuushäiriötä esiintyy yleisemmin skitsofreniaa sairastavien jälkeläisten keskuudessa kuin väestössä keskimäärin. 

Miten eristäytyvää persoonallisuutta hoidetaan?

Eristäytyvän persoonallisuuden hoidon ensimmäinen este on se, että häiriöstä kärsivä ei yleensä hakeudu itse hoitoon. 

Perinteisen psykoterapian tehosta ei juuri ole tutkimusnäyttöä eikä antipsykoottinen lääkitys ole sekään aina paikallaan, vaikka osa siitä hyötyykin. 

Psykoterapian onnistumista voi haitata myös se, että eristäytyvä persoonallisuus voi kokea terapiasuhteen luomisen ja ylläpitämisen hankalaksi. 

Formaali hoito ei kuitenkaan ole aina edes välttämätöntä, jos ihminen pärjää muutenkin. Hänellä voi olla ihmissuhteita harrastuksen kautta tai kenties tärkeä lemmikkieläin. Mielikuvitusmaailmakin voi korvata sosiaalisten suhteiden jättämää aukkoa.

LÄHTEET

Marttunen, M. Eronen, M. & Henriksson, M. (2019). Eristäytyvä persoonallisuus. Teoksessa J. Lönnqvist, M. Henriksson, M. Marttunen & T. Partonen (toim.), Psykiatria (verkkoversio). 

Verywellmind: Schizoid Personality Disorder

Psychology Today: What Is Schizoid Personality Disorder?

eristäytyvä persoonallisuus piirteet

Lue lisää persoonallisuushäiriöistä:

Kommentit ennakkomoderoidaan eli julkaistaan vasta sen jälkeen, kun toimitus on ne ensin hyväksynyt.

guest
2 Kommenttia
vanhimmat
uusimmat eniten ääniä saaneet
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Äiti
Äiti
1 kuukausi sitten

Mietin, miten lähiomainen voisi parhaiten tukea mahdollisen eristäytyvän persoonallisuushäiriön kanssa elävää? Häiriötä ei ole diagnosoitu, mutta monet seikat viittaavat siihen.
Läheiselläni on hyvä koulutus ja ammatti. Kuulemme myös hyvää palautetta hänen työstään.
Ystäviä ei kuitenkaan ole. Myös perheen kanssa kommunikaatio on lähes 10 vuotta rajoittunut vain välttämättämimpään.
Sisaret surevat, sillä ennen kaikki olivat läheisiä keskenään. Suuria riitoja ei perheessämme ole riidelty eikä isoja ongelmia ole ollut.
Ihanin ajatus olisi, että perhe saisi takaisin sen huolettoman, huumorintajuisen ja hauskasti naljailevan pojan, jonka murrosikä vei.
Nuori mies on yhä vain vetäytynyt yksinäisyyteen ja linnoittautunut omaan maailmaansa.
Töykeä käytös on ollut meille läheisille jopa loukkaavaa, koska poika on ollut aina luonteeltaan ”kiltti”, toiset huomioiva ja kohtelias (ehkä jopa liiankin). Hän on myös aina hoitanut asiansa (opinnot, työ, talous) kunnolla.
Ongelman esille ottamiseen ei
tunnu olevan mitään keinoja. Tärkeintä olisi, ettei yksinäisyys ainakaan nykyisestä enää syvensi.

perheneuvolapsykologi
perheneuvolapsykologi
13 päivää sitten
Vastaus kommentoijalle:  Äiti

Hei!
Jos pojan käytös on muuttunut yllättäen, sanoisin, että kyseessä ei ole persoonallisuushäiriö. Olen ammatiltani psykologi (joskaan persoonallisuushäiriöt eivät ole erityisalaani). Joka tapauksessa kaiken ymmärrykseni mukaan persoonallisuushäiriön piirteitä on nähtävissä kasvuvuosina enemmän tai vähemmän sen sijaan, että oireet ilmaantuisivat yllättäen murrosiässä. Murrosikä on altista aikaa mielenterveyden kannalta monella tapaa. Poikasi on kuitenkin aikaisemmin ilmaissut tunteita laajalti, hänellä on ollut halua ja kykyä olla läheisissä ihmissuhteissa. Murrosiässä pitäisi kyetä laajentamaan omaa elämänpiiriä enemmän itsenäiseen sosiaalielämään, mikä voi olla herkällä nuorelle vaikeaa ja siinä epäonnistuminen voi tuottaa tuskaa ja myös heikentää mielenterveyttä. Kuvaamasi perusteella poikasi mielialasta nousee huolta, myös masennus voi oireilla ärtymyksenä. Toki hänellä taustalla voi olla joitain erityisiä piirteitä, jotka ovat hankaloittaneet nuoruusiän kehitystä ja sen haasteista selviytymistä. On vaikeaa auttaa toista, jos hän suhtautuu apuun torjuvasti. Kyseessä on kuitenkin vielä nuori mies, joka kuulostaa olevan avun tarpeessa. Häntä saattaa itseäänkin huolestuttaa tilanne, näin kuvittelisin. Voisiko häneltä varovasti tiedustella, mitä hän itse ajattelee voinnistaan ja olisiko hän valmis hakemaan joltain taholta apua? Etenkin alle 30-vuotiaille on paljon palveluita saatavilla, mutta tietysti kaikenikäisille. Mitä aikaisemmin hän hakee/saa apua, sitä helpompaa se hänelle itselleen on.
Toivottavasti tästä vastauksesta olisi jotain apua 🙂