Sinullako huijarisyndrooma? Testi kertoo, vaivaako yleinen ilmiö sinuakin

|

Huijarisyndrooma on ilmiö, josta kärsivä tuntee itsensä riittämättömäksi teeskentelijäksi, joka ei oikeasti osaa niin paljon kuin vaikuttaa osaavansa. Podetko sinä huijarisyndroomaa? Tee testi ja ota selvää!

Huijarisyndrooman – tai virallisemmin huijari-ilmiön – testaamiseksi on kehitetty vuosikymmenten saatossa joukko erilaisia mittareita. Tavallisimmin ilmiön tarkasteluun käytetään neljää eri aikoina kehitettyä ja toisistaan ainakin joiltain osin poikkeavaa mittaria. 

(Lue lisää huijari-ilmiön tutkimiseen kehitetyistä mittareista alta tai hyppää suoraan testiin.)

Huijarisyndrooman tutkimustyössä kehitettyjä testejä

Ensimmäinen huijarisyndrooman kartoitusta varten kehitetty 14-kohtainen testi näki päivänvalon jo vuonna 1981. Se tunnetaan nimellä Harvey Impostor Phenomenon Scale tai tuttavallisemmin HIPS. 

Todennäköisesti tunnetuin ja laajimmin käytetty mittari on nimeltään Clance Impostor Phenomenon Scale (CIPS). Vuonna 1985 kehitetyssä mittarissa on 20 kohtaa.  Clancen mittarista löytyy englanninkielinen nettiversio. Testi on käännetty myös suomeksi. Se löytyy esimerkiksi Tiina Ekmanin Huijarisyndrooma-kirjan lopusta. 

Kolmas tunnettu huijariusmittari on 51-kohtainen Perceived Fraudulence Scale (PFS) vuodelta 1991. 

Neljäs usein käytetty testi on nimeltään Leary Impostor Scale (LIS) vuodelta 2000. Mittarissa on ainostaan 7 kysymystä, joissa keskitytään yksilön omiin huijarituntemuksiin. 

Uunituore tulokas on vuonna 2020 julkaistu ensimmäinen versio mittarista nimeltään IPP31, joka pohjaa tähän mennessä tehtyyn huijari-ilmiön parissa tehtyyn työhön.

IPP31-mittarin tekijät kritisoivat muun muassa suosittua CIPS-testiä siitä, että vaikka mittariin on sisällytetty huijari-ilmiön eri ulottuvuuksia, testin tekijä saa silti testistä vain yksiulotteisen vastauksen, jossa huijariuden eri puolia ei eritellä. 

Uuden mittarin tavoitteena oli entistä selkeämmin eritellä, tuoda  esille ja saattaa mitattavaan muotoon huijariuden eri ulottuvuuksia. Evermindin testi huijarisyndrooman eri puolien kartoittamiseksi perustuu tuoreeseen IPP31-mittariin.

Testin kysymykset on laadittu alun perin saksaksi, joista on tehty alustava käännös englanniksi. Evermindin suomenkielisen testin väittämät on käännetty käyttäen hyväksi sekä saksan- että englanninkielistä versiota. Kyseessä ei ole virallinen suomenkielinen versio IPP31-mittarista (sellaista ole toistaiseksi olemassa).

Mittari on käännetty suomeksi ja julkaistu alkuperäisessä  Open Access -työssä ilmoitetulla CC by 4.0-lisenssillä

Huijarisyndrooma: Testi paljastaa oman huijariutesi ulottuvuudet

Tämä testi kartoittaa huijari-ilmiön kuutta ulottuvuutta. Kerro, kuinka paljon kukin väittämä pitää kohdallasi paikkansa. Älä epäröi käyttää vastausvaihtoehtojen ääripäitä, sillä silloin oman (mahdollisen) huijarisyndroomasi ulottuvuudet tulevat selkeämmin esille. Älä myöskään mieti liikaa, vaan vastaa ensimmäisenä mieleesi tulevan tuntemuksen mukaan – oikeita ja vääriä vastauksia ei ole. Vastauksiasi ei tallenneta.

1. Aiemmista onnistumisistani huolimatta minulla on voimakas epäonnistumisen pelko.
2. Ajattelen usein, että taitoni eivät riitä.
3. Koetilanteet ovat minulle erittäin stressaavia.
4. Epäonnistumisen pelkoni vie usein työstä hauskuuden.
5. En ole vakuuttunut kyvyistäni.
6. Epäonnistuminen ei saa minua epäilemään kykyjäni.
7. Olen yleensä tyytymätön työni tulokseen.
8. Kun toiset onnistuvat jossain, se saa minut tuntemaan oloni epävarmaksi.
9. Vaikka yleensä onnistun, pelkään silti epäonnistumista.
10. Onnistumisen jälkeen minusta usein tuntuu siltä, että seuraavaksi epäonnistun.
11. Toisten minulle asettamat korkeat odotukset vaivaavat minua.
12. Teen asiat vaikeammaksi itselleni, koska lykkään tehtävien aloittamista.
13. Lykkään usein tärkeiden tehtävien aloittamista.
14. Tartun tehtäviin aikaisemmin kuin muut.
15. Yleensä saan tärkeät tehtävät valmiiksi vasta viime tipassa.
16. Päädyn usein puuhastelemaan epäolennaisten asioiden parissa, vaikka minulla olisi paljon asioita tehtävänä.
17. Teen yleensä tärkeimmät tehtävät ensin.
18. Käyttäydyn usein epäaidosti.
19. Usein minusta tuntuu, että piilottelen todellista minääni.
20. Olen itse asiassa oma itseni vain harvoin.
21. Taitoni ovat usein yliarvostettuja.
22. Työkavereideni odotukset minun suhteeni ovat liian korkealla.
23. Ihmiset yliarvioivat minut.
24. Minua pidetään usein fiksumpana kuin oikeasti olen.
25. Minulle on erittäin tärkeää luoda jotain merkittävää.
26. Pitäisin työstä, jossa minulla on monta alaista.
27. Suurten asioiden saavuttaminen on minulle tärkeintä elämässä.
28. En haluaisi olla esihenkilöasemassa.
29. Minusta on tärkeää antaa sympaattinen vaikutelma.
30. Minusta on tärkeää olla pidetty.
31. Minua pidetään erittäin avuliaana ihmisenä.

Huijarisyndrooman 6 ulottuvuutta tässä testissä

1. Oman osaamisen kyseenalaistaminen (kysymykset 1–11)

Oman osaamisen kyseenalaistamisen (Competence Doubts) on huijarisyndrooman ilmeisin ulottuvuus. 

Kyseenalaistamista esiintyy eritoten juuri ennen jonkin (vaativan) tehtävän suorittamista. 

Onnistuessaan huijarisyndroomasta kärsivä ihminen ajattelee, että kyseessä oli onnenkantamoinen tai jokin muu itsestä ja omasta kyvykkyydestä riippumaton syy. 

Osaamistaan usein kyseenalaistava saattaa kärsiä ahdistuneisuudesta ja mielialan laskusta. Käytännön elämässä se voi johtaa alisuoriutumiseen ja kunnianhimoisten tavoitteiden välttelyyn opinnoissa tai töissä. 

Tätä ulottuvuutta mittaa esimerkiksi testin 10. väite: Onnistumisen jälkeen minusta usein tuntuu siltä, että seuraavaksi epäonnistun.

2. Työskentelytapa (kysymykset 12–17)

Työskentelytapa (Working Style) on huijariuden ulottuvuus, jolla viitataan epätarkoituksenmukaisiin tapoihin hoitaa kulloinkin käsillä oleva tehtävä. 

Tämän ulottuvuuden mukaan huijarisyndroomasta kärsivän työskentelytyyli voi olla vahingollinen kahdella tavalla: Epäonnistumista pelätessään ihminen joko 1) vitkastelee ja jättää aloittamisen viime tippaan (prokrastinoi) tai 2) aloittaa tehtävän suorittaminen suhteettoman aikaisin (prekrastinoi). 

Korkea pistemäärä tässä osiossa viittaa taipumukseen vitkastella eli prokrastinoida ja matala pistemäärä viittaa prekrastinointiin. 

Molemmissa tapauksissa mahdollinen tehtävässä onnistuminen on huijarisyndroomasta kärsivän mielestä  seurausta olosuhteista eikä niinkään omasta kyvykkyydestä: 

Viime tippaan aloittamisen jättänyt kiittää onnistumisesta viime hetken suurta voimainponnistusta. Epätavallisen aikaisin tehtävän suorittamiseen tarttunut taas kokee, että hän onnistui, koska oli liikkeellä niin hyvissä ajoin. 

Tätä ulottuvuutta mittaa esimerkiksi testin 16. väite: Päädyn usein puuhastelemaan epäolennaisten asioiden parissa, vaikka minulla olisi paljon asioita tehtävänä.

3. Epäaitous, teeskenteleminen (kysymykset 18–20)

Epäaitous, teeskenteleminen tai ”itsestä vieraantuminen” (Alienation) kuvaa tunnetta omasta epäaitoudesta ja tarpeesta pitää yllä tietynlaista imagoa.

Korkea pistemäärä tällä osa-alueella kertoo riittämättömyyden tunteista – ajatuksesta, ettei riitä omana itsenään. Käytännön elämässä tämä osa-alue näkyy oman toiminnan intensiivisenä tarkkailuna ja kontrollointina. 

Tätä ulottuvuutta mittaa esimerkiksi testin 19. väite: Usein minusta tuntuu, että piilottelen todellista minääni.

4. Toisten käsitykset itsestä ”liian korkeat” (kysymykset 21–24)

Tämä ulottuvuus (engl. Other-Self Divergence) viittaa oman osaamisen kieltämiseen ja tunteeseen, että toisten ihmisten itselle asetetut odotukset ovat liian korkealla yksilön ”todellisiin” taitoihin nähden.

Käsitys omista kyvyistä poikkeaa selvästi toisten käsityksistä, mistä seuraa tarve piilotella toisilta omaa ”epäpätevyyttään”. 

Tätä ulottuvuutta mittaa esimerkiksi testin 24. väite: Minua pidetään usein fiksumpana kuin oikeasti olen.

5. Vähään tyytyminen (kysymykset 25–28)

Vähään tyytymisen ulottuvuus (Frugality) viittaa yksilön alhaisiin odotuksiin itseä ja omia suorituksia kohtaan sekä haluttomuuteen johtaa.

Vastuun ja haastavien tehtävien välttely johtuu huijariksi paljastumisen pelosta. Tämä ulottuvuus voi haitata niin ammatillista etenemistä kuin henkilökohtaista kasvua. 

Tätä ulottuvuutta mittaa käänteisesti esimerkiksi testin 25. väite: Minulle on erittäin tärkeää luoda jotain merkittävää.

6. Tarve vaikuttaa mukavalta (kysymykset 29–31)

Yksilön voimakas taipumus antaa itsestään mahdollisimman mukava ja sympaattinen vaikutelma (Need for Sympathy) kertoo tarpeesta olla suosittu toisten silmissä.

Ihminen saattaa ajatella, että toisten hyväntahtoisuus riippuu suoraan siitä, kuinka myötäilevä ja miellyttävä hän on toisia kohtaan.

Tätä ulottuvuutta mittaa esimerkiksi testin 30. väite: Minusta on tärkeää olla pidetty.

LÄHTEET

Clance, P. R. (1985) The Impostor Phenomenon: When Success Makes You Feel Like A Fake). Toronto: Bantam Books.

Harvey, J. C. (1981). The impostor phenomenon and achievement: A failure to internalize suc- cess (unpublished doctoral dissertation). Philadelphia: Temple University.

Ibrahim, F., Münscher, J. C., & Herzberg, P. Y. (2020). The facets of an impostor – development and validation of the impostor-profile (IPP31) for measuring impostor phenomenon. Current Psychology. Published. 

Kolligian Jr., J., & Sternberg, R. J. (1991). Perceived fraudulence in young adults: Is there an Imposter syndrome? Journal of Personality Assessment, 56(2), 308–326. 

Leary, M. R., Patton, K. M., Orlando, A. E., & Wagoner Funk, W. (2000). The impostor phenomenon: Self-perceptions, reflected appraisals, and interpersonal strategies.Journal of Personality, 68(4), 725–756.

Kuva: GraphicMama-team/Pixabay

Tutustu myös:

guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit