Huijarisyndrooma vaivaa ahdistuneisuuteen taipuvaisia perfektionisteja

Päivitetty: 30.8.2021 | Julkaistu: |

Huijarisyndrooma on ajatusvääristymä, joka saa ihmisen uskomaan, että oma osaaminen on pelkkää teatteria. Kun joku vähän rapsuttaa, paljastuu kauhea totuus: pinnan alla lymyileekin osaamaton tomppeli. 

Mikä on huijarisyndrooma?

Huijarisyndrooma tarkoittaa aiheesta vuonna 2017 kirjan kirjoittaneen Tiina Ekmanin määrittelemänä voimakasta sisäistä kokemusta omasta osaamattomuudesta tai siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä onnistumisista ja muiden ihmisten päinvastaisesta mielipiteestä huolimatta. 

Ilmiö tuotiin päivänvaloon jo 1970-luvulla, jolloin psykologit Suzanne Imes ja Pauline Rose Clance esittivät, että ongelma koskettaisi erityisesti kunnianhimoisia ja aikaansaavia naisia. 

Sen koommin on huomattu, että kyseessä ei ole pelkästään naisten omaksuma ajatusvääristymä, vaan huijariolosta voivat yhtä lailla kärsiä myös miehet. 

Huijarisyndroomasta kärsivä ei Imesin ja Clancen mukaan pysty hyväksymään eikä sisäistämään menestystään. Hän uskoo, että jo mahdollisesti saavutettu menestys ei ole niinkään omaa ansiota tai seurausta omista taidoista ja kovasta työstä vaan ennemmin jonkinlainen onnenkantamoinen: 

”Olen näköjään kuin ihmeen kaupalla onnistunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tekemään vahingossa jotain oikein”, hän saattaa ajatella. 

Menestys ei hänen mielestään ole ollut kiinni omista kyvyistä ja ponnistuksista, vaan ulkoiset olosuhteet ja hyvä tuuri ovat siivittäneet tekemisiä. 

Huijarisyndroomansa kanssa kipuilevan elämä voi olla tavattoman stressaavaa. 

Ahdistusta aiheuttaa ennen kaikkea ehkä jo seuraavan kulman takana odottava – apua(!) – paljastuminen. Se kauhea päivä ja tehtävä, jonka jälkeen kaikille muillekin on päivänselvää, että ohuen pinnan alla osaaminen on ihan aloittelijatasoa. 

Huijarisyndrooma vai huijari-ilmiö? Huijarisyndroomasta käytetään englanniksi usein nimitystä huijari-ilmiö (impostor phenomenon), jotta kukaan ei vahingossa ajattelisi, että kyseessä olisi jonkinlainen sairaus. Suomessa kuitenkin termi huijarisyndrooma on niin vakiintuneessa käytössä, että sitä käytetään myös tässä artikkelissa. 

Mistä huijarisyndrooma johtuu?

Huijarisyndroomasta voi kärsiä meistä kuka tahansa. Mitkä tekijät ja millaiset olosuhteet vaikuttavat sen kehittymiseen?

Lapsuudenperhe

Jäljet johtavat ainakin osittain – kuinkas muuten – lapsuusajan perheeseen. Tiina Ekman kuvaa Huijarisyndrooma-kirjassaan Pauline Rose Clancen ajatusten pohjalta tietynlaista perhedynamiikkaa, joka altistaa huijarisyndrooman kehittymiselle. 

Esimerkiksi jos perheessä pidetään yhtä lasta älykkönä ja toista ei, tuo toinen saattaa akateemisesta menestyksestään huolimatta sinnikkäästi uskoa vanhempiensa alkuperäisen luonnehdinnan itsestään vähemmän pärjäävänä sisaruksena.

Mitkään suoritukset eivät riitä poistamaan tunnetta siitä, että vanhempien määritelmä on oikea ja menestys vaikkapa opinnoissa johtuu jostain aivan muusta, kuten hyvästä onnesta tai sosiaalisista taidoista. 

Perheen älyköksi nimetyllekin voi käydä hassusti siinä vaiheessa, kun elämä väistämättä tuo mukanaan myös epäonnistumisia. Ehkä vanhempien ylistys ei olekaan totta aikuisten oikeassa maailmassa?

Perheen sisäiset roolit vaikuttavat Ekmanin mukaan laajemminkin huijarisyndrooman kehittymisen taustalla. 

”Roolien tai niiden kautta syntyvien pysyvien leimojen ongelmallisuus on niiden yksiulotteisuudessa. Lapsen – tai aikuisen – on vaikea nähdä itsensä moniulotteisena persoonana ja ihmisenä, jos rooli on kovin ahdas ja muuttumaton”, hän kirjoittaa.

Myös vanhempien ristiriitainen viestintä voi jättää lapsen hämmennyksen valtaan. Jos välillä ylistetään ja välillä kritisoidaan, mikä oikeastaan on totuus? Onko minusta mihinkään vai ei?

Tietyt persoonallisuuden ulottuvuudet

Kaikkein selkeimmin huijarisyndroomaa ennustaa belgialaisessa Ghentin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan heikko minäpystyvyys eli ihmisen käsitys omista kyvyistään suoriutua erilaisista tehtävistä. 

Lisäksi huijari-ilmiöön ovat yhteydessä neuroottisuus ja perfektionismi

Jasmine Vergauwe Ghentin yliopiston psykologian ja kasvatustieteen laitokselta puhuu huijarikierteestä.

”Jonkin tehtävän suorittaakseen saanut huijarisyndroomainen epäilee itseään, huolestuu ja ahdistuu. Hankalien tunteiden kanssa selvitäkseen hän käyttää valmistautumiseen kohtuuttoman paljon aikaa”, Vergauwe kuvaa kierrettä Harvard Business Review -lehden haastattelussa

Sosiaalinen ahdistuneisuus ja jännittäminen

Tiedetään myös, että huijarisyndrooman ja sosiaalisen ahdistuneisuuden välillä on yhteys. 

Ihmisestä saattaa tuntua, että hän on väärässä paikassa joko kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti. ”En kuulu tänne (tähän tilanteeseen tai rooliin)”, huijariolosta kärsivä saattaa ajatella. 

Myös introverttien keskuudessa ilmiö on tiettävästi yleisempi kuin ekstroverttien keskuudessa. 

Kaikki huijarisyndroomasta kärsivät eivät kuitenkaan ole jännittäjiä tai introverttejä eivätkä kaikki sosiaalista jännittämistä ja ahdistuneisuutta potevat tai introvertit kärsi huijarisyndroomasta.  

Ylivertaisuusvinouma

Vaikka asiaa ei ole muodollisesti juuri tutkittu, uumoillaan, että ylivertaisuusvinouma eli Dunning–Kruger-efekti saattaa hyvinkin olla käänteisesti yhteydessä huijarisyndroomaan.

Ylivertaisuusvinoumalla tarkoitetaan eräänlaista tietämättömyyden autuutta: mitä vähemmän ihminen tietää, sitä enemmän hän kuvittelee tietävänsä. 

Voi siis olla, että huijariudesta kärsivät ennen kaikkea he, jotka oikeasti tietävät osaamisalastaan paljon – ja siksi tietävät myös, että vielä olisi vaikka kuinka paljon opittavaa. 

Sinullako huijarisyndrooma? Testi kertoo, vaivaako yleinen ilmiö sinuakin

Näin huijarisyndrooma oireilee

Huijarituntemuksien kanssa kipuilevan elämässä ilmiö voi näkyä ja tuntua muun muassa seuraavilla tavoilla: 

  • Ylisuorittaminen: ei riitä, että tekee mitä pyydetään vaan on tehtävä paljon enemmän.
  • Menestymisen edellytysten sabotointi: jos ei edes kunnolla yritä, epäonnistumiselle löytyy aina ”hyvä” syy.
  • Oma suorituksen lyttääminen: jos itse haukkuu tekemisensä, muut eivät ehdi ensin.
  • Onnistumisen selittäminen itsestä riippumattomilla tekijöillä: koe oli helppo, työtehtävät entuudestaan tuttuja, muiden panos omaa panosta tärkeämpi ja tähdetkin oikeassa asennossa.
  • Paljastumisen pelko: vaikka olen tähän mennessä pärjännyt, lopulta taitamattomuuteni ja tietämättömyyteni joka tapauksessa paljastuu kaikille. 
  • Varmuus siitä, että toiset eivät kehu suoritusta siksi, että se olisi oikeasti ollut hyvä vaan lähinnä kiltteyttään ja kohteliaisuudesta.
  • Myönteisen palautteen mitätöinti: kuka tahansa olisi pystynyt samaan tai parempaan.
  • Epäluottamus toisia kohtaan: jos ei itse koe suoriutuneensa hyvin, he jotka väittävät toista, todennäköisesti valehtelevat.
  • Onnistumisen pelko: jos onnistuu kerran, se vain lisää paineita onnistua vielä paremmin seuraavalla kerralla.

Voiko huijarisyndroomasta päästä eroon?

Huijarisyndrooma-kirja Tiina Ekman

Huijari-ilmiö on sitkeää sorttia. Kuten Tiina Ekmankin muistuttaa kirjassaan, huijarius on monelle vuosia tai peräti vuosikymmeniä mukana kulkenut taakka.

Vaikka huijariolosta voi olla vaikea päästä kokonaan eroon, sopuisampaa yhteiseloa  sen kanssa voi harjoitella monin tavoin. Ekman listaa:

Ajattelun muovaaminen 

Ajattelun muovaaminen ei tarkoita ajattelun vääntämistä väkisin johonkin uuteen asentoon – se ei olisi edes mahdollista. 

Ajattelun muutos lähtee vahingollisten ajatusten tunnistamisesta ja niiden vaikutuksesta tunteisiin ja käyttäytymiseen. 

Tunteiden säätelyn harjoitteleminen

Syyllisyyden, häpeän ja ulkopuolisuuden tunteet ovat huijarisyndroomasta kärsivän tavallisia seuralaisia. Näin suurten tunteiden juurisyihin saattaa olla vaikea päästä kiinni omin avuin.

Tunteita voi silti oppia tunnistamaan ja nimeämään tilanne ja tunne kerrallaan. Millaisessa tilanteessa koin vaikeita tunteita? Millaisia ajatuksia tilanteeseen liittyi? Mitä tunteita ajatukset herättivät? Millaisia kehollisia tuntemuksia tunteet saivat aikaan?

Tunteiden ja niiden herättämien fyysisten tuntemusten tunnistamisen jälkeen on mahdollista alkaa harjoitella niiden säätelyä. Siinä avainasemassa ovat havainnointi, itsensä kuunteleminen ja pysähtyminen tunteen äärelle. Voisiko tunteen olemassaolon huomata ja hyväksyä ilman suurta tunnereaktiota?

Toiminnan muuttaminen

Huijariudesta kärsivän on kohdattava pitkä lista sitkeitä, haitallisia toimintatapojaan. Tiina Ekman listaa, mitä olisi opeteltava tekemään toisin: 

Opettele sanomaan ei, opettele vastaanottamaan apua, lakkaa ylisuorittamasta, kohtaa menestymisen pelkosi, kohtaa epäonnistumisen pelkosi, lakkaa tavoittelemasta täydellisyyttä, harjoittele myönteisen palautteen vastaanottamista, opettele olemaan oma itsesi.

Asiat ovat isoja ja vaikuttavat läpi monenlaisten tilanteiden jokapäiväisessä elämässä. Miten ihmeessä on mahdollista edes päästä alkuun?

Ajatusten, tunteiden ja toiminnan muodostamaan kehään on usein helpointa puuttua aloittamalla konkreettisesta päästä – toiminnasta. Mieti eri tilanteissa, millä tavalla voisit tehdä asian toisin. Vaikkapa tähän tapaan:

Kun esimerkiksi joku seuraavan kerran kiittää hyvin tehdystä työstä, entäpä jos vain kiittäisit kiitoksesta sen sijaan, että alkaisit mitätöidä tekemisiäsi? 

Tee jokin pieni asia tarkoituksella epätäydellisesti. Jätä muki tiskaamatta, jätä pilkku pois että-sanan edestä, myöhästy tapaamisesta viisi minuuttia.

Totuttele epäonnistumisen tunteisiin jonkin sellaisen asian parissa, joka ei merkitse sinulle kovin paljon. Esimerkiksi uusi soittoharrastus tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia möhlintään ja virhenuotteihin. 

Ehkä saat jo ajatuksesta kiinni? Aloita pienestä ja konkreettisesta ja etene vähitellen kohti suurempia haasteita. 

Riko hiljaisuus – paljasta synkkä salaisuutesi

Yksi hyödyllisimpiä asioita, joita huijarisyndroomasta kärsivä voi erilaisten harjoitusten lisäksi tehdä, on hiljaisuuden rikkominen: 

Kun saat sanotuksi ääneen (ystävälle, terapeutille, opettajalle, pomolle), että sinulla on taipumusta epäillä osaamistasi, huijarisyndrooma menettää sillä sekunnilla osan voimastaan. Se ei enää olekaan synkkä salaisuus, jonka paljastuminen on keinolla millä tahansa yritettävä estää. 

LÄHTEET

Berinato, S. (2015). The Personality Traits That Make Us Feel Like Frauds. Harvard Business Review.

Cuncic, A. (2021). How to Stop Feeling Like an Outsider When You Have Social Anxiety. Verywell Mind.

Ekman, T. (2017). Huijarisyndrooma. Helsinki: Minerva Kustannus

Falco, S. (2019). Impostor Syndrome: The Flip Side of the Dunning-Kruger Effect. Agile Alliance.

Flora, C. (2016). The Fraud Who Isn’t. Psychology Today.

Langford, J., & Clance, P. R. (1993). The imposter phenomenon: Recent research findings regarding dynamics, personality and family patterns and their implications for treatment. Psychotherapy: Theory, Research, Practice, Training, 30(3), 495–501.

Imposter Syndrome. Psychology Today.

Vergauwe, J., Wille, B., Feys, M., De Fruyt, F., & Anseel, F. (2014). Fear of Being Exposed: The Trait-Relatedness of the Impostor Phenomenon and its Relevance in the Work Context. Journal of Business and Psychology, 30(3), 565–581.

Huijarisyndrooma syyt

Tutustu myös:

guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit