Hyvä itsetunto on ymmärrystä siitä, että ei ole parempi eikä huonompi vaan samanarvoinen kuin muut

Viimeksi päivitetty: |

Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, loistaa lämmintä valoa. Se johtuu siitä, että vaikka hän arvostaa itseään, hän ei kohota itseään toisten yläpuolelle.

Hyvä itsetunto lisää ihmisen hyvinvointia. Se yhdistetään menestykseen niin töissä kuin ihmissuhteissa ja tyytyväisyyteen elämässä ylipäätään.

Huono itsetunto taas jarruttaa ihmistä monella tavalla. Uskon puute itseensä ja kykyihinsä saattaa estää ihmistä epäonnistumisen pelossa tavoittelemasta haluamiaan päämääriä. Se saattaa jumittaa ihmisen huonoon ihmissuhteeseen, sillä itsetunnon ja -arvostuksen puute näkyy myös rohkeuden puutteena isojen päätösten edessä.

Oman erinomaisuuden korostaminen ja itsensä kohottaminen muiden yläpuolelle ei ole merkki hyvästä itsetunnosta vaan usein juuri päinvastaisesta: Koska ihminen arvostaa itseään vain vähän, hän päätyy paikkailemaan hankalaa oloaan henkseleiden paukuttelulla.

Narsistit ovat usein pohjimmiltaan äärimmäisen epävarmoja ja siksi peittelevät haavoittunutta itsetuntoaan korostetun itsevarmalla ja ylimielisellä käyttäytymisellä.

Heikon itsetunnon merkit

Ihminen, jolla on heikko itsetunto, kaipaa tuon tuosta ulkoista vahvistusta tunteakseen olonsa arvokkaaksi. Hän janoaa kehuja ja tunnustusta. Jos hän taas kuulee muita kehuttavan, herää kateus: kun toista kehutaan, se on itseltä pois. Elämä alkaa helposti näyttää nollasummapeliltä.

Jos ihmisellä on huono itsetunto, hän ajautuu tuon tuosta puolustuskannalle. Kritiikkiä on vaikea ottaa vastaa silloinkin, kun se kohdistuu tekoihin, sillä negatiivinen palaute horjuttaa jo valmiiksi horjuvaa itsetuntoa.

”On alennettava toiset, jotta voi ylentää itsensä.”

Huono itsetunto saa ihmisen ajattelemaan, että hänellä ei ole mitään annettavaa. Siksi hänen voi olla vaikea ilmaista mielipiteitään tai kertoa ideoistaan. Kuka niitä kuuntelisi, kun ne kuitenkin ovat ihan surkeita?

Koska heikosta itsetunnosta kärsivä ei arvosta itseään ja koska hän suhtautuu itseensä erittäin kriittisesti, hän suhtautuu monesti samalla armottomuudella myös toisiin. Hän kaivelee ja osoittelee toisten vikoja ja syyttää muita omista epäonnistumisistaan.

Kun ihmisellä on huono itsetunto, hänellä voi olla tarve vakuutella itselleen olevansa parempi (tai kauniimpi tai fiksumpi tai menestyvämpi…) kuin muut. On alennettava toiset, jotta voi ylentää itsensä.

”Vain täydellinen on tarpeeksi hyvä.”

Mitä tekee huonosta itsetunnosta kärsivä, kun häntä imarrellaan? Hän joko imee kaikki kauniit sanat itseensä kuin pesusieni ja kerjää lisää kehuja ja ylistystä – tai sitten hän torjuu imartelun kokoaan, sillä se ei vastaa lainkaan hänen omaa sisäistä kuvaansa itsestään.

Epäonnistuminen on huonoa itsetuntoa potevalle suuri uhka, sillä hänelle se ei merkitse hänelle pelkästään epäonnistumista jossain asiassa vaan sitä, että hän on epäonnistunut ihmisenä.  Samasta syystä huonosta itsetunnosta kärsivä on monesti perfektionisti. Vain täydellinen on tarpeeksi hyvä.

Rajojen asettaminen on heikosta itsetunnosta kärsivälle monesti vaikeaa. Koska hänellä on suuri halu miellyttää muita ja saada siten hyväksyntää, kieltäytyminen voi osoittautua hänelle ylivoimaiseksi tehtäväksi. Pitkään jatkuessaan rajojen asettamisen vaikeus katkeroittaa: miksi muut aina vaativat liikaa?

Huonoa itsetuntoa poteva on usein vihainen. Jos ei saa sanotuksi tai tehdyksi mitä haluaa ja jos koko ajan tuntuu siltä, että toiset ja toisten tunteet ovat tärkeämpiä kuin omat, olisi oikeastaan suoranainen ihme, jos ei vihastuttaisi.

Tästä tunnistaa hyvän itsetunnon

Itsetunnon ollessa kohdillaan kehuille ja muulle ulkoiselle pönkitykselle on vähemmän tarvetta. Ihminen tietää olevansa arvokas juuri sellaisena kuin on eikä arvo ole riippuvainen toisten sanomisista eikä omista tekemisistä.

Toisaalta kun itsetunto on hyvä, kehutkin on helpompi ottaa vastaan. Täydellisyyden tavoittelullekaan ei ole tarvetta, sillä omaa arvoaan ei tarvitse yrittää pönkittää huippusuorituksilla. Kun epäonnistuminen ei ole maailmanloppu, myös riskien ottaminen on helpompaa.

”Hyvä itsetunto mahdollistaa vilpittömän ilon toisten onnistumisista.”

Hyvä itsetunto auttaa ihmistä pitämään kiinni omista rajoistaan ja ilmaisemaan mielipiteitään. Vaikka toiset olisivat eri mieltä, se ei ole uhka.

Kun ihmisellä on hyvä itsetunto, hän on sopivasti jämäkkä eikä pelkää olla näkyvä ja ottaa omaa tilaansa. Hyvä itsetunto ei kuitenkaan ole ylimielisyyttä eikä tilan valtaamista toisilta.

Hyvä itsetunto mahdollistaa vilpittömän ilon toisten onnistumisista ja menestymisestä.

Miten itsetunto rakentuu?

Pohja itsetunnolle rakennetaan lapsuudessa ja nuoruudessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

On selvää, että esimerkiksi mitätöivä tai välinpitämätön vanhemmuus jättää jälkensä: Jos läheisinkään ihminen ei välitä, miten ihmeessä kukaan muukaan välittäisi?

Koulukiusaaminen, porukan ulkopuolelle jättäminen, kavereiden puute – kaikki vaikuttavat siihen, minkä arvoiseksi ihminen itsensä kokee.

Ydinuskomukset itsestä rakentuvat lapsuudessa ja nuoruudessa.

Myös kohtuuttoman suuret vaatimukset voivat horjuttaa itsetuntoa. Kodin, koulun, harrastusten ja kaveripiirin vaatimukset saattavat olla niin ylimitoitettuja, että niitä ei ole mahdollista täyttää.

Varhaisilla kokemuksilla ja nuoruusvuosilla on siis valtava merkitys itsetunnon rakentumisessa, sillä silloin syntyvät syvimmät ja kestävimmät ydinuskomukset, jotka kertovat, mitä ihminen syvällä sisimmässään itsestään ajattelee.

Kohti hyvää itsetuntoa – myönteiset kokemukset korjaavat

Jos lapsuuskokemukset ovat kurjat eikä nuoruusvuosiinkaan mahtunut itsetuntoon myönteisesti vaikuttavia kokemuksia, onko peli kokonaan menetetty?

Myönteiset kokemukset ja antoisat ihmissuhteet aikuisvuosina korjaavat paljon.

Esimerkiksi onnistumiset opinnoissa tai työelämässä rakentavat itsetuntoa. Valtava rikkaus piilee myös ystävissä – siinä, että löytää porukan, johon kokee kuuluvansa ja jossa voi tuntea olevansa hyväksytty juuri sellaisena kuin on.

Myös tieto auttaa – muutoksen perusta on itsetuntemus

Itseensä voi tutustua tarkastelemalla lapsuusvuosina kehittyneitä kielteisiä ydinuskomuksia itsestä.

Kielteiset ydinuskomukset itsestä voivat olla yleisiä riittämättömyyden tunteita tai uskoa, ettei ole yhtä fiksu tai viehättävä kuin muut. Pahimmillaan ihminen saattaa ajatella, että hän on kelvoton, paha, vastenmielinen ja mahdoton rakastaa.

Ydinuskomusten pohjalle rakennetaan erilaisia olettamuksia siitä, mitä elämässä tapahtuu:

”Ihan sama mitä teen, en koskaan tule pärjäämään.” Tai: ”Turha pyytää apua, kukaan ei kuitenkaan auta minua.”

Millaisia ydinuskomuksia ja olettamuksia sinulla on itsestäsi?

Selviytymiskeinoilla suojataan haurasta itsetuntoa

Ajan saatossa opimme erilaisia selviytymiskeinoja, jotta kielteiset kokemukset eivät entisestään murentaisi jo valmiiksi heiveröistä itsetuntoa. Saatamme ajatella esimerkiksi, että heikkouksia ja haavoittuvuuttaan ei koskaan parane paljastaa tai että aina on oltava paras ja virheitä ei saa tehdä.

Selviytymiskeinot saattavat kulkea mukana kauan – monesti pitkälle aikuisvuosiin saakka. Tarvitaan ehkä jonkinlainen mullistava tapahtuma, kriisi tai ainakin pienimuotoinen herääminen, joka pakottaa tarkastelemaan vuosia käytössä olleita selviytymiskeinoja ja kysymään, mitä tarkoitusta ne oikeastaan palvelevat.

Jos elämästä on tullut kireää pingottamista ja varmistelua, voisiko olla, että selviytymiskeinot eivät enää auta vaan ennemminkin vahingoittavat? Mitä tapahtuisi, jos niistä luopuisi? Niiden takaa paljastuisi ihan tavallinen epätäydellinen ihminen – sellainen, jollaisia olemme me kaikki.

Mitä voit tehdä käytännössä?

Ydinuskomuksiaan ja selviytymiskeinojaan on mahdollista muokata, kunhan niistä on ensin tullut tietoiseksi.

Koska itsestään on vaikea alkaa noin vain ajatella toisin, asiaa kannattaa lähestyä toisesta suunnasta: alkaa toimia toisin kuin ennen. Jotenkin tähän tapaan:

Jos jälleen kerran huomaat olevasi tilanteessa, jossa todellakin haluaisit sanoa ei, mitä jos tällä kertaa oikeasti tekisit niin? Huomaisit, että taivas ei pudonnutkaan eikä sinua hylätty. Jos toinen ottaa nokkiinsa, hänen tunteensa eivät ole sinun vastuullasi.

Tai jos huomaat tarvetta piikitellä työkaveria tai ystävää, koska oikeastaan olet kateellinen hänen täydellisestä perheestään/työstään/autostaan/kapeasta nenästään/huippukunnostaan, mitä jos vain jättäisit tekemättä niin? Jos uskaltaudut vielä pidemmälle, voisit vaikka sanoa toiselle jotain mukavaa kateellisten ajatusten kohteelle juuri siitä asiasta, joka nakertaa sinua.

Tarkkaile heitä, joilla on hyvä itsetunto – ja matki!

Seuraavan kerran, kun joku kehuu aikaansaannostasi, mitä jos yksinkertaisesti kiittäisit kehuista sen sijaan, että ryntäisit vähättelemään itseäsi ja tuotoksiasi?

Kun edessäsi on kiperä tehtävä, jonka onnistumisesta ei ole takeita, mitä jos yrittäisit tehdä sen silti? Jos onnistut, olo on mahtava. Jos epäonnistut, olo on kaikkea muuta, mutta siinäkin tapauksessa olet todennäköisesti onnistunut oppimaan jotain. Ja saat huomata käytännössä, että maailma ei kaadu epäonnistumiseen.

Jos saat rakentavaa palautetta, harjoittele sen kuuntelemista ja vastaanottamista avoimin mielin. Ota opiksi, silloin kun on aihetta ja opettele rajojesi suojelua silloin, kun kritiikkiä ei annettukaan rakentavassa vaan loukkaavassa mielessä.

Tarkkailemalla heitä, joilla on hyvä itsetunto, pääset alkuun. Huomaat, että he kehuvat ja innostavat. He uskaltavat kertoa niin vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. He kuuntelevat muita ihmisiä ja ovat kiinnostuneita heistä.

Sinäkin voit alkaa toimia samoin – ja tulla yhdeksi heistä, jotka loistavat lämmintä valoa.

Lähteet:

Fennell, M. (2016). Overcoming low self-esteem. London, Great Britain: Robinson.
Centre for Clinical Interventions, Tiny Buddha, NetDoctor

Artikkelin kuva: Valentin Lacoste/Unsplash

Kommentit ennakkomoderoidaan eli julkaistaan vasta sen jälkeen, kun toimitus on ne ensin hyväksynyt. Joskus siihen voi kulua useampi päivä, mutta jos kommettisi on asiallinen, se julkaistaan kyllä.

Tilaa
Ilmoitus
guest
0 Kommenttia
vanhimmat
uusimmat eniten ääniä saaneet
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit