Viisikymppisen aivot eivät toimi samalla tavalla kuin kaksikymppisen. Mutta toimivatko ne huonommin? Vastaus ei ole ollenkaan yksiselitteinen.
Miten havaitsemme asioita ympäristöstämme? Miten painamme ja palautamme havaitsemiamme ja oppimiamme asioita mieleemme? Miten aivomme käsittelevät vastaanottamaansa tietoa? Mitkä asiat vaikuttavat kykyymme oppia? Miten ihmisen vanheneminen vaikuttaa tuohon kaikkeen?
Ihmisen kognitiiviset eli tiedonkäsittelyyn liittyvät toiminnot on moniulotteinen järjestelmä, jonka eri osat vaikuttavat toisiinsa ja johon ihmiset aistit – erityisesti näkö- ja kuuloaisti – ovat tiiviissä yhteydessä.
Kun ihminen vanhenee, muisti alkaa vääjäämättä pätkiä ja mummin silmälasit löytyvät tuon tuosta jääkaapista. Ukille on ihan turha opettaa mitään sähköposteja tai nettipankkeja, eivät vanhat papat enää mitään opi. Niinhän se usein menee, mikäli stereotypioihin ja sketseihin on uskominen.
Aivot kevenevät – kirjaimellisesti
Samaan johtopäätökseen voisi melko helposti päätyä, jos tutkisi vain vanhenemisen mukanaan tuomia fysiologisia muutoksia: Iän myötä näkö ja kuulo heikkenevät ja aivot – kirjaimellisesti! – kevenevät. Kognitiivisille toiminnoille tuiki tärkeässä etuotsalohkossa ikääntymisen vaikutukset näkyvät jo melko varhain. Hermoston välittäjäaineiden määrä vähenee. Sydän- ja verisuonitaudit, diabetes ja muut sairaudet alkavat nekin vaikeuttaa toimimista arjessa.
Oikeasti asiat ovat onneksi – normaalista vanhenemisesta puhuttaessa – paljon paremmin. Kaikki edellä mainittu on kyllä totta, mitä fysiologiseen ”rapistumiseen” tulee. Ihminen on kuitenkin enemmän kuin fysiologisten ominaisuuksiensa summa eikä ikääntyminen verota kognitiivisia toimintoja yhtään niin yksiselitteisesti kuin stereotypiat antavat ymmärtää.
Jos jonkinlaista haittaa ja hidastetta on todennäköisesti kuitenkin luvassa, joten kerrataan huonot uutiset ensin.
Ikääntyminen vaikuttaa havainnointikykyymme
Havaitseminen alkaa siitä, että aistimme rekisteröivät jonkin ärsykkeen. Jos emme aistisi mitään, ei olisi oikein mitään mieltä puhua muistamisesta, oppimisesta tai inhimillisestä, tavallisesta ihmisen elämästä ylipäätään, sillä jos emme voisi aistia mitään, mikään ei olisi olemassa meille.
Sen lisäksi, että ikääntymisen myötä aistimme heikkenevät eivätkä välttämättä rekisteröi ärsykkeitä yhtä herkästi kuin ennen, me käymme myös varovaisemmiksi erilaisiin signaaleihin reagoimisessa.
Lue myös: Epäitsekäs auttamisen halu näkyy aivoissa ainutlaatuisella tavalla
Ikääntyvästä tulee hitaampi
Myös reaktionopeutemme – mitä pidetään oivallisena keskushermoston toimintakyvyn osoittimena – hidastuu 55 ikävuoden jälkeen.
Puhutaan ”yleisestä hidastumishypoteesista” (general slowing hypothesis), jonka paikkansapitävyyttä testanneissa tutkimuksissa on huomattu, että tehtävästä riippumatta vanhempien ihmisten reaktioaika on keskimäärin pitempi kuin nuorten.
Tapahtumamuisti rapistuu ensin
Ärsykkeitä havaitaan ja ärsykkeisiin reagoidaan, mutta jos meillä ei olisi muuta, ihmisen elämä pyörisi aika pientä ympyrää. Muisti, muistaminen, tuo kokemuksiimme syvyyttä ja elämään merkityksiä ja tekee toimimisen inhimillisessä ympäristössä ylipäätään mahdolliseksi.
Muistamisen kapasiteettia lähestytään tavallisimmin siitä näkökulmasta, kuinka pitkään jokin muistettava asia pysyy mielessä:
Aistimuisti tallentaa hetkellisiä pysäytyskuvia. Lyhytkestoisessa muistissa asiat säilyvät sen aikaa kuin tilanteessa on tarpeen (esimerkiksi puhelinnumero pysyy mielessä siihen saakka, kunnes se on näpytelty puhelimeen). Pitkäkestoinen muisti on, kuten nimikin paljastaa, muistojen pitkäaikaisvarasto.
Pitkäkestoiseen muistiin tallentuvat oppimamme taidot ja toimintamallit (proseduraalinen muisti), käsitteet (semanttinen muisti) ja tapahtumat (episodinen muisti).
Tiedetään, että muistitoiminnoista tapahtumamuisti alkaa selkeästi heiketä jo varhain, noin 55–60 vuoden iässä, mutta käsitemuisti heikkenee lievemmin ja lyhytkestoinen muisti säilyy hyvänä parhaiten.
Lue myös: Onko sinulla hyvä kasvomuisti? Saatat olla supertunnistaja
Asioiden mieleen painaminen takkuaa
Asioita painetaan mieleen, säilytetään ”muistivarastossa” ja palautetaan mieleen. Näistä muistamistapahtuman eri vaiheista tiedetään, että eniten iän myötä kärsivät mieleen painamisen ja mieleen palauttamisen vaiheet.
Normaaliin ikääntymiseen ei liity ongelmia asioiden muistissa säilyttämisessä eikä vihjeisiin perustuvassa ja tunnistavassa muistiin palautuksessa, kun taas dementian yksi keskeisistä oireista liittyy nimenomaan vaikeuteen palauttaa mieleen aiemmin opittua.
Oppiminen hidastuu, mutta kokonaisuuksien hallinta paranee
Aivomme hidastuvat, rapistuvat ja takkuavat. Mutta monenlaista myönteistäkin kerrottavaa onneksi on.
Oppimisen aikana uudet asiat kytkeytyvät mielessä aiemmin opittuun ja koettuun, ja oppiminen yleensä muuttaa jotain oppijan ajattelussa tai toiminnassa. Ikääntyminen vaikuttaa oppimiskykyyn. Toisaalta yksityiskohtien oppiminen vaikeutuu ja oppiminen hidastuu, mutta toisaalta kokonaisuuksien hallinta kehittyy. Erot yksilöiden välillä ovat kuitenkin erittäin suuria.
Ongelmien ratkaiseminen ja päätösten tekeminen onnistuu sekin vanhemmalta väeltä pääosin aivan hyvin, vaikka se etuotsalohko ei säkenöikään samalla tavalla kuin nuoruudessa.
Vanhemmiten ongelmien ratkaisemisesta tulee joustavampaa ja ongelmille löytyy usein enemmän kuin yksi oikea ratkaisu.
Kohti viisautta
Entäpä älykkyys yleensä, tyhmistymmekö me vanhetessamme? Tuleeko meistä höpsöjä mummoja ja pappoja?
Ei välttämättä, mutta tutkimusten valossa tiedetään älykkyyden ”luonteen” muuttuvan.
Perinteiset älykkyystestit mittaavat niin sanottua joustavaa älykkyyttä, aivojen nokkeluutta ja kykyä ratkaista uusia ongelmia.
Vanhempien ihmisten päätöksenteolle taas on tyypillistä että päätöksiä tehdään aikaisemman tiedon ja kokemuksien varassa sen sijaan, että edettäisiin uutta tietoa keräten ja tietoa yhdistellen. Tämä on sukua käytännölliselle älykkyydelle, sille että ”tiedetään miten” sen sijaan, että ”tiedettäisiin mitä”.
Vanhempien ihmisten älykkyys on siten ennemminkin kiteytynyttä älykkyyttä – kokemus- ja tietopohjaista ja kulttuurin hallintaan käytettävää soveltavaa älykkyyttä – viisautta.
Aina täytyy totta kai muistaa, että koska me emme ole samasta puusta veistettyjä ja koska meillä kaikilla on omat yksilölliset elämänkokemuksemme, myöskään iän myötä ilmenevät kognitiiviset muutokset eivät ole kaikilla samanlaisia eivätkä samansuuruisia.
Lue myös: Olemme kaikki omalla, ainutlaatuisella tiellämme
Tieto muistin toiminnasta ja aivopähkinät auttavat sopeutumisessa
Tunnollisuus, sovinnollisuus, empaattisuus, itsekuri ja avoimuus lisääntyvät iän myötä – ja moni näistä myönteisistä ominaisuuksista varmasti auttaa iän mukanaan tuomiin muutoksiin sopeutumisessa.
Myös metamuisti auttaa eli tieto siitä, miten muisti toimii ja mitä muutoksia muistin toimintaan on esimerkiksi juuri ikääntymisen myötä odotettavissa.
Erilaiset aivopähkinät (ristisanatehtävät, uusien taitojen opetteleminen jne.) sekä sosiaalinen ja fyysinen aktiivisuus antavat nekin suojaa ikääntymisen aiheuttamaa muistin heikentymistä vastaan.
Negatiiviset stereotypiat romukoppaan!
Negatiivisia stereotypioita ikääntymisestä ei kannata viljellä ja vahvistaa, sillä niihin uskominen saattaa vaikuttaa muistiin heikentävästi vanhan kunnon itsensä toteuttavan ennusteen periaatteiden mukaisesti: Jos et usko selviytyväsi jostakin asiasta, voi hyvinkin käydä niin, että et tosiaan selviydy.
Ikään liittyvistä kognitiivisista muutoksista ja niihin sopeutumisesta puhuttaessa on ennen kaikkea muistettava, että normaali ikääntyminen ei heikennä muistia ja oppimiskykyä niin paljon kuin ehkä stereotyyppisesti kuvitellaan ja että ihmisen aivot ovat mukautuvat ja joustavat niin, että jos jokin osa-alue heikkenee, toinen osa-alue rientää tätä puutetta kompensoimaan.
Tavattoman tärkeää on pitää mielessä myös, että asiat eivät vain tapahdu ihmiselle vaan ihminen on myös itse aktiivinen toimija. Hän voi toimillaan vaikuttaa elämäänsä, ympäristöönsä ja omiin asenteisiinsa.
Toki tunteeseen elämän mielekkyydestä vaikuttaa toisin päin ajateltuna juuri se, että ihminen kokee voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä.
Lähteet:
Craick, F. (2008). Memory changes in normal and pathological aging. Canadian Journal of Psychiatry, 53 (6): 343-345.
Erber, J. T. (2010). Aging and Older Adulthood. Malden, MA: Wiley-Blackwell.
Erkinjuntti, T. (2011). Muistioireet, lievä kognitiivinen heikentyminen ja dementia. Duodecim 127 (1): 85-86.
Luo, L. & Craick, F. (2008). Aging and memory: A cognitive approach. Canadian Journal of Psychiatry, 53 (6): 346-353.
Ruoppila, I. (2012). Kognitiivisten toimintojen vanhenemismuutoksista. Gerontologia (3): 198-206.
Stuart-Hamilton, I. (2012) The psychology of ageing. An introduction. London: Jessica Kingsley Publishers.
Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston psykologian aineopintojen geropsykologian opintokokonaisuuden luentotallenteet.
Muualla verkossa:
Suomen Mielenterveysseura: Muutoksia, luopumista, elämäntaitoa
Artikkelin kuva: Petra Lehto
Lue myös: Näin rohkaistut puhumaan vierasta kieltä – virheet kuuluvat asiaan
