Yksinoloa, koti-iltoja, kirjoja, aikaa oman pään sisällä. Koska introvertti iloitsee ja saa energiaa kaikesta tuosta, miten onnistuu introvertin parisuhde? Jos kaksi introverttiä lyö hynttyyt yhteen, haluavatko he edes viettää aikaa toistensa kanssa? Introvertin ja ekstrovertin parisuhde ainakin on tuhoon tuomittu – vai onko sittenkään?
Rakastunut on vähän sekaisin
Perhosia vatsassa ja toinen mielessä koko ajan. Aika erossa tuntuu kidutukselta ja ihan kaikki on ihanampaa yhdessä. Pörröisessä kuplassa olemme vain sinä ja minä eikä ulkomaailmalla ole väliä. Symbioosi tuntuu ihanalta.
Sellainen on monen romanttisen parisuhteen alku, olivatpa osapuolet introvertteja, ekstrovertteja tai jotain siltä väliltä.
Rakastunut on sokaistunut, vähän kuin huumaantunut ja niin levoton, että jopa nukkuminen voi olla vaikeaa.
Olotilasta voi syyttää aivokemiaa, sillä rakastuminen saa aikaan aivoissa monenlaisia muutoksia. Stressihormonina tunnetun kortisolin tuotanto lisääntyy, aivot kylpevät mielihyvähormoneissa ja mantelitumakkeen toiminnan hiipumisen myötä pelon, surun ja vihan tunteet väistyvät.
Alkuhuuman jälkeen haetaan läheisyyden ja erillisyyden tasapainoa
Ennemmin tai myöhemmin alkuhuuma väistyy ja koittaa aika, jolloin kaksi järkensä takaisin saanutta alkaa arvioida, onko parisuhteessa aineksia pitkäkestoisempaan liittoon.
Aletaan rakentaa kumppanuutta, jossa me olemme edelleen me – mutta samalla sinä ja minä, kaksi erillisistä ihmistä.
On toisaalta tarve läheisyyteen, toisaalta erillisyyteen – ja keskiössä on tasapainon löytyminen näiden kahden välille parisuhteen molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla. On tullut aika luoda parisuhteen pelisäännöt.
Tässä vaiheessa introvertti pyörittelee todennäköisesti ainakin näitä kysymyksiä:
1. Jääkö minulle tarpeeksi omaa aikaa?
Tämä on introvertille isoin ja tärkein kysymys. Kuinka täyttää yksinolon tarve niin, että parisuhteen toinen osapuoli ei kokisi itseään hylätyksi – tai että ei tulisi itse hylätyksi?
Asia kannattaa yrittää puhua selkeästi auki, vaikka se voikin olla hankalaa. Jos introvertti joutuu jatkuvasti nipistämään omasta ajastaan, hän väsyy ja ärtyy. ”En hylkää sinua, mutta en myöskään voi hylätä itseäni.” Se on introvertin pääsanoma kumppanille.
Lue myös: Elämä introverttina ekstroverttien maailmassa on yhtä itsensä ylittämistä
2. Haluanko asua yhdessä?
Yhteinen koti on monen pariskunnan unelmien täyttymys. Kun aletaan rakentaa yhteistä kotia, rakennetaan samalla yhteistä tulevaisuutta. Mutta mitä jos ajatus toinen jatkuvasta läsnäolosta ahdistaa? Voiko parisuhde onnistua, vaikka saman katon alle ei muutettaisikaan?
Jos pariskunnan haaveissa on perheen perustaminen, yhteen muuttaminen voi olla käytännöllisintä, mutta muissa tapauksissa yhdessä asuminen ei välttämättä kerro mitään suhteeseen sitoutumisen asteesta.
Romanssi saattaa leimuta jopa suuremmalla liekillä, kun ei tarvitse olla vääntämässä siivousvuoroista, väärin täytetystä tiskikoneesta ja siitä, sopiiko hikisiä treenivaatteita säilyttää mytyssä makuuhuoneen nurkassa.
Toisaalta kyllä introvertitkin saattavat haluta yhteisen katon alle, koska onhan yhteinen arki parhaimmillaan ihanaa ja arkiset velvollisuudetkin painavat puolet vähemmän, kun toinen on niitä jakamassa.
Aina ei myöskään tarvitse tehdä asioita aktiivisesti yhdessä, vaikka koti olisikin yhteinen. Mikä sen mukavampaa kuin viettää välillä aikaa vähän kuin taaperot: leikkimällä rinnakkain vaan ei yhdessä. Molemmat voivat touhuta omiaan tietäen, että se toinen löytyy tuosta läheltä, jos ikävä yllättää.
3. Parisuhteen mukana tulee muitakin ihmisiä – miten selviän?
Loma koko suvun kesken! Railakasta menoa suuressa porukassa ja yhteistä puuhaa kokonainen viikko! Mahtavaa! Ei ihan. Ajatus jatkuvista ryhmäaktiviteeteista on introvertin pahin painajainen – ainakin silloin, jos minkäänlaista mahdollisuutta vetäytyä omaan seuraan ei ole siinä vaiheessa, kun mitta on täynnä.
Sukuloinnit, kaveriporukkaviikonloput ja sen sellaiset voivat sopia introvertillekin mainiosti, jos hänellä on mahdollisuus tehdä pakosuunnitelma etukäteen. Minne vetäytyä, kun on pakko päästä tankkaamaan yksinoloa? Voinko luottaa siihen, että muut eivät pidä minua ilonpilaajana, jos katoan välillä omiin oloihini? Voinhan lähteä kokonaan pois, jos on yksinkertaisesti pakko päästä kotiin?
Lue myös: Ekstrovertit ympärillämme
4. Onko introvertin paras kumppani toinen introvertti?
Puolison löytyminen olisikin yksinkertaista, jos parisuhteen onnistumista voisi yksiselitteisesti ennustaa persoonallisuuden piirteiden perusteella.
Vaikka suoria ennusteita ei voi tehdä, tutkimustiedon valossa näyttää siltä, että puolisoiden keskinäinen samankaltaisuus ei erityisemmin ennusta parisuhdetyytyväisyyttä.
Ekstroverttejä pidetään toisaalta hyvinä kumppaneina sosiaalisuutensa ansiosta. Suuressa kansainvälisessä, 46 maassa tehdyssä tutkimuksessa tosin huomattiin, että ekstroverttiys korreloi myös lyhytkestoisten suhteiden ja useiden rinnakkaissuhteiden kanssa.
Persoonallisuuden piirteistä tunnollisuus, sovinnollisuus ja tunne-elämän tasapainoisuus lupaavat hyvää parisuhteelle. Jos haaveissasi siis on kestävä parisuhde, ehkäpä introvertin tai ekstrovertin sijaan kannattaa keskittyä etsimään kumppania, jolta nämä ominaisuudet löytyvät.
