Isän lapsuusajan stressi näkyy vauvan aivoissa

|

Isän omat lapsuusajan stressikokemukset liittyvät lapsen aivojen valkean aineen radastojen kehitykseen. Asia on nyt osoitettu ensimmäistä kertaa. 

Ympäristön aiheuttamat muutokset geenien toiminnassa voivat monien uusien eläintutkimusten mukaan periytyä sukupolvelta toiselle sukusolujen välityksellä.

Erityisesti ravitsemuksen ja stressin on osoitettu saavan aikaan tällaisia muutoksia. 

Nämä tapahtumat eivät kuitenkaan muuta DNA:n emäsjärjestystä, vaan ympäristö näyttää muuttavan geenien toimintaa niin sanottujen epigeneettisten mekanismien kautta.

Tuoreet löydökset epigenetiikan roolista geenien toiminnan säätelyssä ovat johtaneet kokonaan uuteen pohdintaan periytymisen mekanismeista, sillä aikaisemmin on ajateltu, etteivät hankitut ominaisuudet periydy. 

Ihmisillä tällaisia sukupolvelta toiselle välittyviä ilmiöitä ei ole kuitenkaan vielä juurikaan tutkittu.

Valkean aineen radastot keskeisiä aivojen toiminnan kannalta

Turun yliopiston FinnBrain-tutkimuksessa oli mukana 72 perhettä, joissa kummankin vanhemman varhaisista stressikokemuksista oli saatavissa tietoa ja lapsesta oli käytettävissä muutaman viikon ikäisenä otettu aivojen magneettikuva.

Tutkimuksessa havaittiin, että isän stressialtistus oli yhteydessä lapsen aivojen valkean aineen radastojen nopeampaan kehitykseen. 

Valkean aineen radastot muodostuvat aivojen eri osia yhdistävistä ”kaapeleista”, ja ne ovat keskeisiä rakenteita aivojen toiminnan kannalta. 

Yhteys isän stressialtistuksen ja lapsen radastojen kehityksen välillä säilyi, vaikka huomioon otettiin äidin varhaisen stressialtistuksen vaikutus sekä mahdolliset muut raskaudenaikaiset myötävaikuttavat tekijät.

Tutkimusta johtavan professori Hasse Karlssonin mukaan löydöksen merkitys lapsen myöhemmän kehityksen kannalta on vielä epäselvä.

”Oleellista tutkimuksessamme on, että tällainen yhteys ihmisillä on ylipäätään löytynyt”, Karlsson sanoo.

Jotta voidaan selvittää, välittyvätkö tällaiset yhteydet todellakin siittiösolujen epigeneettisten muutosten kautta, seuraavaksi on tutkittava siemennestettä.

”Olemme alkaneet kerätä isien siemennestenäytteitä, joista tutkimme yhteistyössä Turun yliopiston professori Noora Kotajan tutkimusryhmän kanssa juuri näitä epigeneettisiä merkkejä”, Karlsson kertoo.

Tutkimus on julkaistu JAMA Network Open -julkaisussa.

Lue myös:

guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit