Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen ja herkästi uusiutuva sairaus

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on tyypillisesti varhaisaikuisuudessa puhkeava sairaus, jonka diagnosointi on vaikeaa. Siksi oikean diagnoosin – ja sen myötä oikeanlaisen hoidon – saaminen voi kestää vuosia. Sairauteen liittyvää stigmaa on viime vuosina vähentänyt monien julkkisten ulostulo.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireet

Kaksisuuntainen mielialahäiriö tunnettiin ennen maanis-depressiivisyytenä. Sekä nykyinen että entinen nimi käyvät järkeen, sillä kyseessä on sairaus, jossa mania-, hypomania- ja masennusjaksot sekä oireettomat kaudet vaihtelevat.

Mania ja hypomania

Maniavaihe tarkoittaa sairausjaksoa, jossa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä on korostuneen hyvällä tuulella tai toisaalta ärtynyt ja jopa aggressiivinen. Maanisessa vaiheessa unen tarve vähenee, ajatus lentää ja energiaa tuntuu riittävän loputtomiin. 

Tavallista maniavaiheessa  on myös seksuaalisen halukkuuden lisääntyminen, estottomuus, puheliaisuus ja riskikäyttäytyminen. Myös omien kykyjen ja oman erinomaisuuden paisutteleminen sekä mahdolliset aistiharhat  kuuluvat oireiden kirjoon.

Hypomaniajakso on samankaltainen kuin maniajakso, mutta lievempi.

Masennus

Masennusjaksot kestävät kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä tavallisesti pidempään kuin mania- ja hypomaniajaksot. Siinä missä maaniset jaksot kestävät muutamista viikoista muutamaan kuukauteen, masennusjakso voi kestää puolesta vuodesta vuoteen. 

Masennusjakson oireilu on samanlaista kuin tavallisessakin masennuksessa:

Voimavarat vähenevät, väsymys ja unihäiriöt vaivaavat, ruokahalu joko kasvaa tai vähenee, itseluottamus hiipuu, tavallisesti mielihyvää tuovat asiat lakkaavat kiinnostamasta. 

Sekamuotoiset jaksot

Maanisten, hypomaanisten ja masennusjaksojen lisäksi kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava voi kokea niin sanottuja sekamuotoisia jaksoja, joissa kaikki em. jaksot vaihtelelevat nopeassa tempossa. 

Sairausjaksoja kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavalla voi olla elämän aikana muutamasta kymmeniin. Tyypillisesti sairausjaksojen välillä on pari vuotta, mutta häiriön nopeasyklisessä muodossa sairausjaksoja voi olla useita vuodessa. 

Sairautta on kahta tyyppiä

Kaksisuuntainen mielialahäiriö jaetaan kahteen, oirekuvaltaan toisistaan hieman poikkeavaan tyyppiin. 

Tyypin 1 kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä masennus-, mania- ja sekamuotoiset jaksot vaihtelevat.

Tyypin 2 versiossa vuorottelevat hypomania- ja masennusjaksot.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla on kohonnut riski itsemurhaan.

Oheissairaudet yleisiä

Suurin osa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista kärsii myös muista mielenterveyden häiriöistä. 

Lähestulkoon puolet sairastuneista kärsii lisäksi ahdistuneisuudesta ja lähes neljännes paniikkihäiriöstä. Lisäksi tavataan alkoholi- ja syömisriippuvuutta ja muutamalla prosentilla jokin persoonallisuushäiriö.

Lisäksi kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien keskuudessa esiintyy tavallista useammin myös muita sairauksia – esimerkiksi migreeniä, verenpainetautia ja tyypin 2 diabetesta. 

Kuka sairastuu ja mistä kaksisuuntainen mielialahäiriö johtuu?

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön taustalla on ensinnäkin perinnöllinen alttius. Tiedetään esimerkiksi, että lähisukulaisen sairaus lisää sairastumisriskin 5–10-kertaiseksi muuhun väestöön nähden. 

Ympäristötekijöilläkin on merkitystä. Esimerkiksi lapsuuden vaikeat tai traumaattiset kokemukset voivat altistaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamiselle (kuten monelle muullekin mielenterveyden häiriölle).

Lapsen saanti lisää sairastumisriskiä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön vuoden ajan synnytyksestä. 

Turun yliopistossa vuonna 2015 tehdyssä väitöstutkimuksessa huomattiin, että niin nuorten kuin toisaalta ikääntyvien isien lapsilla oli kohonnut sairastumisriski. 

“Iäkkäämpien isien lasten kohonneen riskin syynä voi olla isien siittiöissä tapahtuvat uudet mutaatiot, joiden määrä kasvaa iän myötä. Isän ikään liittyvät riskitekijät ovat olennaisia erityisesti, koska useimmissa teollisuusmaissa vanhemmiksi tullaan yhä vanhempina”, väitöstutkija Roshan Chudal sanoo. 

Samaisesta tutkimuksesta selvisi, että Itä- tai Etelä-Suomessa syntyneiden riski sairastua kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön oli suurempi kuin muualla Suomessa syntyneillä. Myös vain peruskoulun käyneiden äitien lapsilla oli tutkimuksen mukaan kohonnut sairastumisriski. 

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastutaan tyypillisesti varhaisaikuisuudessa, noin 15–35-vuotiaana. Keskimäärin oireet alkavat 22 vuoden iässä. Myös lapsuudessa ja vanhuudessa sairastuminen on mahdollista. 

Naisten ja miesten keskuudessa kaksisuuntainen mielialahäiriö on suunnilleen yhtä yleinen. 

Sairauden esiintyvyys maailmanlaajuisesti on 0,3–1,5 prosenttia. 

Miten kaksisuuntaista mielialahäiriötä hoidetaan?

Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä hakeutuu harvoin hoitoon maniavaiheen aikana. Masennusjakson aikana lääkäriin hakeutunut saatetaan puolestaan diagnosoida masentuneeksi.

Jos maniavaiheen aikana hakeuduttaisiin lääkäriin, diagnoosin tekeminen olisi melko helppoa, mutta koska näin ei ole, ensimmäinen haaste sairauden hoidossa on oikean diagnoosin saaminen. 

Yleensä se kestää pitkään: Käypä hoito -suositusten mukaan viive oireiden alkamisesta diagnoosiin on keskimäärin peräti 8 vuotta. 

Mielen heilahtelujen tasaaminen on tärkein tavoite kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa. Lääkehoito on tässä merkittävässä osassa. Litium on yleisesti tähän tarkoitukseen käytetty lääke, mutta myös epilepsia- ja psykoosilääkkeitä käytetään. 

Sairaalahoito voi olla tarpeen silloin, jos kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastunut on esimerkiksi itsetuhoinen tai jos hänen toimintakykynsä on muulla tavalla selkeästi laskenut. Sairaalahoitoon ei aina tarvita sairastuneen itsensä suostumusta vaan se voidaan mielenterveyslain mukaisesti toteuttaa myös potilaan tahdosta riippumatta. 

Jos taas päädytään avohoitoon, potilaan tilaa seurataan hoidon alkuvaiheessa tiiviisti, viikon tai kahden viikon välein. 

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidon onnistumisessa ja hallintaan saamisessa sairastuneella itsellään on tärkeä rooli.

Hänen olisi ensinnäkin tärkeää hyväksyä sairautensa. Toiseksi hoidon onnistumista auttaa, jos henkilö oppii itse tunnistamaan sairausjaksoa ennakoivat ensimmäiset merkit, esimerkiksi kasvavan energisyyden ja kohoavan itsetunnon, pienenevän unen tarpeen ja lisääntyvän kiinnostuksen seksiin. 

Tähdet avoimina sairaudestaan – maniajaksoja jopa kehutaan

Maailmalta löytyy lukuisia kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiviä kuuluisuuksia. Myös monet kotimaiset julkkiset ovat kertoneet elämästään sairauden kanssa.

Brittinäyttelijä Stephen Fry on pitkään puhunut avoimesti sairaudestaan, kuten on myös hänen kollegansa Catherine Zeta-Jones. Suomessa sairaudestaan ovat julkisuudessa avautuneet muun muassa Jare Tiihonen eli Cheek ja urheilutoimittaja Tapio Suominen.

Liekö siksi sairaudesta on muihin mielenterveyden häiriöihin verrattuna tullut melkein muodikas – tai ainakin entistä helpommin hyväksyttävä ja vähemmän ihmistä leimaava. Se tietysti on hyvä asia. 

Toisaalta huolena on, että sairauden ihailu saattaa vaikeuttaa sen hoitoa: Jos julkkis puhuu maniajaksoistaan julkisuudessa ylistävästi, sairastunut saattaa alkaa ajatella, että sairautta ei ehkä tarvitsekaan hoitaa. 

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on tutkimuksissa lisäksi yhdistetty niin luovuuteen kuin älykkyyteen, mikä on omiaan hälventämään häiriöön liittyvää stigmaa – ja ehkä jopa lisäämään sen ihannointia.

Esimerkiksi Stephen Fry ei varsinaisesti ylistä sairauttaan, mutta kokee, että maniajaksojen ja luovan energian välillä on hänen elämässään ollut selkeä yhteys:

”Epäröin myöntää, että maniajaksot olisivat hyvästä luovuudelle, sillä kaikki sairaudesta kärsivät eivät suinkaan työskentele luovilla aloilla. – – Mutta on toki niin, että kaikki hypomaniaan liittyvät oireet, kuten energisyys, itseluottamus, ylenpalttisuus, väsymättömyys, optimismi ja suuruuskuvitelmat siivittävät kirjoittamista ja luovaa prosessia”, hän kertoo bphope-sivuston haastattelussa.

The Psychiatrist -lehden artikkelissa vuodelta 2010 todetaankin, että jatkossa kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnosoinnin haasteeksi saattaa muodostua se, kuinka erottaa oikeasti sairastuneet heistä, jotka “haluavat olla kaksisuuntaisia”. 

Tutustu myös:

• Ahdistus – kun luonnollinen reaktio stressiin jää päälle
• Aivot ja alkoholi – ensin on kivaa ja myöhemmin oksettaa
• Masennus varastaa elämästä ilon
• Nuorten mielenterveyden häiriöiden kasvu on hätähuuto yhteiskunnan muutoksesta
• Psykoterapia – ei mitä tahansa jutustelua