Katastrofiajattelija kulkee epäonnesta toiseen – oman päänsä sisällä

| | ,

Tämä ei pääty hyvin. Koska asioilla on taipumusta mennä pieleen, ne todennäköisesti menevät pieleen. Huomenna viimeistään tapahtuu jotain kauheaa. Peruuttamaton katastrofi on ovella. Tervetuloa koko ajan pahinta pelkäävän katastrofiajattelijan pään sisään.

Silloin, kun katastrofiajattelija ei mieti, millä tavalla hänen elämänsä – tai ehkä koko ihmiskunnan elämä – on peruuttamattomalla tavalla tuhon oma, hänen mielensä saattaa askarrella pienempien, mutta yhtä lailla katastrofaalisten ajatusten parissa:

Parasta olla kävelemättä ympäri keittiötä porkkanaa syödessä, koska jos kompastun, vedän porkkanan väärään kurkkuun ja kuolen. Onhan tämän polun ja tuon rotkon välillä tietysti aita, mutta maa varmasti sortuu, vie aidan mennessään, putoan rotkoon ja kuolen. Tänään olen niin epäilyttävän iloinen, että huomenna aivan varmasti koittaa takaisinmaksun aika – saan ehkä syöpädiagnoosin ja lopulta kuolen.

Jos olet katastrofiajatteluun taipuvainen, ymmärtänet mitä tarkoitan.

Mitä on katastrofiajattelu?

Katastrofiajattelu on kognitiivinen vääristymä. Se saa ihmiset ajattelemaan pahinta mahdollista lopputulosta pienessäkin vastoinkäymisessä.

Jos esimerkiksi katastrofiajatteluun taipuvainen opiskelija ei pääse yhdestä tentistä läpi, hän voi alkaa ajatella olevansa surkea opiskelija, jonka alamäki elämässä alkaa juuri tästä hylätystä tentistä ja päättyy katuojaan.

Töissä virheen tehnyt saattaa vakuuttua siitä, että nyt hänen totaalinen epäpätevyytensä on paljastunut kaikille ja että on vain ajan kysymys, milloin hän saa potkut. Potkujen jälkeen ei ole varaa maksaa asuntolainaa, joten koti menee alta seuraavaksi. Ja kun koti on menetetty, sitten lähtee perhe, ystävät kaikkoavat eikä jäljelle jää mitään eikä ketään.

Kun kavereidensa kanssa ulkoileva jälkikasvu ei vastaa puhelimeen ensimmäisellä soittokerralla, syynä on varmasti se, että heidät on huumattu ja kidnapattu.

Esivanhempiamme katastrofiajattelu auttoi välttämään hengenvaaran

Tavallaan katastrofiajattelu käy järkeen: Ihminen on viritetty niin, että hän on valmiustilassa potentiaalisten uhkien varalta, sillä esivanhempiemme aikaan tällainen varautuminen saattoi oikeasti pelastaa petoeläimen kitaan joutumiselta ja varmalta kuolemalta.

Vaikka nykyihmistä ei uhkaa hengenvaara samalla tavalla, mielemme ja elimistömme varautuu petoeläinten varalta edelleen, vaikka tarvetta siihen ei enää olekaan.

Mistä katastrofiajattelu johtuu?

Ei ole yksiselitteisen selvää, mistä katastrofiajattelu johtuu. Siihen vaikuttavat todennäköisesti monimutkaisessa vyyhdissä niin kasvatus, toisilta opitut reagointitavat, aikaisemmat kokemukset ja aivokemia.

Mielenterveyden ongelmista ahdistuneisuus ja masennus ovat yhteydessä katastrofiajatteluun. Myös pakko-oireinen häiriö ja katastrofiajattelu voivat kulkea rinnakkain: Jos en pese käsiäni moneen kertaan kotiin tultuani, seuraa jotain kamalaa.

Katastrofiajattelua on tutkittu muun muassa kivun kokemisen kontekstissa. Tutkimuksissa on havaittu, että kipuun liittyvä katastrofiajattelu on yhteydessä  Big Five –persoonallisuuden piirteistä neuroottisuuteen.

Käsillä oleva tilanne ja oma olotila vaikuttavat myös katastrofiajattelun kimmokkeena. Esimerkiksi väsyneenä mieli helposti mustuu ja se saattaa saada ihmisen paisuttelemaan vastoinkäymisiään ja kokemiaan uhkia suuremmiksi kuin ne todellisuudessa ovat.

Myös tilanteen epämääräisyys voi saada ajatukset laukalle. Jos esimies pyytää työntekijää piipahtamaan juttusilla seuraavana päivänä paljastamatta etukäteen, mistä tapaamisessa on tarkoitus keskustella, silloin työntekijällä on koko pitkä yö aikaa kehitellä mitä mielikuvituksellisempia kauhuskenaarioita.

Mitä suuremmassa arvossa pidämme jotain asiaa tai ihmistä, sitä helpommin kyseiseen ihmiseen ja hänen turvallisuuteensa liittyvät katastrofiajatukset valtaavat mielen. Tähän voivat varmasti samastua kaikki lapsistaan huolta kantavat vanhemmat.

Jos pelkäämme jo valmiiksi jotain, sitä herkemmin katastrofiajattelu napsahtaa päälle. Hammaslääkärikammoa poteva voi esimerkiksi vakuuttua jo kauan ennen lääkärikäyntiä, että hän todennäköisesti tarvitsee viisi paikkaa, seitsemäntoista juurihoitoa ja etuhampaiden poiston.

Pessimismin lähisukulaisena katastrofiajattelu toimii myös puolustusmekanismina: Saatamme toisaalta ajatella, että pahimman mahdollisen lopputuloksen kuvitteleminen paradoksaalisesti estää sitä tapahtumasta. Toisaalta saatamme kuvitella suojaavamme itseämme mahdolliselta – tai siis katastrofiajattelijan mielestä tietysti todennäköiseltä – pettymykseltä.


Keinoja katastrofiajattelun taltuttamiseksi

1. Tule tietoiseksi katastrofiajatuksistasi

Ensimmäinen ja tärkein askel on jo otettu. Olet tutustunut katastrofiajattelun käsitteeseen ja huomannut, että välillä ne valtaavat mielesi. Jotta katastrofiajatuksiin voisi puuttua, on ensin saatava itsensä kiinni itse teosta.

2. Lyö jarrut pohjaan heti alkajaisiksi

Katastrofiajattelulle on tyypillistä eskaloituminen, jossa yksittäistä tapahtumaa tai ajatusta seuraavat toinen toistaan katastrofaalisemmat käänteet. Yritä saada itsesi kiinni ensimmäisestä ajatuksesta ja pysähtyä siihen.

3. Kuvittele onnellinen loppu

Kun olet tunnistanut tapasi keksiä pahimpia mahdollisia selityksiä tapahtumille, voit ihan hyvin alkaa keksiä rinnalle valoisampia – ja usein myös paljon todennäköisempiä – versioita. Jos joku ei vastaa heti puhelimeen, onko syynä todennäköisemmin onnettomuus vai se, että toisella on kiire tai hän ei ole kuullut, kun puhelin soi?

4. Älä yleistä

Jos yksi asia elämässäsi menee pieleen, se ei yleensä tarkoita, että sen johdosta kaikki  muukin menee pieleen. Jos jotain epäonnista on tapahtunut, tunnusta ja tunnista se – mutta muistuta samalla itseäsi kaikista niistä asioista elämässäsi, jotka ovat hyvin.

5. Älä sekoita nykyhetkeä menneisyyteen

Muista, että vaikka asiat olisivat menneet pieleen ennen, niin ei välttämättä käy nyt. Menneisyys meni jo, sen perusteella et voi tehdä varmoja johtopäätöksiä nykyhetkestä ja tulevasta.

6. Puhu asiasta ääneen

Oman pään sisältä on välillä hyvä päästä pois. Kun asioita sanoo ääneen, ne muuttuvat arkisemmiksi. Saatat myös huomata, että pahimmat kehittelemäsi kauhuskenaariot eivät ääneen lausuttuina edes kuulosta pelottavilta vaan melodramaattisuudessaan kenties suorastaan huvittavilta.

7. Tee jotain konkreettista

Katastrofiajattelija sen tietää: Mitä enemmän keskittyy vellomaan ajatuksissaan, sitä syvemmälle synkkyyteen ajatukset vievät. Pakota itsesi etäämmälle ajatuksistasi tarttumalla johonkin konkreettiseen toimeen. Leivo, piirrä tai laita ruokaa. Lähde lenkille, kuopimaan kukkapenkkiä tai rassaamaan autoa. Tee käsitöitä, soita instrumenttia, joogaa, siivoa. Mitä ikinä teetkin, tee se ajatuksella, sillä niin voit keskittyä käsillä olevaan hetkeen mielesi vallanneiden tulevaisuuteen liittyen uhkakuvien sijaan.

8. Pidä itsestäsi huolta

Katastrofiajatukset saavat meidät helpommin valtaansa silloin, kun olemme väsyneitä tai stressaantuneita. Palaa aina mahdollisuuksiesi mukaan perusasioiden äärelle: Yritä pitää kiinni säännöllisestä vuorokausirytmistä ja panostaa rauhallisiin yöuniin, terveelliseen ruokaan, säännöllisiin ruoka-aikoihin ja läheisimpiin ihmissuhteisiisi.

Lähteet:

Psychology Today: 5 Ways to Stop Catastrophizing
Medical News Today: Six Tips to Manage Catastrophic Thinking

Artikkelin kuva: Pawel Janiak

5 3 äänet
Mitä pidit?
guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit