Viikonloppuna siirretään taas kelloja, mutta kaikkia se ei ilahduta – Näin autat itseäsi sopeutumaan kesäaikaan

En ole ihan varma miksi, mutta minusta kesäaikaan siirtyminen on aina ollut ihanaa, jännittävää ja energisoivaa. Kaikki eivät suinkaan ole kanssani samaa mieltä. Terveyshaittojakin voi seurata. 

Kesäaika alkaa sunnuntaina 28.3.2021 klo 3 aamuyöllä, jolloin kelloja siirretään tunnilla eteenpäin, klo 4:ään. Kesäaika päättyy 31.10.2021.

Kellojen siirtelyn talviajasta kesäaikaan ja takaisin piti loppua tänä vuonna, mutta asia käsittely on jumissa EU:ssa eikä muutosta ole odotettavissa kuin aikaisintaan vuonna 2023. 

Minä olen asiasta pelkästään iloinen. Kesäaikaan siirtymisessä on ollut aina juhlan tuntua. Kuin taikaiskusta illat muuttuvat synkän pimeistä kesää ennakoivan valoisiksi. 

Vaikka talven rippeet viipyilevät ilmassa, illan lisääntyvä valo on lupaus paremmasta: pakkasen päättymisestä, lumien sulamisesta, nastalenkkareiden vaihtumisesta kesätossuihin. Ja lopulta kevään tuoksusta, hiirenkorvista, lämpimästä asfaltista, t-paitakeleistä. Ihanasta valoisasta, vihreästä, liplattavasta kesästä. Ah!

Samaan aikaan, kun minä odotan malttamattomasti kesäaikaan siirtymistä, somessa ja mielipidekirjoituksissa tuskaillaan: eikö tämä kamala, vuorokausirytmin päiviksi sekoittava älyvapaa viisareiden siirtely voisi jo loppua!

Voin käsi sydämellä vilpittömästi sanoa, että en ole koskaan huomannut vuorokausirytmissäni tai jaksamisessani mitään eroa talviajasta kesäaikaan siirryttäessä – tai toisin päin. 

Lähinnä olen ajatellut asiaa jonkinlaisena rituaalina. Talviaikaan siirtyminen merkitsee hiljentymistä ja kääntymistä sisäänpäin – ja kesäaikaan siirtyminen taas heräämistä ja avautumista maailmalle, valolle ja toisille ihmisille. 

Miksi toiset kärsivät, mutta toiset eivät?

Miksi tämä jokasyksyinen ja -keväinen tapa kurittaa joitakin enemmän kuin toisia?

Minä olen aina ollut aamuvirkku. Illanvirkuille kesäaika on kuulemma erityisen suuri rasite. 

Unitutkija Timo Partonen kertoo, että pahimmillaan illanvirkuille voi käydä niin, että he eivät  ehdi ollenkaan sopeutua kesäaikaan vaan päätyvät kärsimään sosiaalisesta aikaerorasituksesta läpi koko kesän. 

Vinksalleen jämähtäneestä vuorokausirytmistä puolestaan voi koitua jos jonkinlaista terveydellistä haittaa unen määrän ja laadun heikentymisen myötä. 

Aamu- ja illanvirkkuudesta riippumatta esimerkiksi kaamosmasennukseen taipuvaisille kellojen siirtely on Partosen mukaan pahasta niin keväällä kuin syksyllä. 

Myös verisuonet ja sydän voivat kärsiä, koska veren hyytymistaipumus käy elimistön sisäisen kellon mukaan. 

”Kun ulkoinen kello pakottaa sydäntä rasittavaan työhön juuri silloin, kun veri hyytyy herkimmin, seurauksena voi olla veritulppa”, Timo Partonen kirjoittaa. 

Itään on vaikeampi matkustaa

Huberman Lab -podcast on mielenkiintoista kuunneltavaa. Siinä neurotieteilijä ja Stanfordin yliopiston professori Andrew Huberman keskittyy pitkään ja perusteellisesti keinoihin, joilla ihminen voi optimoida, no, oikeastaan koko elämänsä. 

Huberman puhuu usein erilaisista ”protokollista”, jotka omaksumalla on mahdollista tuunasta elämästään terveellisempi ja optimaalisempi. Monesti olen allerginen optimointipuheelle, mutta Hubermania kuuntelen yllättävän mielelläni. 

Uskon, että syynä on miehen hämmästyttävä tietämys ja perusteellisuus, jolla hän käsittelee kulloinkin esiin nostamiaan teemoja. 

Mutta mitä Hubermanilla ja alaotsikon itään matkustamisella on tekemistä pian koittavan kesäaikaan siirtymisen kanssa?

Huberman Labin 4. jaksossa puhutaan keinoista, joilla sopeutua matkustamisen aiheuttamaan aikaerorasitukseen. 

Huberman kertoo, että lännestä itään matkustettaessa uuteen aikaan sopeutuminen on vaikeampaa kuin päinvastaiseen suuntaan mennessä yksinkertaisesta syystä: ihmisen on helpompi pakottaa itsensä heräämään kuin nukahtamaan tavallista aikaisemmin.

Jos kello pärähtää aamulla viideltä totutun kuuden sijaan, olo ei ehkä ole mahtava, mutta herääminen ja päivän käynnistäminen on täysin mahdollista. Jos taas yrittää pakottaa itsensä nukkumaaan tuntia totuttua aikaisemmin, on paljon mahdollista, että uni ei yksinkertaisesti tule. 

Siksi sekä itään matkaaminen kuin kesäaikaan siirtyminen voi olla vaikeampaa kuin länteen suuntautuvat reissut ja palaaminen normaali- eli talviaikaan.  

Näin helpotat siirtymistä kesäaikaan

Jos kellojen siirtäminen aiheuttaa hankaluuksia, muutokseen voi yrittää varautua erilaisin konstein.

1. Herää muutamana aamuna varttia aikaisemmin

Jos voit viilata aikatauluasi vartin vaikkapa neljänä aamuna ennen kuin viisareita siirretään, silloin muutos ei tule niin suurella rysäyksellä ja rasittaa siksi vähemmän. 

Jos olet siis tottunut heräämään vaikkapa kello 7, herää ensimmäisenä aamuna klo 6.45, sitä seuraavana klo 6.30 ja niin edelleen, kunnes päivää ennen kesäaikaa, lauantaiaamuna, kello soi jo kuudelta. Kun sitten sunnuntaina heräät ensimmäiseen kesäajan aamuun, on kello taas – kuinkas ollakaan – 7.

2. Yritä sopeuttaa myös illasta

Aikaisempiin aamuihin sopeutumista voi yrittää myös helpottaa viilaamalla etukäteen nukkumaanmenoaikaansa. 

Jos menet tavallisesti nukkumaan kello 23, käy ensimmäisenä sopeutumisiltana yöpuulle kello 22.45, seuraavana kello 22.30 jne, kunnes viimeisenä iltana ennen kesäaikaan siirtymistä menet nukkumaan jo kello 22. 

Iltojen tuunaus tosiaan saattaa kuitenkin olla vaikeampaa kuin aamujen. 

3. Varaa aikatauluun joustoa

Kesäaikaan siirtymiseen voi yrittää myös valmistautua raivaamalla mahdollisuuksien mukaan kalenteriin joustoa niin iltaan kuin aamuun. 

Monenlaisessa asiantuntija- ja toimistotyössä tämän toteuttaminen voi olla melko helppoa, mutta on paljon ammatteja, jotka eivät jousta. 

Pikkulapsiperheissä lasten heräämis- ja nukkumaanmenoajat asettavat säätämiselle totta kai myös omat haasteensa. 

4. Siirrä myös ateriointi- ja liikunta-aikasi

Heräämis- ja nukkumaanmenoaikojen lisäksi kannattaa siirtää muutkin rutiininsa vartti kerrallaan kohti kesäaikaa. Normaalisti kello 11 syötävä lounas syödäänkin ensimmäisenä sopeutusmipäivänä klo 10.45, sitten klo 10.30 – kunnes kesäaikaan siirtymisen jälkeen päästään taas luontevasti takaisin totuttuun lounasaikaan. 

Samaan tapaan siirrä vähän kerrallaan iltalenkkisi tai muut liikuntarutiinisi uuteen ajankohtaan. 

5. Kirkasvaloa väliaikaisesti aamuun (ja melatoniinia iltaan)

Jos uuteen aikaan sopeutuminen takkuaa, rytmiä voi yrittää rukata myös aamuisella kirkasvaloannoksella ja iltaisin otettavalla melatoniinilla. 

Melatoniinin käyttöön tosin on alettu suhtautua kasvavalla varovaisuudella, sillä sen epäillään toimivan muun muassa sukuhormonihäirikkönä niin naisilla kuin miehillä. Lisäksi melatoniinin on todettu heikentävän insuliinin eritystä. 

Artikkelin kuva: Petra Lehto

Lue myös:

• Iltavirkkujen työkyky aamuvirkkuja heikompi – myöhäisen nukahtamisen vuoksi unen määrä jää liian vähäiseksi
• Unettomuuden lääkkeetön hoito on tehokasta, mutta vaatii malttia ja sitoutumista – 6 vinkkiä unettomalle
• Miten saada unta? 7 vinkkiä Nukkumatin houkuttelemiseksi
• Oi ihana kesä! Vuodenajat vaikuttavat aivojen toimintaan, tunteisiin ja sosiaaliseen elämään
• Oletko meteopaatti eli sääherkkä ihminen? Testaa!