Klaustrofobia eli ahtaan paikan kammo – syyt, oireet ja hoitokeinot

Viimeksi päivitetty: |

Klaustrofobia eli ahtaan paikan kammo konkretisoituu usein suljetun tai pienen tilan voimakkaaksi peloksi. Myös esimerkiksi tungos tai muut paikat, joista ei pääse helposti pois, voivat pelottaa klaustrofobiasta kärsivää. 

Kuuntele juttu. Lukijana kone.

Olet käymässä ravintolan vessassa. Kun olet saanut asiasi hoidettua, yrität avata pienen wc-kopin ovea, mutta lukko on jäänyt jumiin etkä pääse pois. Miten reagoit? 

Jos saat tilanteessa voimakkaita ahdistus– tai paniikkioireita eikä kyseessä ole ensimmäinen kerta samankaltaisessa tilanteessa, saatat kärsiä klaustrofobiasta eli ahtaan paikan kammosta. 

Toisaalta edellä kuvattu tilanne olisi saattanut mennä klaustrofobiasta kärsivän kohdalla myös toisin: 

Hän ei ehkä olisi lukinnut vessan ovea ensinkään, sillä jo pelkkä ajatus siitä ahdistaisi. Tai ehkä hän ei olisi suostunut menemään pieneen koppiin ollenkaan vaan odottanut, kunnes pääsee takaisin kotiin. 

Ahtaan paikan kammon potentiaalisia kohteita lienee yhtä monta kuin kammosta kärsiviäkin. Pelko voi kohdistua pienten vessakoppien lisäksi vaikkapa hisseihin, luoliin, vaatekaappeihin, magneettikuvauslaitteisiin, pukukoppeihin, huvipuistolaitteisiin, sukellusveneisiin jne. 

Klaustrofobia vai lievempi pelko-oire?

Termit fobia ja määräkohteinen pelko ovat suomenkielisessä tautiluokituksessa toistensa synonyymejä. 

Englanninkielisessä kirjallisuudessa ”erityinen pelko” (specific fear) tarkoittaa varsinaista fobiaa lievempää pelkoa. Suomessa varsinaisia fobioita lievempiä pelkoja kutsutaan pelko-oireiksi. 

Mistä sitten tietää, kärsiikö klaustrofobiasta vai lievemmästä ahtaan tai suljetun paikan pelosta?

Olennainen ero fobian ja lievemmän pelon välillä liittyy siihen, kuinka aktiivisesti pelkäävä välttelee pelkonsa kohdetta. 

Kuvittele esimerkiksi, että johonkin mielenkiintoiseen kohteeseen pääsee kahta reittiä: Ensimmäinen reitti on lyhyt, mutta matkan varrella on niin ahdas luola, että sen läpi pääsee vain ryömimällä. Toinen reitti on monta kertaa pidempi, mutta kokonaan ulkoilmassa. 

Lievemmin pelko-oireinen saattaisi valita luolareitin, sillä vaikka se tuntuisi hänestä hetken verran epämiellyttävältä, matkan lyhyys painaisi vaa’assa enemmän. Klaustrofobiasta kärsivä ei sen sijaan suurin surminkaan lähtisi ryömimään luoliin vaan valitsisi suosiolla avaramman reitin, vaikka aikaa matkaan kuluisikin moninkertaisesti. 

Klaustrofobia oirehtii monin tavoin

Klaustrofobian oireet ovat tyypillisiä äkillisen ahdistuneisuuden tai stressin oireita. Kaikki eivät tietenkään reagoi ahtaassa paikassa samalla tavalla, mutta tavallisia oireita ovat: 

  • pakottava tarve päästä pois 
  • tunne hapen loppumisesta
  • tukehtumisen tunne
  • vapina tai väristykset
  • hikoilu
  • pyörryttävä olo
  • korvien soiminen
  • pahoinvointi
  • vatsanväänteet
  • rintakipu
  • tunne siitä, kuin seinät kaatuisivat päälle
  • sydämentykytykset
  • päänsärky
  • suun kuivuminen
  • yhtäkkinen pissahätä

Sen lisäksi, että klaustrofobiasta kärsivä pelkää voimakkaasti ahtaita ja suljettuja paikkoja, hän saattaa pelätä myös edellä lueteltuja oireita, joita pelottavaan paikkaan joutuminen aiheuttaa. 

Miten klaustrofobia diagnosoidaan?

Aivan kuten muitakin määräkohteisia pelkoja, myös klaustrofobiaa diagnosoitaessa olennaista on ensinnäkin nimenomaan se, että pelko ja sen aiheuttama voimakas ahdistuneisuus kohdistuu johonkin tiettyyn rajattuun kohteeseen – tässä tapauksessa ahtaisiin ja suljettuihin paikkoihin. 

Toiseksi pelon kohde aiheuttaa pelkoreaktion lähes aina eikä vain silloin tällöin. Klaustrofobiasta kärsivälle ajatus hissikyydistä on siis joka kerta ahdistava eikä vain kerran vuodessa.

Kolmanneksi ahtaan paikan kammosta kärsivä välttelee pelkonsa kohdetta aktiivisesti. Jos välttäminen ei joskus ole mahdollista, hän kokee tilanteessa huomattavaa ahdistusta ja pelkoa. 

Neljänneksi klaustrofobiassa on olennaista se, että ahtaiden tai suljettujen paikkojen pelko on suhteettoman suurta: Pelkoon ei vaikuta esimerkiksi tieto siitä, että hissit jäävät kerrosten väliin vain harvoin tai että metrot eivät pääsääntöisesti jää jumiin tunneleihin. 

Viidenneksi pelon ja pelon kohteen välttelyn on oltava pitkäkestoista, vähintään puoli vuotta jatkuvaa. 

Kuudenneksi ahtaan paikan kammo, pelkoa aiheuttavien kohteiden välttely ja pelon nostattamat hankalat oireet aiheuttavat suurta kärsimystä tai vaikeuttavat elämää ja sosiaalisia suhteista monella tavalla. 

Jos klaustrofobiasta kärsivän työnkuvaan kuuluu esimerkiksi pitkät palaverit työpaikan ahtaassa ja vähähappisessa neuvotteluhuoneessa, silloin kammosta saattaa tulla este työtehtävien hoitamiselle. 

Seitsemänneksi klaustrofobian diagnosoinnissa on olennaista varmistaa, että pelko-oireiden taustalla ei ole jokin muu samankaltaisia oireita aiheuttava häiriö.  Esimerkiksi paniikkihäiriöön saattaa liittyä monenlaisia pelko-oireita.

Virallisen diagnoosin tekee aina lääkäri.

Kuinka yleinen klaustrofobia on?

Jonkin fobian eli määräkohteisen pelon esiintyvyys suomalaisten 19-24–vuotiaiden keskuudessa on 2,4 prosenttia. Naisten keskuudessa fobiat ovat lähes 4 kertaa yleisempiä kuin miesten keskuudessa.

Maailman terveysjärjestön 22 maata kattavan aineiston perusteella jonkin fobian elinaikainen esiintyvyys olisi 7,4 prosenttia.

Klaustrofobian elinikäinen esiintyvyys on WHO:n keräämän aineistossa 2,2 prosenttia (naiset 3,1 %, miehet 1,2 %). 

Fobiat ovat WHO:n  aineiston perusteella yleisempiä rikkaissa kuin köyhemmissä maissa. Syitä erolle ei tiedetä tarkasti, mutta tulokseen voi vaikuttaa jo se, miten mielenterveyden häiriöihin kulttuurissa yleensä ottaen suhtaudutaan. Vaihteluväli maiden kesken oli 2,6–12,5 prosenttia. 

Ahtaan paikan kammosta kärsivä voi monesti kärsiä myös muusta mielenterveyden häiriöstä. Muut ahdistuneisuushäiriöt ja erilaiset tunne-elämän häiriöt esiintyvät usein rinta rinnan klaustrofobian kanssa. Myös impulssikontrollin häiriöitä ja päihteiden ongelmakäyttöä tavataan. 

Mielenkiintoista on sekin, että moni fobiasta kärsivä kärsii useammasta kuin yhdestä pelosta. Vain neljänneksellä fobiapotilaista on vain yksi fobian kohde. 

klaustrofobia diagnoosi

Klaustrofobian syyt

Fobiat puhkeavat tavallisesti melko varhain – 10 ikävuoden molemmin puolin. 25 vuoden ikään mennessä potilaista suurin osa on jo sairastunut. 

Tiettyyn asiaan kohdistuva fobia alkaa yleensä aikaisemmin kuin vähemmän selkeärajaisesti vaivaavat ahdistuneisuushäiriöt. Spesifeistä fobioista klaustrofobian arvioidaan kuitenkin puhkeavan melko myöhään – joko myöhäisteini-iässä tai kaksikymppisenä. 

Lapsuudessa esiintyvistä yksittäisistä peloista monet lievittyvät tai jopa häviävät kokonaan iän myötä. Aikuisiän fobiat sen sijaan ovat sitkeämpää sorttia. Kroonistumisen riski on sitä suurempi, mitä useammasta fobiasta ihminen kärsii. 

Mikä pelon sitten laukaisee? Tarvitaanko klaustrofobian puhkeamiseen pelottava kokemus jumiin jäämisestä johonkin suljettuun tilaan?

Mielenkiintoista kyllä, fobiat kehittyvät monesti ilman omakohtaista kokemusta. Fobiat esiintyvät usein suvuittain eli niille on selkeä perinnöllinen alttius. 

Oppimiskokemus voi toki sekin vaikuttaa taustalla niin, että klaustrofobiaan sairastunut joko kokee itse tai näkee jonkun toisen kokevan jotain pelottavaa. 

Pelottavat kokemukset tosin vaikuttavat ihmisiin kovin eri tavoin. Siinä missä esimerkiksi klaustrofobialla leikittelevä kauhuleffa vaivaa jotakuta pitkän aikaa, toinen ei välttämättä ole moksiskaan.

Eroja selittänevät osaksi synnynnäinen temperamentti ja persoonallisuuden piirteet, sillä ainakin neuroottisuus ja estyneisyys ovat yhteydessä fobioiden kehittymiseen.

Lapsuuden kokemukset – toisaalta vanhempien ylisuojelevuus ja toisaalta kaltoinkohtelun kokemukset – löytyvät monesti erilaisten ahdistuneisuushäiriöiden taustalta. 

Fobioiden taustalta tiedetään löytyvän myös erilaisia biologisia tekijöitä. On esimerkiksi huomattu, että pihtipoimun etuosa ja aivosaari (insula) aktivoituvat pelottavasta ärsykkeestä. Lisäksi amygdala eli mantelitumake on olennainen rakenne pelkoreaktioiden synnyssä. 

Eräässä mielenkiintoisessa vuonna 2011 tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että he, jotka arvioivat henkilökohtaisen tilansa suuremmaksi kuin se todellisuudessa on, kärsivät muita todennäköisemmin ahtaan paikan kammosta. Henkilökohtaisella tilalla tarkoitetaan suunnilleen käsivarren mittaista kehää ihmisen ympärillä. 

Tutkimuksessa ei tosin selvinnyt, kumpi oli syy, kumpi seuraus. 

Miten klaustrofobiaa hoidetaan?

Altistushoito on osoittautunut klaustrofobian ja muiden fobioiden hoidossa tehokkaaksi hoitomuodoksi. 

Altistushoidon keskeisenä ajatuksena on – nimensä mukaisesti – altistaa klaustrofobiasta kärsivä vähitellen pelon kohteelle. Altistaminen voi tapahtua tosielämän kontekstissa tai virtuaalisesti. Altistuksen voi myös kuvitella mielessään, mutta tosielämän kokemus on kuviteltua kokemusta tehokkaampi.

Hissiesimerkissä altistushoito voisi yksinkertaistetusti edetä niin, että ensin klaustrofobiasta kärsivä piipahtaa hississä niin, että ovet pysyvät auki. Seuraavaksi suljetaan hetkeksi ovet, mutta ei vielä liikuta. Myöhemmin matkustetaan yksi kerrosväli ja sen jälkeen useampi. 

Hyvin voimakkaasti pelkäävän altistaminen voitaisiin aloittaa myös niin, että hän ensin altistuu vain mielikuvissaan tai katsoo, kun joku toinen altistetaan.

Monesti altistushoitoon yhdistetään kognitiivinen käyttäytymisterapia, sillä näiden kahden on havaittu tukevan hyvin toisiaan. 

Rauhoittavia lääkkeitä saatetaan määrätä klaustrofobiaan ja muihin pelkoihin käytettäväksi lyhytaikaisesti tilanteissa, joissa pelon kohteen välttäminen ei ole mahdollista.  

LÄHTEET

Aminoff, M., & Daroff, R. B. (2003). Encyclopedia of the Neurological Sciences. Elsevier Gezondheidszorg.

Specific Phobias (Symptoms) | Center for the Treatment and Study of Anxiety | Perelman School of Medicine at the University of Pennsylvania. (luettu 16.2.2021).
https://www.med.upenn.edu/ctsa/phobias_symptoms.html

Taiminen, T. (2019). Määräkohteiset pelot. Teoksessa Lönnqvist, J., Marttunen, M., Henriksson, M. & Partonen, T., Aalberg, V. & Seppälä, O. (toim.), Psykiatria (verkkoversio).

Wardenaar, K. J., Lim, C. C. W., Al-Hamzawi, A. O., Alonso, J., Andrade, L. H., Benjet, C., Bunting, B., de Girolamo, G., Demyttenaere, K., Florescu, S. E., Gureje, O., Hisateru, T., Hu, C., Huang, Y., Karam, E., Kiejna, A., Lepine, J. P., Navarro-Mateu, F., Oakley Browne, M., … de Jonge, P. (2017). The cross-national epidemiology of specific phobia in the World Mental Health Surveys. Psychological Medicine, 47(10), 1744–1760.
https://doi.org/10.1017/s0033291717000174

klaustrofobia oireet

Lue myös:

Kommentit ennakkomoderoidaan eli julkaistaan vasta sen jälkeen, kun toimitus on ne ensin hyväksynyt. Joskus siihen voi kulua useampi päivä, mutta jos kommettisi on asiallinen, se julkaistaan kyllä.

Tilaa
Ilmoitus
guest
0 Kommenttia
vanhimmat
uusimmat eniten ääniä saaneet
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit