Tahaton lapsettomuus on kipeä kokemus lapsitoiveen toteutumattomuudesta. Se koskettaa arviolta joka viidettä suomalaista naista. Hedelmöityshoidot voivat johtaa toivottuun tulokseen, mutta siirtymä vanhemmaksi ei välttämättä ole yksinkertainen.
Suuri osa siitä, mitä tiedetään lapsettomuuden kokemuksesta ja sen vaikutuksista, on saatu kliinisistä, lääketieteellisesti painottuvista ja laajoista kyselytutkimuksista. Naisten oma kerronta ja äidiksi tulon tarinat ovat jääneet niissä kuulematta.
”Tästä syystä tahattoman lapsettomuuden jälkeinen vanhemmaksi tulo voi yleisyydestään huolimatta olla yhä väärin ymmärretty ja tulkittu ilmiö”, KM Siru Lehto sanoo.
Lehto on selvittänyt kasvatustieteen väitöstutkimuksessaan, miten tahatonta lapsettomuutta kokeneet ja hedelmöityshoitoja läpikäyneet naiset rakentavat äitiyttään.
Äidiksi tulo ”yksinäistä ja armotonta kamppailua”
Lehdon väitöstutkimuksen keskiössä ovat tahatonta lapsettomuutta kokeneiden naisten äidiksi tulon tarinat.
Tutkimukseen osallistuneiden naisten kerronta osoitti lapsettomuuden ja hedelmöityshoitojen tekevän äidiksi tulosta erityistä ja lisäävän äitiyden haavoittuvuutta.
Äitiyden saavuttaminen näyttäytyi melko yksinäiseltä ja armottomaltakin kamppailulta.
Lapsettomuutta kokeneelle raskausaika ei ole ilon vaan pelon aikaa
Useimmat tutkimukseen osallistuneet liittivät äitiyteensä isoja ja idealisoituja odotuksia, jotka tahaton lapsettomuus kuitenkin rikkoi.
Naiset eivät pystyneet hyödyntämään raskausaikaa vanhemmuuteen valmistautuen, vaan useimmilla se kului lapsen menettämistä pelätessä.
”Vasta loppuvaiheessa raskautta aloin ylipäätään uskoa, että olin raskaana. Siitä huolimatta olin täysin suunniltani ajatuksesta, että voisin menettää sen. En voinut uskoa, että me voisimme saada elävän lapsen”, muuan tutkimukseen haastateltu äiti kuvaili tuntemuksiaan.
”TÄMÄ LAPSETON PUOLI. NIIN SE ON TAVALLAAN SE IHMINEN, SE PUOLI MINUSTA, JOKA EI KOSKAAN SAANUT NIITÄ LAPSIA. JA SE ON AINA OSA MINUA”
Äitiyden suorittamista ja vaativuutta itseä kohtaan
Suuri osa tutkimukseen osallistuneista naisista kertoi myös suorittavansa äitiyttään ja vaativansa itseltään vanhempana paljon. Erään haastatellun äidin sanoin:
”Välillä ehkä vaadin itseltäni liikoja. Olen välillä tuntenut suorituspaineita siitä, että olisin hyvä äiti. En ole halunnut pyytää apua lapsenhoitoon koska olen ajatellut, että nyt täytyy pärjätä, kun tätä olen halunnut.”
”Lapseton puoli on aina osa minua”
Väitöstutkimuksen mukaan äidin identiteetin rakentaminen ei ollut suoraviivaista: äitiysidentiteetti kerrottiin joko viivästyneeksi, murtuneeksi tai kahtia jakautuneeksi.
”Tämä lapseton puoli. Niin se on tavallaan se ihminen, se puoli minusta, joka ei koskaan saanut niitä lapsia. Ja se on aina osa minua”, yksi äideistä kuvailee.
Naisen ja äidin identiteetti kolhuilla
Tutkimus osoitti vahvasti, ettei lapsettomuus pääty lapsen syntymään. Monet kuvasivat surun jatkuvan, vaikka olivatkin saaneet lapsen:
”Mun identiteetti naisena ja äitinä. Niin ne on saaneet sellasen kolhun et sitäkään ei voi paikata.”
”Omasta äidiksi tulon matkasta löydettiin kuitenkin myös hyvää, siitä kerrottiin esimerkiksi kasvu- ja oppimiskokemuksena”, Lehto kertoo.
Tutkimukseen haastatellun äidin sanoin:
”Mä oon varmasti tehnyt aika paljon töitä sen matkan eteen. Oman äitiyden kasvamisessa on ollu paljon henkisiä tekijöitä ja oman pään sisällä kasvamista.”
Lapsettomuudesta kärsivä ei saa riittävästi psykososiaalista tukea
”Kukaan ei siellä hoitopaikassa koskaan kysynyt, miten mä jaksan. Koskaan.” Tutkimus osoitti selkeästi, että lapsettomuuteen liittyviin haasteisiin saatu tuki oli naisten tarpeisiin nähden riittämätöntä.

Psykososiaalinen tuki näytti tulosten mukaan jäävän lapsettomuuden hoidossa lisääntymisteknologian jalkoihin.
Selvästi merkittävin osa naisista tunsi jääneensä ilman varsinaista tukea. Muutamat kertoivat selviytyneensä joko puolisolta, vertaisilta tai ammattilaisilta saadun tuen avulla.
Tutkimustulosten avulla on mahdollista kehittää terveydenhuollossa yhä parempaa osaamista lapsettomien naisten kohtaamiseen, ohjaamiseen ja tukeen.
On ensiarvoisen tärkeää, että tukea tarvitsevat naiset tunnistetaan terveydenhuollossa, kohdataan empaattisesti ja ohjataan psyykkisen tuen ammattilaiselle niin hedelmöityshoitojen ja raskauden aikana, kuin lapsen syntymän jälkeenkin.
Tutustu tutkimukseen: Pitkä matka äidiksi – narratiivinen tutkimus äitiyden rakentumisesta tahattoman lapsettomuuden ja hedelmöityshoitojen jälkeen
Julkisen puolen lapsettomuustutkimuksissa ja hoidoissa on joka kerta kysytty meiltä miten jaksamme, mutta huono mieli/jaksamattomuus on ohitettu vastaamalla ”vaikuttaa heikentävästi onnistumiseen”. Eli käytännössä vain aiheuttaa lisää pahaa mieltä.