Mikä saa uskomaan salaliittoteorioihin? Tutkimuskatsaus listaa 3 selitystä

|

Mikä saa ihan tavallisen ihmisen uskomaan mitä lennokkaimpiin salaliittoteorioihin? Salaliittoteorioiden psykologiaa avaavassa tutkimuskatsauksessa ilmiötä selitetään kolmesta näkökulmasta. 

Demokraatit varastivat vaalit Yhdysvalloissa. Ihminen ei ole käynyt kuussa. 5G levittää koronavirusta. The Beatles -yhtyeen Paul McCartney kuoli vuonna 1966 ja hänet on korvattu kaksoisolennolla. 

Mikään edellä mainittu ei ole totta vaan kaikki väitteet ovat esimerkkejä tunnetuista salaliittoteorioista. 

Salaliittoteorioita on pilvin pimein – ja niin on myös niihin uskovia ihmisiä. Miksi ihmiset hurahtavat salaliittoteorioihin? Mitä tarpeita salaliittoteoriat palvelevat?

Brittiläisen Kentin yliopiston tutkijoiden Current Directions in Psychological Science -lehdessä julkaistussa katsauksessa  käydään läpi psykologisia tekijöitä, jotka ajavat ihmiset uskomaan mitä uskomattomampia selityksiä ilmiöille ja tapahtumille. 

Karen Douglas, Robbie Sutton ja Aleksandra Cichocka jakavat nämä psykologiset tekijät kolmeen ryhmään. 

Ensinnäkin osa tekijöistä liittyy tarpeeseen ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu (episteemiset syyt). Toiseksi salaliittoteorioiden taustalla vaikuttaa tarve vähentää epävarmuutta ja lisätä hallinnan ja turvallisuuden tunnetta. Kolmanneksi salaliittoteoriat palvelevat ihmisten sosiaalisia tarpeita ja halua suhtautua myönteisesti niin itseensä kuin viiteryhmäänsä. 

Mitä täällä tapahtuu? Episteemiset syyt 

Ihminen pyrkii rakentamaan mielessään vakaata ja ymmärrettävää käsitystä maailmasta. Siihen tarvitaan kausaaliselityksiä, syy-seuraussuhteita. Tapahtui A, koska B. Koska jäätelöä myytiin kesäkuussa ennätyksellisen paljon, lämpötila kohosi huippulukemiin – vai miten se menikään.

Moni salaliittoteoria tarjoaa mielenkiintoisen kausaaliselityksen, mutta reaalitodellisuuden syy-seuraussuhteiden selityksistä ne poikkeavat olennaisella tavalla: 

Salaliittoteorioiden syy-seuraussuhteet ovat spekulatiivisia. Jos joku ulkopuolinen yrittää tarjota toista selitystä, se voidaan mitätöidä väittämällä, että kyseinen henkilö itse asiassa on niin ikään osa salaliittoa, minkä vuoksi hänen sanomisiaan ei kannata uskoa. 

Samaan tapaan myös tieteen löydökset ja ehkäpä koko tiedemaailma voidaan leimata salaliiton osaksi: Ilmastonmuutos ei ole totta, vaikka tutkijat niin väittävät. Rokotukset ovat haitallisia, vaikka lääkärit vakuuttavat muuta. 

Ihminen haluaa vähentää epävarmuutta ja tuntea olevansa turvassa

Maailma on monimutkainen ja tapahtumat usein sattumanvaraisia. Ilmiöiden selityksiä on vaikea ymmärtää ja muutenkin ne ovat monesti ristiriitaisia ja epätäydellisiä. Harvasta asiasta voidaan varmuudella sanoa, mihin se johtaa ja millaisin seurauksin. 

Salaliittoteoriat vähentävät epämiellyttävältä tuntuvaa epävarmuutta tarjoamalla selkeitä (vaikkakin virheellisiä tai vähintään harhaanjohtavia) selityksiä. Sotkuisen todellisuuden korvaavat selkeät syyt ja selitykset – mieli rauhoittuu, tilanne on hallinnassa ja olo taas turvallinen. 

Tutkijat kertovatkin, että ihmiset alkavat uskoa salaliittoteorioihin herkemmin silloin, kun he ovat ahdistuneita tai tuntevat itsensä voimattomiksi jonkin asian suhteen: Asioita tapahtuu, mutta en voi niille mitään. 

Salaliittoteoriat lisäävät hallinnan tunnetta. Kun asian ottaa omiin käsiinsä ja alkaa tehdä ”omaa tutkimustaan” (”do your own research”, kannustetaan monissa salaliittoryhmittymissä), ei tarvitse enää olla päättäjien ja muiden valtaapitävien ”armoilla”. 

Moni salaliittoteoria lupailee – ainakin rivien välissä – turvallista tulevaisuutta: narautetaan petkuttajat ja pahikset ja tehdään heistä vaarattomia. 

Ihminen haluaa kuulua joukkoon 

Salaliittoteorian ympärille muodostunut yhteisö voi tarjota paikkaansa maailmassa etsivälle oman porukan: viimeinkin kuulun johonkin! On hienoa tuntea saavansa katsella maailmaa samanväristen lasien läpi yhdessä toisten kanssa. 

Ryhmään kuuluminen pönkittää salaliittoteoriaan uskovan myönteistä minäkuvaa: Me olemme oikeuden ja hyvän puolella ja ”ne muut” juonivat, tahtovat pahaa, käyttävät hyväkseen, valehtelevat.

Salaliittoteoriat ovat tutkijoiden mukaan yhteydessä myös kollektiiviseen narsismiin – uskoon, että oma ryhmä on ylivertainen muihin ryhmiin tai ”vastapuoleen” verrattuna, mutta silti sitä ei arvosteta tarpeeksi. 


Kuka lankeaa salaliittoteorioihin – ja mikä suojaa niiltä?

Persoonallisuuden piirteiden ja salaliittoteorihin uskomisen välistä yhteyttä käsittelevien tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia. Asiaa on tutkinut Emory-yliopistossa kliinisen psykologian väitökirjaa valmisteleva Shauna Bowes kollegoineen. 

Minkään viiden suuren persoonallisuuspiirteen ja salaliittoteorioihin hurahtamisen välillä ei ole voitu osoittaa selkeästi, joskin sovinnollisuus ja tunnollisuus saattavat suojata siltä hieman. 

Persoonallisuushäiriöiden – erityisesti narsismin – rooli sen sijaan näyttää hieman selkeämmältä. 

Narsistille on tyypillistä etsiä syyllisiä elämäntapahtumille itsensä ulkopuolelta, joten salaliittoteoria tarjoaa kattavan selityksen kaikelle, mikä omassa elämässä on pielessä. 

Narsistille on lisäksi tyypillistä uskoa, että hän on tärkeämpi kuin muut. Siksi myös hänen mielipiteensä ovat parempia ja painavampia kuin muiden. 

Narsismin lisäksi salaliittoteorioihin uskomisen taustalta saattaa löytyä myös sairaalloista epäluuloisuutta.

Minkään yksittäisen tekijän sijaan salaliittoteorioihin hurahtamisen taustalla vaikuttaneekin siis sekalainen vyyhti erilaisia ympäristöön liittyviä sekä yksilöllisiä tekijöitä yksinäisyydestä, ahdistuneisuudesta, impulsiivisuudesta ja  yleisestä taipumuksesta kokea kielteisiä tunteita aina erilaisiin mielenterveyden ongelmiin ja persoonallisuuden häiriöihin. 

Mikä sitten suojaa ihmistä salaliittoteorioilta? 

Yksi selkeä (joskin toistaiseksi vähänlaisesti tutkittu) suojaava tekijä on älyllinen nöyryys.

Älyllisesti nöyrä on tietoinen niin oman kuin toisten ihmisten ajattelun rajallisuudesta. Hän tietää, että esimerkiksi sosiaalinen status ei automaattisesti tarkoita älyllistä ylivertaisuutta. Hän ymmärtää, että viisainkin – olipa kyseessä hän itse tai joku toinen – voi olla väärässä. 

Kuvat: Adobe Stock ja Wikimedia Commons (public domain, kuvaaja tuntematon)

LÄHTEET

Bowes, S. M., Costello, T. H., Ma, W., & Lilienfeld, S. O. (2020). Looking under the tinfoil hat: Clarifying the personological and psychopathological correlates of conspiracy beliefs. Journal of Personality. https://doi.org/10.1111/jopy.12588

Douglas, K. M., Sutton, R. M., & Cichocka, A. (2017). The Psychology of Conspiracy Theories. Current Directions in Psychological Science, 26(6), 538–542. https://doi.org/10.1177/0963721417718261

Kuva Bertrand Russellista ja lainaus viisauteen liittyen.

Aiheeseen liittyvää:

guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit