Deittiprofiilissa on yritettävä antaa itsestään rajatussa tilassa mahdollisimman myönteinen vaikutelma. On oltava kiinnostava, mutta ei liian erikoinen ja kiinnostunut, mutta ei takertuva. Nettideittailu onkin melkoista taiteilua.
Tiettävästi ensimmäiset deitti-ilmoitukset julkaistiin Englannissa yli 300 vuotta sitten, Helsingin Sanomissa ensimmäinen seuranhakuilmoitus nähtiin 1900-luvun alussa ja kaikkien nykymuotoisten deittisivustojen isä, äiti ja kummi Match.com avasi palvelunsa vuonna 1995.
Ensimmäisen deitti-ilmoituksen laatijalle kävi huhujen mukaan köpelösti – hänen kerrotaan joutuneen ennenkuulumattoman tekonsa vuoksi mielisairaalaan.
Mitähän tuon kovaonnisen rakkauden etsijän aikalaiset olisivat tuumanneet Tinderistä?
Nettideittipalvelujen käyttö on 2000-luvun edetessä arkipäiväistynyt. Se ei kuitenkaan tarkoita, että palveluja käyttäviä kiinnostaisi antaa itsestään arkipäiväinen kuva potentiaalisille treffikumppaneille.
Siinä ei tietenkään ole mitään kummallista. Emme me 1980-luvun nuoretkaan käyneet discoissa kotiverkkareissa vaan olkatoppaukset ojennuksessa ja sähkönsininen maskara huolellisesti ylä- ja alaripsiin levitettynä. Ja aivan varmasti vanhemmat sukupolvet miettivät tovin jos toisenkin, kummalle puolelle päätä vesijakaus kannattaa vetää ennen lavatansseihin lähtöä.
Profiilityötä eli deittiprofiilin strategista rakentamista pala palalta
Vuonna 2015 Itä-Suomen yliopistossa julkaistiin mielenkiintoinen pro gradu -työ siitä, millaista kuvaa ihmiset rakentavat itsestään deittisivustoilla ja toisaalta, miten toisten itsestään rakentamaa kuvaa arvioidaan.
Kun ihminen rakentaa itsestään kuvaa verkkopalvelussa – olipa kyseessä sitten deittisaitti, Facabook tai vaikkapa LinkedIn – puhutaan profiilityöstä.
Siihen, miten kävijä itsensä kuvaa palvelussa, vaikuttavat ainakin sivuston tarkempi käyttötarkoitus, kuviteltu yleisö ja palvelun sosiaalinen normisto, Milja Jokinen ja Anne Haikola kertovat gradussaan.
Kuinka olla tarpeeksi kaikkea, mutta ei kuitenkaan liikaa?
Profiilityö, strateginen itsen esittäminen deittipalveluissa ja muilla sosiaalisen median alustoilla, on tarkkaa puuhaa. On yritettävä antaa itsestään kuva, joka vaikuttaa autenttiselta.
Se ei onnistu ryhtymällä raivorehelliseksi, vaan kuvaa muokataan jatkuvassa vuorovaikutuksessa niin palvelun kuin muiden sitä käyttävien ihmisten kanssa.
Myös itsensä kanssa on neuvoteltava: Kerronko itsestäni liikaa? Kerronko tarpeeksi? Keskitynkö kertomaan vain positiivisista asioista vai paljastanko epävarmuuksiani ja epäonnistumisiani? Missä kulkevat yksityisyyteni rajat? Kuinka paljon haluan olla samanlainen kuin muut? Minkä verran haluan poiketa normista?
Jokinen ja Haikola haastattelivat omaan tutkimukseensa neljää miestä ja neljää naista, jotka olivat tutkimuksen teon aikaan iältään 21–36-vuotiaita.
Tutkimukseen haastatellut pitivät tärkeänä avoimuutta ja sitä, että heidän deittipalvelussa antama kuva itsestään arvoineen ja mieltymyksineen on autenttinen ja rehellinen.
Tämä koski myös palvelussa julkaistuja valokuvia. Tutkimukseen osallistunut kertoo:
”Mä yritin antaa itestä sillä kuvalla ihan luotettavan ja rehellisen vaikutelman. Se kuva ei ollu mitenkään yliampuva tai missään nimessä leuhka tai ylimielinen. Mutta aika aito näkemys minkälainen mää olen. Totta kai siinä kuvassa oli että oli kuvat ja hiukset kuitenki laitettu et ei mikään aamuheränny.”
”Persoonallinen vivahde” on löydyttävä
Miksiköhän kuitenkin vaikuttaa epäilyttävän paljon siltä, että deittipalveluja käyttävien keskuudesta löytyy enimmäkseen hyviä tyyppejä, joka on silmiinpistävän huumorintajuisia, seurallisia, sopuisia – ja kauniita?
No, samasta syystä tietenkin kuin miksi isovanhempamme miettivät sitä jakauksen paikkaa ja prässäsivät pyhähousujaan juhannustansseihin:
Nettideittailu kun kuitenkin on peliä ja pelissä on osattava toimia strategisesti – korostaa hyviä puolia ja jättää huonot puolet paljastettavaksi ehkä jossain myöhemmässä ajankohdassa. (“Tosiaan, minähän en siis koskaan harjaa hampaitani ja vaihdan sukat kunkin kuun ensimmäisenä maanantaina.”)
On siis luotava kuva, jossa ei ole mitään liikaa tai liian vähän vaan juuri sopivasti. Toisaalta haastatellut kuitenkin kertoivat, että heidän omasta mielestään kiinnostavimpia olivat profiilit, joissa oli jotain massasta poikkeavaa ja erityistä – on oltava “persoonallinen vivahde”. Melkoista trapetsitaiteilua siis.
Niukkuus ja salamyhkäisyys ei viehätä
Toisinaan deittipalvelussa törmää profiileihin, jotka saavat varoituskellot kilkattamaan. Jokinen ja Haikola kutsuvat näitä punaisiksi lipuiksi.
Luottamusta ei herätä ainakaan se, jos profiilissa ei ole valokuvaa, jos ihminen kertoo itsestään vain vähän tai jos ensimmäinen yhteydenotto on niukkasanainen.
”Siis semmoset jossa sanotaan just että mä oon nyt ihan tällanen tavallinen tyyppi, laita viestiä ja kysy lisää jos kiinnostuit. En oo kiinnostunu koska en tiedä mitään susta vielä”, yksi haastatelluista konkretisoi.
Liiallinen avautuminen liian varhain ahdistaa
Myös liiallinen avautuminen liian aikaisin saa perääntymään. Liian avoimesti itsestään kertovaa pidettiin ahdistavana ja saatettiin jopa pelätä tämän olevan takertuvaa tyyppiä.
Mistä asioista sitten ei kannata kertoa paljastaa deittiprofiilissa eikä ensimmäisissä kohtaamisisssa?
Haastateltujen mielestä ainakin rikokset, sairaudet, traumat ja suuret salaisuudet kannattaa jättää listaamatta. Omien huonojen piirteiden erittely tai muut viitteet heikosta itsetunnosta eivät nekään sytytä. Entisiä kumppaneita ei sovi haukkua.
Yksi tutkimukseen haastatelluista konkretisoi:
”Nimenomaan tähän oon pyrkiny eli niinku sanoin nii jättäny mainitsematta joitakin tällasia ei-niin-hittijuttuja. Koen että multa ei hirvittäviä luurankoja kyllä kaapista löydy mutta aina voi joitakin tällaisia asioita olla joita ei välttämättä oo mitään syytä tuoda heti kärkeen ilmi.”
Lentokapteenin toive yhden yön seurasta ei sytyttänyt
Pahin moka, minkä nettideittailija voi tutkimukseen haastateltujen naisten mielestä tehdä, on lähestyä uutta tuttavuutta suoraan seksuaalissävytteisellä viestillä.
”–oli joku lentokapteeni jostain en muista mistä maasta lähetti mulle viestin et hei et mä oon tääl hotellis tääl Suomessa et haluisiks sä tulla tänne käymään. Mä en ees vastannu siihen mitään”, tutkimukseen haastateltu nainen muistelee.
Deittisivustolle rakennettu profiili ei oikeastaan ole koskaan valmis. Sitä muokataan ja kiillotetaan toisaalta sen mukaan mikä tepsii ja toisaalta ottamalla mallia muiden käyttäjien profiileista. “Pitää olla paljon koneella”, tutkimukseen haastateltu tiivistää.
Tutkimukseen haastatellut käyttivät Suomi24 Treffit-, Deitti.net-, OkCupid-, Tinder-, Match-, E-kontakti-, MTV3 Deitti-, HappyPancake- ja Iskuri-treffit -palveluja.
Tutustu graduun: Hei onks tää nyt oikeesti semmonen kuva millä sä haluut itteesi esittää. Minuuden esittäminen virtuaalideittailun näyttämöllä
Tutustu myös:
- Ghostaaminen on mänttiä, älä tee niin
- Haluatko pilata treffit introvertin kanssa? Toimi näin
- Yksin vain seurassa – kumpi on parempi henkilökohtaisen kasvun kannalta?
- Introvertti parisuhteessa – selvitä itsellesi ainakin nämä neljä asiaa
- Sylikkäin magneettikuvaan – tutkijat selvittivät, miten kosketus näkyy pariskuntien aivoissa
