Päivähoito ei lisää merkittävästi pienten lasten stressiä

|

Suomalainen varhaiskasvatusympäristö ei juuri lisää pienten lasten stressiä, eivätkä lasten stressihormoni-kortisolin tasot eroa koti- ja päiväkotipäivien välillä. Asia käy ilmi Turun yliopistossa valmistuneesta väitöstutkimuksesta. 

KM Katja Tervahartiala tutki Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan lasten fysiologista stressinsäätelyä mittaamalla lasten vuorokausikortisolitasoja sekä kotihoidossa että varhaiskasvatuksessa. 

Tutkimuksen perusteella iltapäivän tunnit saattavat olla lapsille jonkin verran kuormittavampia varhaiskasvatuksessa kuin kotona.

Tulokset kuitenkin osoittavat, että suomalainen varhaiskasvatusympäristö ei lisää merkittävästi pienten lasten stressiä, eivätkä kortisolitasot juurikaan eroa kotipäivien ja päiväkotipäivien välillä. 

Stressinsäätely alkaa kehittyä varhain

Ihmisen stressireaktioita säätelee hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori-akseli eli HPA-akseli. 

Lisämunuaiskuori tuottaa kortisolia, jolloin keho saa käyttöönsä lisää energiaa ja pystyy valmistautumaan erilaisiin kuormituksiin. 

Kortisolia kutsutaan stressihormoniksi, koska sitä erittyy muun muassa haastaviksi koetuissa tilanteissa. Pitkittynyt stressitila ja jatkuvasti kohonnut kortisolitaso taas ovat haitallisia elimistölle, ja ne altistavat useille eri sairauksille. 

”Stressinsäätelyssä on kysymys elimistön kyvystä palautua tasapainoon kuormittavaksi koetun tilanteen jälkeen. Stressinsäätely alkaa kehittyä jo varhain, kun lapsi oppii tunnistamaan ja säätelemään tunteitaan vuorovaikutuksessa läheisten hoitajiensa kanssa. Varhaiskasvatus muodostaa tärkeän kasvuympäristön suurelle osalle ja voi olla merkittävässä roolissa myös lapsen tunnesäätelyn kehittymisessä”, Katja Tervahartiala kertoo. 

Iltapäivän tunnit saattavat olla kuormittavampia varhaiskasvatuksessa

Väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että varhaiskasvatukseen osallistuvien suomalaislasten iltapäivän kortisolitasot olivat hieman korkeammat päiväkotipäivinä kuin vastaavana ajankohtana kotona. 

Tämä toistui tutkimuksen molemmissa tarkastelupisteissä, 2- ja 3,5-vuotiaana. 

”On mahdollista, että iltapäivän tunnit päiväkodissa ovat lapsille kaikkein kuormittavimpia, mikä näkyy lasten stressinsäätelyjärjestelmän voimakkaampana aktivoitumisena. Lasten kortisolitasot eivät kuitenkaan jääneet koholle, vaan laskivat iltaa kohti ja noudattivat näin kortisolille tyypillistä vuorokausivaihtelua”, Tervahartiala sanoo.

Temperamentti vaikuttaa siihen, miten lapsi reagoi ympäristön tekijöihin

Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että varhaiskasvatusympäristö voi vaikuttaa eri tavalla temperamentiltaan erilaisiin lapsiin. 

Erityisesti ujot ja negatiivisesti reagoivat lapset sekä lapset, joilla on heikot itsesäätelytaidot, ovat olleet alttiimpia korkeammille stressitasoille kodin ulkopuolisessa hoitoympäristössä. 

”Eri maiden välillä on kuitenkin suuria eroja varhaiskasvatuksen laadussa ja toimintamuodoissa. Tutkimukset eivät näin ollen ole suoraan verrannollisia keskenään”, Tervahartiala sanoo.

Tervahartialan tutkimuksessa lapsen temperamenttipiirteet eivät vaikuttaneet kortisolitasoihin varhaiskasvatuksessa. 

Sen sijaan tulokset osoittavat, että temperamentiltaan ulospäinsuuntautuneilla lapsilla kortisolitasot olivat muita korkeammat kaksivuotiaana sekä kotihoidossa että varhaiskasvatuksessa. Tätä yhteyttä ei kuitenkaan havaittu enää toistomittauksissa 3,5 vuoden iässä. 

”Ulospäinsuuntautuneet lapset saattavatkin reagoida voimakkaammin ympäristön ärsykkeisiin erityisesti taaperoikäisenä hoitoympäristöstä riippumatta”, Tervahartiala arvelee.

Kotihoito vertailuryhmänä – erot suuremmat ryhmän sisällä

Väitöstutkimuksessa oli mukana myös kotihoidossa olevien lasten vertailuryhmä. 

Tulokset osoittavat, että kotihoitoryhmän sisällä lasten väliset erot kortisolitasoissa olivat suurempia kuin varhaiskasvatusryhmässä. 

Lasten keskimääräiset kortisolitasot olivat kaksivuotiailla lapsilla hieman korkeammat kotihoidossa kuin varhaiskasvatuksessa. 

Erot kuitenkin tasoittuivat lasten kasvaessa, eikä niitä havaittu enää toistomittauksissa 3,5 vuoden iässä. 

Ryhmien väliset erot saattavat liittyä esimerkiksi kotihoitoon liittyvään suurempaan vaihteluun lasten päivärytmeissä ja arjen struktuureissa varhaiskasvatukseen verrattuna. Lapsen stressinsäätelyjärjestelmä kehittyy varhaislapsuuden vuosina ja on herkkä monille ympäristön tekijöille. 

”Saattaakin olla, että varhaiskasvatuksen säännönmukainen ja toistuva rytmi luo ennustettavuutta, mikä näkyi myös lapsen HPA-akselin toiminnassa”, Tervahartiala pohtii.

Lähde: Turun yliopisto
Artikkelin kuva: Tanaphong Toochinda/Unsplash

Lue myös:

guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit