Persoonallisuushäiriö on lapsuudessa alkaneen kehityksen tulos – myös biologia ja perintötekijät vaikuttavat

|

Persoonallisuushäiriö ei iske kuin salama kirkkaalta taivaalta vaan se on biologian, perintötekijöiden sekä lapsuus- ja nuoruusvuosien kokemusten summa.

Kuuntele artikkeli (koneluettu).

Mikä on persoonallisuushäiriö?

Persoonallisuushäiriö on sitkeä ja pitkäaikainen kulttuurin sisäisistä normeista poikkeava tapa ajatella, havainnoida, tuntea, käyttäytyä, tulkita maailmaa ja suhtautua toisiin ihmisiin.

Vaikka persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei itse yleensä tiedosta ajattelu- ja käyttäytymistapojensa poikkeavuutta, siitä koituu monesti ongelmia ihmissuhteissa. Myös jokapäiväiseen elämään tarvittava toimintakyky voi kärsiä. 

Persoonallisuushäiriötä ei laukaise muu mielenterveyden häiriö, elimellinen vamma tai muu yksittäinen tapahtuma. Häiriöt puhkeavat todennäköisesti ennen aikuisikää, mutta viimeistään varhaisaikuisuudessa. 

Mitä persoonallisuushäiriö ei ole?

Persoonallisuushäiriöiden kuvauksia lukiessa moni saattaa ajatella, että kärsii oikeastaan niistä kaikista. 

Kukapa ei ainakin joskus hakisi huomiota, välttelisi sosiaalisia tilanteita, sortuisi perusteettomaan epäilyyn, pyrkisi täydellisyyteen, ajattelisi vain omaa etuaan… 

Jos käyttäytyminen ei jatku samanlaisena pitkäkestoisesti ja tilanteesta toiseen, silloin kyse ei ole persoonallisuushäiriöstä vaan ihan vain ihmisen tavalliseen elämänkirjoon kuuluvasta inhimillisestä kompuroinnista.

Persoonallisuus voi muuttua myös aikuisiällä jonkin ulkoisen tekijän – esimerkiksi aivojen vaurioitumisen, kovan ja pitkäkestoisen stressin tai traumaattisen tapahtuman – seurauksena. Silloinkaan ei kyseessä ole persoonallisuuden häiriö.

Lisäksi kannattaa muistaa, että läheskään aina raja niin sanotun normaalin ja häiriöisen käyttäytymisen välillä ei ole selkeä. 

Vaikka persoonallisuushäiriöt esitetään luokkina (luokittelusta lisää myöhemmin), ihminen toimii maailmassa omalla ainutlaatuisella tavallaan eikä häntä ole mahdollista pelkistää yhdeksi kategoriaksi. 

Miten persoonallisuushäiriö diagnosoidaan?

Kyökkipsykologit toki saavat tehdä harrastelija-analyysejä vaikkapa julkisuuden henkilöistä – mutta mieluiten tosiaan vain siellä keittiössä ja yksityisesti. 

Psyykkisen sairauden tai muun mielenterveyden häiriön toteaminen diagnostisten kriteereiden pohjalta sekä huolelliseen potilaan oireisiin ja taustaan perehtymisen jälkeen on kuitenkin aina koulutuksen saaneen terveydenhuollon ammattilaisen tehtävä.

Persoonallisuushäiriöiden diagnosointi perustuu Suomessa Maailman terveysjärjestön kehittämään ICD-10-tautiluokitukseen, joka on ollut käytössä vuodesta 1996. (Päivitetty ICD-11-tautiluokitus on jo olemassa, mutta sitä ei ole vielä otettu käyttöön. Arvion mukaan se otetaan käyttöön vuonna 2022.)

Yhdysvalloissa puolestaan on käytössä mielenterveyden häiriöiden ja psykiatristen sairauksien diagnoosijärjestelmä DSM-5.

Psykiatrisia diagnoosijärjestelmiä kritisoidaan välillä ankarastikin. Niitä pidetään liian jäykkinä ja niiden ajatellaan leimaavan ihmisiä. Tärkeää onkin muistaa, että järjestelmän tavoitteena ei ole luokitella ihmisiä vaan ihmisillä esiintyviä häiriöitä.  

ICD-10-luokituksen mukaiset persoonallisuushäiriöt (F60)

F60.0 Epäluuloinen persoonallisuus

Epäluuloinen persoonallisuus on persoonallisuuden häiriö, jonka ydinpiirrettä sen nimi kuvaa erinomaisesti: elämää varjostaa toisten ihmisten sanomisiin, tekemisiin ja motiiveihin kohdistuva – tavallisesti perusteeton –  epäluuloisuus. Lue lisää. 

F60.1 Eristäytyvä (skitsoidi) persoonallisuus

Eristäytyvä persoonallisuus kuvataan persoonallisuuden häiriöksi, jolle tunnusomaista on – nimensäkin mukaisesti – eristäytyminen muista ihmisistä. Tästä persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen tyypillisesti vetäytyy omiin oloihinsa ja katoaa mielikuvitusmaailmaansa. Lue lisää 

F60.2 Epäsosiaalinen persoonallisuus

Epäsosiaaliselle persoonallisuudelle on ominaista muun muassa välinpitämättömyys toisten tunteista ja säännöistä, ihmissuhteiden ylläpitämisen vaikeus sekä matala kynnys turhautumiselle ja aggressiiviselle käyttäytymiselle. Lue lisää

F60.3 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus

Epävakaa persoonallisuus on persoonallisuuden häiriö, jolle on ominaista tunne-elämän epävakaus, impulsiivisuus ja äkkinäiset mielialan vaihtelut. Epävakaa persoonallisuushäiriö jaetaan iImpulsiiseen häiriötyyppiin (F60.30) ja rajatilahäiriötyyppiin (F60.31). Lue lisää

F60.4 Huomiohakuinen persoonallisuus (histrioninen)

Huomiohakuinen persoonallisuus on persoonallisuushäiriö, jolle on ominaista teatraalisuus, itsekeskeisyys, flirttailu ja pinnallinen tunne-elämä. Lue lisää

F60.5 Vaativa persoonallisuus (obsessiivis-kompulsiivinen, joskus anankastinen)

Vaativa persoonallisuus on persoonallisuushäiriö, joka oirehtii muun muassa joustamattomuutena, vahvana kontrollin tarpeena ja perfektionismina. Lue lisää 

F60.6 Estynyt persoonallisuus

Häpeän ja riittämättömyyden tunteet ovat läsnä estyneestä persoonallisuudesta kärsivän elämässä. Häpeää ja nolatuksi tulemista vältellessään persoonallisuudeltaan estynyt päätyy välttelemään myös monenlaisia jokapäiväisiä sosiaalisia tilanteita. Lue lisää

F60.7 Riippuvainen persoonallisuus

Riippuvainen persoonallisuus on persoonallisuuden häiriö, jolle on tyypillistä takertuminen toisiin ihmisiin ja kohtuuton päättämisen vaikeus. Lue lisää 

F60.8 Muut määritellyt persoonallisuushäiriöt

Tautiluokituksesta puuttuvat, mutta kohdassa F60 määritetyt persoonallisuushäiriön yleiset kriteerit täyttävät, kliinisesti tunnistettavat häiriöt kuuluvat tähän luokkaan.

Niitä ovat narsistinen, epäkypsä, passiivis-vihamielinen, psykoneuroottinen, depressiivinen, eksentrinen tai “haltlose”-persoonallisuus. 

Haltlose on saksaa ja tarkoittaa rajatonta tai rajoittamatonta. Haltlose-persoonallisuushäiriölle tyypillistä on lyhytnäköisyys, itsekkyys, hedonismi, vastuuttomuus ja kyvyttömyys ankkuroida identiteettiään menneisyyteen tai nykyisyyteen. 

F60.9 Muut määrittelemättömät persoonallisuushäiriöt 

F61 Sekamuotoiset ja muut persoonallisuushäiriöt 

Häiriö, jossa on monia F60-ryhmän piirteitä, mutta ei hallitsevaa oirekokonaisuutta, jonka perusteella diagnoosi voitaisiin määrittää tarkemmin. Sekamuotoisten häiriöiden diagnosointi on vaikeampaa kuin F60-ryhmän häiriöiden. 

Persoonallisuushäiriöt ICD-10-luokituksen mukaan

Persoonallisuushäiriöiden luokittelu DSM-5-järjestelmän mukaan

DSM-5-luokituksessa on 10 persoonallisuushäiriötä. Ne jaetaan kolmeen luokkaan eli klusteriin.

Klusteri A

  • epäluuloinen persoonallisuushäiriö (paranoid personality disorder)
  • eristäytyvä persoonallisuushäiriö (schizoid personality disorder)
  • psykoosipiirteinen persoonallisuushäiriö (schizotypal personality disorder)

Klusteri B

  • epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö (antisocial personality disorder)
  • epävakaa persoonallisuushäiriö (borderline personality disorder)
  • huomiohakuinen persoonallisuushäiriö (histrionic personality disorder)
  • narsistinen persoonallisuushäiriö (narcissistic personality disorder)

Klusteri C

  • estynyt persoonallisuushäiriö (avoidant personality disorder)
  • riippuvainen persoonallisuushäiriö (dependent personality disorder)
  • pakko-oireinen persoonallisuushäiriö (obsessive-compulsive personality disorder)
Persoonallisuushäiriöt DSM-5-järjestelmän mukaan

Kuka sairastuu persoonallisuushäiriöön?

Vaikeat kasvuolosuhteet löytyvät monen persoonallisuushäiriöön sairastuneen historiasta. Esimerkiksi lapsuusajan seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta moninkertaistavat riskin sairastua persoonallisuushäiriöön. 

Perintötekijöilläkin on todennäköisesti vaikutusta. Tiedetään esimerkiksi, että  epäluuloinen persoonallisuushäiriö on yleisempi skitsofreniaa sairastavien sukulaisilla kuin vertailuryhmillä. Perimä saattaa vaikuttaa niin ikään narsistisen, epävakaan, epäsosiaalisen ja huomiohakuisen persoonallisuuden taustalla. 

Myös biologialla on merkitystä. Esimerkiksi impulsiivisten piirteiden taustalta saattaa löytyä kohonneita testosteroni- ja estrogeenitasoja. Epäsosiaalisilla ihmisillä taas on huomattu etuotsalohkon harmaan aineen vähenemää. 

Psykodynaamisten selitysmallien mukaan persoonallisuushäiriön synnyn taustalla vaikuttaa lapsen separaatio-individuaatiokehityksen häiriintyminen. 

Kuinka yleisiä persoonallisuushäiriöt ovat?

Kansainvälisten tutkimusten perusteella arvioidaan, että persoonallisuushäiriöiden esiintyvyys yleisväestön keskuudessa on 5–15 prosenttia. Suomalaisten nuorten aikuisten keskuudessa persoonallisuushäiriöiden esiintyvyys on Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan noin 7 prosenttia. 

Perusterveydenhuollon palveluja käyttävien keskuudessa osuus on noin 20 prosenttia ja psykiatrisessa hoidossa olevilla 30–50 prosenttia.

Miehillä häiriöt ovat hieman yleisempiä kuin naisilla – tosin epävakaa ja riippuvainen persoonallisuus ovat yleisempiä naisten keskuudessa. 

Miten persoonallisuushäiriöitä hoidetaan?

Persoonallisuushäiriön hoito on monesti vaikeaa siksi, koska häiriöön sairastunut ei itse koe tarvitsevansa apua tai koska hän pitää ajattelu- ja käyttäytymistavoistaan ja kokee ne osaksi itseä. 

Tavallista onkin, että jos persoonallisuushäiriöstä kärsivä hakeutuu lääkäriin, syynä ei välttämättä ole itse persoonallisuushäiriö vaan jokin liitannäisongelma, esimerkiksi alakulo tai ahdistuneisuus

Pitkäjänteinen, huolenpitoa ja kunnioitusta viestivä sekä luottamusta rakentava psykoterapia on persoonallisuushäiriön hoidossa keskeistä. 

Persoonallisuushäiriöstä kärsivän lääkehoidossa ei ole vakiintunutta hoitokäytäntöä. Lääkehoito kohdistuu usein oheissairauksien kuten masennuksen, tai ongelmallisten oireiden, kuten väkivaltaisen tai itsetuhoisen käyttäytymisen, hoitoon. 

Haasteena lääkehoidossa on, että monesti persoonallisuushäiriöstä kärsivät käyttävät lääkkeitä epäsäännöllisesti tai eivät välttämättä noudata annostusohjeita.

Myös tieto on valtaa. Mitä paremmin persoonallisuushäiriöstä kärsivä ymmärtää omaa häiriötään, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on oppia elämään tyydyttävää elämää häiriöstä huolimatta. 

LÄHTEET

APA: What are personality disorders

Marttunen, M. Eronen, M. & Henriksson, M. (2019). Persoonallisuushäiriöt. Teoksessa Lönnqvist, J., Marttunen, M., Henriksson, M. & Partonen, T., Aalberg, V. & Seppälä, O. (toim.), Psykiatria (verkkoversio). 

Tays: Persoonallisuushäiriöiden etiologia ja epidemiologia

Terveysportti: F61.0 Sekamuotoiset persoonallisuushäiriöt

WHO ICD-10 (2016): Disorders of adult personality and behaviour (F60-F69) 

Lue lisää persoonallisuushäiriöistä:

guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit