Prokrastinaatio tarkoittaa vaikeutta ryhtyä toimeen. Vaikka kuinka tietäisin, että tehtävän hoitamisesta tulisi välittömästi parempi mieli, miksi silti huokailen, selaan nettiä ja mietin, että pitäisi aloittaa, aloittamatta kuitenkaan?
Vetkuttelijan tyypillinen päivä
No niin, päivä käyntiin! Suunnitelmissa on taas monenlaista, mitä milloinkin: tekstin tuottamista, numeroiden pyörittelyä, varaston siivoamista, pyykkivuoren selvittelyä, lenkille lähtemistä, laskujen maksamista, veroilmoituksen täyttöä, ikkunoiden pesua.
Tietysti tartun päivän toimiin heti ja viivyttelemättä. Tai siis heti, kun olen – ihan pikaisesti vain – silmäillyt tämän todella kiinnostavan artikkelin perunoista. Toki suon itselleni myös ripauksen viihdykettä, sillä kuka muka voisi vastustaa videota näistä suloisista vauvapingviineistä? Jaaha, nyt on Twitterissä joku taas sanonut rumasti ja joku toinen pahoittanut mielensä. Lienee parasta käydä kurkkaamassa, mistä tämänpäiväisessä kohussa on kyse.
Nälkä. Miten minulla voi olla nälkä? Juurihan söin aamupalan 10 minuuttia sitten kahdeksalta. Hetkinen. Kännykän kello väittää, että on keskipäivä. Ei voi olla. Tarkastettuani kaikki löytämäni kellot joudun myöntämään, että kännykkä on oikeassa.
On siis pidettävä lounaspaussi. Ja se iso tehtävä, johon piti tarttua tänään, on niin valtava, että sitä ei kannata edes aloittaa iltapäivän lyhyinä tunteina. Sitä paitsi aamulla on aina enemmän energiaa, joten uusi yritys, heti huomenna! Löytyisiköhän netistä lisää söpöjä eläinvauvoja…
Aloittelijasta edistyneeksi vetkuttelijaksi
Käsi sydämelle: tunnistatko itsesi? Omalta osaltani joudun myöntämään, että olen prokrastinaatiossa todella hyvä. Olen myös huomannut, että mitä enemmän sitä harjoitan, sitä taitavammaksi kehityn.
Alussa prokrastinointi on kömpelöä ja läpinäkyvää – suloisia eläinvidoita, pullareseptin googlausta ja toimetonta päiväunelmointia.
”Prokrastinaatio on tunteiden säätelyn, ei ajanhallinnan, ongelma.”
Me edistyneemmät asioiden lykkääjät tiedämme, että tehokkainta vetkuttelua on sellainen, joka ei päällisin puolin vaikuta prokrastinaatiolta lainkaan:
Vastailen pitkästi ja kauniin sanankääntein sähköpostiviesteihin. Etsin jokaisen viestin loppuun teemaan sopivan lainauksen tai aforismin. Laskostelen lakanat hartaasti ja huolella sen jälkeen, kun olen ensin käynyt mankeloimassa se alakerran pyykkituvassa. Teen tilaa tietokoneen kovalevylle käymällä huolellisesti läpi kaiken viimeisen viiden vuoden aikana tallentamani. Antaudun pitkään ja perusteelliseen keskusteluun työkaverin kanssa kolmen kuukauden kuluttua järjestettävistä pikkujouluista.
Tarkkasilmäisimmät saattavat jo hoksata, mitä edistyneen vetkuttelun aikana tapahtuu. Aivan oikein. Silloin tehdään kaikkea sellaista, mikä ainakin näyttää työltä ja voi jopa olla työtä – mutta ei lainkaan sitä työtä, mitä vetkuttelijan pitäisi olla tekemässä.
Miksi ihmiset prokrastinoivat?
Prokrastinaatio kohdistuu monesti asioihin, joita emme halua tehdä, mutta yllättävän usein myös tehtäviin, joiden tekeminen tuo meille tyydytystä.
Vetkuttelu saa meidät ahdistuneiksi ja mitä useammin lykkäämme käsillä olevan asian aloittamista, sitä vaikeampi siihen on tarttua. Miksi kuitenkin teemme niin?
Itse käsillä olevaan tehtävään sen tekemiseen liittyvät syyt voivat löytyä prokrastinaation taustalta.
Tehtävä voi tuntua liian suurelta tai sitä on vaikea hahmottaa. Tehtävä voi olla yksinkertaisesti myös niin epämiellyttävä, että olisimme mieluummin tarttumatta toimeen. Joskus voi olla myös niin, että päivistämme yksinkertaisesti puuttuu riittävä järjestys ja rytmi.
Prokrastinointi on selviytymismekanismi
Tärkeimmät prokrastinaation syyt löytyvät kuitenkin korviemme välistä. Ja ei, en tarkoita, että prokrastinaation taustalta löytyy laiska ja vetelä luonne, vaikka olemmekin mukavuudenhaluinen laji.
Prokrastinaatio on selviytymismekanismi, jonka avulla yritämme pärjätä hankalien tunteidemme, kuten tylsistymisen, epävarmuuden, turhautuneisuuden ja riittämättömyyden tunteiden, kanssa.
”Prokrastinaatio on tunteiden säätelyn, ei ajanhallinnan, ongelma”, psykologian professori ja prokrastinaatiotutkija Tim Pychyl Ottawan yliopistosta tiivistää asian The New York Times -lehden haastattelussa.
Asioiden lykkääminen siis auttaa lyhytaikaisesti, sillä sen avulla vältämme kohtaamasta hankalia tunteitamme, mutta pitkällä tähtäimellä se kurjistaa oloamme entisestään. Alamme ajatella, että meistä ei ole mihinkään. Ahdistumme ja turhaudumme. Kierre on valmis.
Voiko prokrastinaatiosta päästä eroon?
Jos vetkutteluun olisi keksitty pomminvarmasti toimiva konsti, se olisi jo kaikkien tiedossa. Koska prokrastinaatiossa kuitenkin on kyse syvältä mielemme sopukoista kumpuavasta ilmiöstä, eivät ratkaisutkaan ole helppoja.
Voin tietysti ottaa käyttöön ajanhallintasovelluksen tai tehdä itselleni tehtävälistan. Voin pilkkoa ison tehtäväkokonaisuuden pienempiin osiin. Voin puuttua työtäni keskeyttäviin ärsykkeisiin vaikkapa poistamalla puhelimesta sosiaalisen median sovellukset.
Edellä kuvatun kaltaisissa toimenpiteissä ei ole mitään vikaa ja monesti ne voivat olla oikeinkin toimivia. Mutta jos en ole valmis kohtaamaan prokrastinaation taustalla jyllääviä hankalia tunteita, ulkoiset konstit eivät välttämättä riitä pitämään minua kurssissa.
Mitä tunteita välttelet?
Omaan sisäiseen vetkuttelijaansa kannattaa tutustua ajan kanssa. Miksi toimeen on niin hankala tarttua?
Kuulostele, pälättääkö pääsi sisällä kenties tiukkailmeinen perfektionisti, jolle oikeastaan mikään ei ole riittävän hyvää. Kysy sisäiseltä täydellisyyden tavoittelijaltasi, voisiko joskus tarpeeksi hyvä riittää.
Epävarma ääni saattaa kuiskia, että ei kannata, koska kaikki muut osaisivat tämän varmasti paljon paremmin. Sitä kuiskijaa kannattaa lempeästi kehottaa olemaan liioittelematta.
Yritä siis opetella sietämään epämiellyttäviä tunteita sen sijaan, että rientäisit heti miettimään, miten hankala tunne tukahdutetaan: Selvä, nyt ahdistaa ja tältä se tuntuu. Mielenkiintoista.
Kun kuljet hankalan tunteen läpi, huomaat, että mitään oikeasti kamalaa ei tapahdu. Seuraavalla kerralla et ehkä enää jähmetykään sijoillesi tai etsi pikaista helpotusta pingviinivideoista vaan tartut toimeen.
Lue myös: Meillä kaikilla on tunteet, mutta miksi?
Muualla verkossa: Psychology Today: 5 Most Common Reasons We Procrastinate
Artikkelin kuva: Petra Lehto
Minä olen prokrastinaation mestari, ja siihen vielä päälle se, että rakastan suunnittelua. Mutta lopulta suunnittelen itseni uuvuksiin, enkä välttämättä koskaan toteuta suunnitteluni kohdetta. Melkoinen noidankehä 😀
https://redeliinanrojukoppa.blogspot.com/
Oletko ihan varma, ettet puhu nyt minusta? 😀
Olipa hienosti kuvattu että syytä ovat moninaiset esim. asian tärkeys / perfektionismi. Ja että asiaa kannattaa tutkiskella ajan kanssa 🙂
Osaan tämän tosi hyvin. Mitä haluatte oppia lisää ? ;D
Olen työnantaja. Miten saan vetkuttelijan tekemään sen mitä pyydän ja mitä hän lupaa? Kysyn oikeasti vilpittömästi mikä on oikea tapa.
Olen yrittänyt puhua enkeleiden ja välillä perkeleen kielellä. Jos pyydän kauniisti vetkuttelijaa käymään sähköpostiliitteenä olevat epäselvät ostolaskut läpi, saan vastaukseksi että selvä, saat kohta ne. Nyt aikaa on kulunut 2 kuukautta ja tyhjiä lupauksia “saat ne tänään”, “käyn läpi ne viikonloppuna” on tullut jo niin paljon että tyhjät, merkityksettömät lupaukset saavat ihmisen näyttämään silmissäni jo tyhjänpuhujalta, suoraan sanottuna valehtelijalta.
Onko mitään muuta keinoa kuin ilmoittaa että vähennän summat seuraavista palkoista kunnes toimitat pyydetyn ja lupaamasi selvityksen?
Kysymys ei ole luottamuksesta tai epäilyksestä ammattitaidosta vaan siitä että miten saan ihmisen tekemään hieman työlään, epämukavan, mutta täysin normaalin työhön kuuluvan asian eli hänen tilaamien tuotteiden ja palveluiden ostolaskujen tarkastuksen verrattuna siihen mitä on asiakkailta laskutettu.
Hei, työskentelen työterveydessä psykologina. Työnantajana kävisin avoimen keskustelun työntekijän kanssa siitä, miksi hän ei tee työtehtäviään sovitussa aikataulussa? Onko hänellä työnhallinnan ongelmaa, työuupumusta, joitakin hen.koht. ongelmia jotka vaikuttavat työkykyyn tai mistä hän itse arvelee työtehtävien viivästymisen johtuvan. Jos kysymys on työnhallinnan ongelmista, niin yhdessä voisitte pohtia konkreettisia keinoja työnhallinnan parantamiseksi? Onko esim. työtehtäviä liikaa, osaako hän priorisoida työtehtäviä jne? Jos hänellä on hen.koht. elämän ongelmia tai hän kokee olevansa uupunut, niin on syytä ohjata työterveyteen. Keskustelu työterveyspsykologin kanssa voisi auttaa. Jos epäilet onko työntekijä työkykyinen, voit pyytää työkyvyn arviota työterveydestä. Lähtökohtaisestihan on niin, että työntekijän tulisi hoitaa sovitut työtehtävät sovitussa ajassa. Jos keskustelu ja annettu tuki ei auta, voi työnantaja antaa varoituksen ja onhan se irtisanomisenkin syy, että työntekijä ei hoida sovittuja työtehtäviä.