Psykodynaaminen psykoterapia keskittyy tunnistamaan ja ymmärtämään ihmismielen tiedostamattomia voimia ja selvittämään, millä tavalla ne aiheuttavat kärsimystä jokapäiväisessä elämässä.
Psykodynaamisen psykoterapian (josta käytetään myös nimitystä psykoanalyyttinen psykoterapia) juuret ovat 1800-luvulla ja se perustuu Sigmund Freudin klassiseen psykoanalyyttiseen teoriaan.
Mielen rakenne: vietit, minä ja yliminä
Psykoanalyyttisessä teoriassa keskiössä ovat mielen rakenne ja tiedostamisen tasot:
Mielen katsotaan rakentuvan kolmesta osasta, vieteistä, yliminästä ja minästä. Vietit kertovat ihmiset syvimmistä haluista ja tunteista, yliminä on ”sisäinen poliisi”, joka kertoo, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä ja niiden keskellä tasapainotteleva minä rakentaa sopua viettien ja yliminän vaatimusten välille.
Tiedostamisen tasot: tiedostamaton, esitietoinen ja tietoinen
Tiedostamisen tasot puolestaan ovat tiedostamaton, esitietoinen ja tietoinen.
Mielen tiedostettu osa on koko mielestä vain pieni osanen, jäävuoren huippu. Enimmäkseen mielen ajatellaan psykodynaamisessa suuntauksessa operoivan esitietoisella tai tiedostamattomalla tasolla.

Milloin mieli oirehtii?
Psykoanalyyttisen teorian mukaan mieli oirehtii silloin, kun mieli on joko ristiriidassa ulkoisen maailman kanssa tai koska mielen rakenteet ovat ristiriidassa keskenään. Syyt näihin ristiriitoihin ovat usein esitietoisia tai tiedostamattomia.
Psykodynaamisessa psykoterapiassa työtä tehdään näiden tietoisen mielen tavoittamattomiin jäävien asioiden päivänvaloon tuomiseksi ja niiden dynamiikan ymmärtämiseksi ja käsittelemiseksi.
Keskeistä psykodynaamisen psykoterapian terapiatilanteessa on terapeutin ja potilaan välinen vuorovaikutus, sen kehittäminen ja sen pohjalta syntyvien kehityskulkujen (erityisesti transferenssin eli tunteensiirron) käyttö terapiatyöskentelyssä.
Toisin kuin psykoanalyysissä, psykodynaamisessa psykoterapiassa ei keskitytä yhtä paljon lapsuuteen vaan painotus on nykyhetkessä.

Lue myös:
Omahoitoa lievään masennukseen
Lasten (sekä joskus myös nuorten) psykodynaamisessa psykoterapiassa terapeutti tapaa myös lapsen vanhemmat. Pienten lasten kohdalla kommunikaatiota potilaan ja terapeutin välillä saattavat helpottaa erilaiset etäännyttävät keinot, kuten piirtäminen.
Psykodynaaminen psykoterapia on käytössä monenlaisten häiriöiden hoidossa
Psykodynaaminen psykoterapia on edelleen erittäin yleinen terapiamuoto, joten on ymmärrettävää, että sitä käytetään hyvin monen tyyppisten häiriöiden ja ongelmien hoidossa erilaisista mielialahäiriöistä persoonallisuushäiriöihin ja psykoosiin.
Psykodynaaminen psykoterapia sopii erityisesti heille, jotka ovat kiinnostuneita itsetuntemuksensa lisäämisestä ja omien sisäisten ristiriitojensa tutkimisesta.
Psykoanalyyttisten terapioiden arvioidaan tehoavan paremmin mielialahäiriöiden, kuten ahdistuneisuuden ja masennuksen, hoitoon kuin vakavampiin psykologisiin sairauksiin.
Psykodynaaminen psykoterapia on usein intensiivistä ja pitkäkestoista
Psykodynaamiseen psykoterapiaan on oltava valmis varaamaan paljon aikaa, sillä yleensä terapiassa käydään 1–3 kertaa viikossa vähintään vuoden ajan. Myös lyhyemmät, noin 20 kerran hoitojaksoja, ovat mahdollisia. Lasten ja nuorten kohdalla tapaamistiheys voi olla 1–4 kertaa viikossa.
Koska psykodynaaminen psykoterapia on melko intensiivistä ja (voi olla) erittäin pitkäkestoista, tämä terapiamuoto vaatii asiakkaakseen ihmisen, jolla myös riittää kärsivällisyyttä pitkään prosessiin ja hitaasti tapahtuviin – mutta toivottavasti melko pysyviin – muutoksiin.
Lähteet:
Aalberg, V. (2013). Psykodynaamiset yksilöpsykoterapiat. Teoksessa J. Lönnqvist, M. Henriksson,
M. Marttunen & T. Partonen (toim.), Psykiatria (s. 668–675). Keuruu: Otava.
Davidkin, K. J. (2016) Millaiseen ajattelutapaan psykoanalyyttinen psykoterapia pohjautuu
Ebeling, H. & Laukkanen, E., 2016. Psykodynaaminen psykoterapia. Teoksessa K. Kumpulainen, E. Aronen, H. Ebeling, E. Laukkanen, M. Marttunen, K. Puura & A. Sourander (toim.). Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Helsinki: Duodecim.
Artikkelin kuva: Mathieu Stern