Ratkaisukeskeinen psykoterapia – kuten nimikin jo antaa ymmärtää – on psykoterapiasuuntaus, jossa edetään niin sanotusti ”kädet savessa”, terapian alussa määriteltävän konkreettisen ratkaistavan ongelman parissa.
Todellisuus rakennetaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa
Yhdysvalloissa 1970-luvulla psykiatri Milton H. Ericksonin lyhytteraputtisiin menetelmiin pohjaavan ratkaisukeskeisen psykoterapian taustalla ei ole mitään tiettyä käsitystä ihmismielestä vaan sen teoreettinen pohja on sosiaalisessa konstruktivismissa, jonka mukaan ihmisen ongelma ei ole objektiivinen totuus asiasta, sillä todellisuutta ”rakennetaan” vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
Yksinkertaistaen voitaneen sanoa, että jos ongelma on rakentunut asiakkaan mieleen kielen, puhetavan ja vuorovaikutuksen avulla, näillä keinoin sitä voidaan myös lähteä ratkaisukeskeisessä terapiassa purkamaan.
Edistys, voimavarat ja toiveikkuus
Sen lisäksi, että ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa mennään kädet savessa, ollaan siellä myös tanakasti etukenossa, sillä kyseessä on erittäin selkeästi tavoite- ja tulevaisuusorientoitunut terapiamuoto, jossa ei juurikaan vellota lapsuudessa tai menneissä tapahtumissa ja ihmissuhteissa.
Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa puhutaan myös edistyksestä, voimavarasuuntautuneisuudesta ja toiveikkuudesta – kaiken kaikkiaan ratkaisukeskeinessä psykoterapiassa usko ihmisen kykyyn ratkaista ongelmiaan ja mennä elämäsään eteenpäin on kova.
Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa ongelman ja tavoitteen määrittely tärkeää
Ratkaisukeskeisessä psykoterapiatilanteessa keskeistä on ongelman ja ennen kaikkea tavoitteen määrittely. Tätä ei suinkaan tee asiakkaalleen terapeutti vaan asiakas itse terapeutin ohjaavien kysymysten avulla, ja terapiaistuntojen edetessä terapeutin tehtävänä on kuunnella asiakasta ”ratkaisukeskeisellä korvalla” ja esittää tälle erilaisia asiakkaan voimautumiseen tähtääviä kysymyksiä – muun muassa selviytymis-, tavoite- ja voimavarakysymyksiä.
Asiakasta autetaan näkemään asioita uudessa valossa ja suhtautumaan niihin uudella – myönteisemmällä – tavalla.
Ratkaisukeskeinen psykoterapia sopii erityisesti heille, jotka ovat motivoituneita, yhteistyöhaluisia ja joita kiinnostaa oma aktiivinen rooli terapiatyöskentelyssä.
Mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa viiden vuoden seurantajakson perusteella pitkäkestoiset psykoterapiat ovat Helsingin Psykoterapiatutkimuksen tulosten mukaan jonkin verran lyhytkestoisia vaikuttavampia. Eri lyhytterapiasuuntausten välillä ei em. tutkimuksessa havaittu mainittavia eroja.
Lue myös: Psykodynaaminen psykoterapia pohjaa Sigmund Freudin käsitykseen ihmismielestä
Kritiikkiä pinnallisuudesta ja yltiömyönteisyydestä
Ratkaisukeskeistä psykoterapiaa on kritisoitu pinnallisuudesta ja liiasta myönteisyyden korostamisesta.
Toisaalta tämän menetelmän toiveikkuudessa sekä sen tavoitteellisuudessa ja eteenpäin menemisen korostamisessa piilee myös sen vahvuus: Kenelläpä meistä ei olisi mielen sopukoissa ajatuksia ja ongelmia, joihin tarrautuu kuin vanhaan ystävään pelkästä tottumuksesta, vaikka niistä olisi jo korkea aika päästää irti?
Ratkaisukeskeinen terapia vaikuttaa menetelmältä, jonka avulla ”pistetään tuulemaan” ja päästetään irti asioista, jotka eivät tee hyvää vaan vain vahingoittavat.
Toisaalta myönteisyydelläkin on rajansa. Joskus ongelmat eivät yksinkertaisesti pelkisty joksikin, joka hoituu kyllä, kunhan vain älyää alkaa ajatella asiasta eri tavalla ja opettelee näkemään hopeareunuksen harmaimmallakin pilvellä.
Lähteet:
Furman, B. & Keistinen, H. (2016). Ratkaisukeskeinen terapia. Teoksessa K. Kumpulainen, E. Aronen, H. Ebeling, E. Laukkanen, M. Marttunen, K. Puura & A. Sourander (toim.). Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria (verkkoaineisto). Helsinki: Duodecim.
Knekt, P., Lindfors, O. & Laaksonen, M. (2010). Helsingin Psykoterapiatutkimus – psykoterapioiden vaikuttavuus viiden vuoden seurannassa. Helsinki: THL.
Riikonen, E. & Vataja, S. (2013) Voimavarasuuntautuneet neuvonta-, ohjaus- ja terapiamuodot. Teoksessa J. Lönnqvist, M. Henriksson, M. Marttunen & T. Partonen (toim.), Psykiatria (s. 712–716). Keuruu: Otava.
Kuva: Olav Ahrens Røtne
