Riippuvainen persoonallisuus antaa toisten ottaa ohjat

Riippuvainen persoonallisuus on persoonallisuuden häiriö, jolle on tyypillistä takertuminen toisiin ihmisiin ja kohtuuton päättämisen vaikeus. 

Harva meistä pärjää yksin. On luonnollista tarvita apua ja kysyä neuvoa toisilta ihmisiltä. Avun pyytäminen ei ole heikkous ja läheiseen nojaaminen hädän hetkellä kertoo luottamuksesta ihmisten välillä. 

Vahingoittavaa riippuvuus voi olla silloin, jos itsenäinen päätöksenteko on aina tuskallisen vaikeaa ja jos ihminen jatkuvasti takertuu muihin ja  alistuu toisten toiveisiin ja tarpeisiin. 

Itsensä epäpäteväksi, voimattomaksi ja kyvyttömäksi tunteva saattaa kärsiä riippuvaisesta persoonallisuudesta. Ahdistuneisuus ja pelko ovat niin ikään usein läsnä. 

Riippuvaisen persoonallisuuden diagnosointi

ICD-tautiluokituksessa riippuvaiselle persoonallisuudelle (F60.7) on määritelty seuraavat kriteerit.

Persoonallisuushäiriön yleiset kriteerit

Ensinnäkin henkilön on täytettävä persoonallisuushäiriön yleiset diagnostiset kriteerit.

Yleiset persoonallisuushäiriön kriteerit liittyvät muun muassa siihen, miten ihmisen tunne-elämä, tulkinnat itsestä ja maailmasta, impulssikontrolli ja ihmissuhteet ovat erilaisia kulttuurin sisäisiin normeihin verrattuna. 

Lisäksi persoonallisuushäiriötä ei laukaise elimellinen vamma tai yksittäinen tapahtuma vaan se pysyy samankaltaisena tilanteesta toiseen. 

Monesti ihminen myös itse kärsii poikkeamasta, joskin on häiriöitä, joista kärsivä ei itse koe olevansa sairas. Persoonallisuushäiriöt puhkeavat todennäköisesti ennen aikuisikää, mutta viimeistään varhaisaikuisuudessa. 

Riippuvaisen persoonallisuuden kriteerit

Yleisten persoonallisuushäiriökriteereiden lisäksi riippuvaisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä täyttää vähintään neljä seuraavista:

• Tärkeiden omaa elämää koskevien ratkaisujen antaminen muiden tehtäväksi,
• omien tarpeiden alistaminen niiden ihmisten tarpeisiin, joista henkilö on riippuvainen ja kohtuuton myöntyminen heidän toiveisiinsa,
• haluttomuus esittää mitään toiveita niiden ihmisten toiminnalle, joista henkilö on riippuvainen,
• pelko kykenemättömyydestä huolehtia itsestään ja siksi avuton tai epämiellyttävä tunne yksin ollessa,
• pelko siitä, että joutuu jäämään yksin huolehtimaan itsestään,
• vaikeus tehdä päätöksiä ilman kohtuutonta määrää neuvoja.

Yhdysvalloissa käytössä olevan DSM-5-tautiluokituksen kriteerit ovat hyvin samankaltaisia. Sen mukaan riippuvaisesta persoonallisuudesta kärsivä saattaa lisäksi janota tukea ja huolenpitoa läheisiltään niin kovasti, että on sen vuoksi valmis tekemään epämiellyttäviltä tuntuvia asioita. 

Riippuvainen persoonallisuushäiriö kuuluu yleisesti käytetyssä persoonallisuushäiriöiden kolmijaossa samaan ryhmään vaativan ja  estyneen persoonallisuushäiriön kanssa.

Toisessa persoonallisuushäiriöiden ryhmässä ovat epäsosiaalinen, epävakaa, huomiohakuinen ja narsistinen persoonallisuushäiriö ja kolmannessa epäluuloinen eli paranoidinen, eristäytyvä eli skitsoidinen sekä psykoosipiirteinen eli skitsotyyppinen persoonallisuushäiriö. 

Persoonallisuushäiriöt yleensä ovat melko tavallinen ongelma: arvioiden mukaan niistä kärsii kaikkiaan 5–15 prosenttia aikuisista. 

Myös riippuvaisesta persoonallisuudesta kärsii moni: Yhdysvalloissa on arvioitu, että riippuvaisen persoonallisuuden esiintyvyys yleisväestössä olisi jopa 15 prosenttia.

Riippuvaisen persoonallisuushäiriön arvioidaan olevan jopa noin kolme kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä. 

Miten riippuvainen persoonallisuus kehittyy?

Riippuvaisen persoonallisuuden taustalta löytyy usein hyvin samankaltaisia kasvuolosuhteisiin, vanhempi-lapsisuhteeseen ja erilaisiin biologisiin ja geneettisiin tekijöihin liittyviä syitä kuin persoonallisuushäiriöihin yleensä.

Persoonallisuushäiriöiden kehitys alkaa tyypillisesti lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään varhaisessa aikuisiässä.

Psykodynaamisen selitysmallin mukaan riippuvaisen persoonallisuuden siemen kylvetään jo varhaislapsuudessa. Varhaisten vuosien tasapainoinen ja terve kiintymyssuhde luo psykodynaamisen teorian mukaan tasapainoisen persoonallisuuden pohjan. 

Lapsuus on tasapainoilua toisten hoivattavana olemisen ja itsenäiseksi opettelemisen välillä. Jos vanhemmat ovat joko ylisuojelevia tai liian välinpitämättömiä, lapsi saattaa aikuiseksi tultuaan kiinnittyä toisiin ihmisiin epäterveellä tavalla. 

Jos itseä ja toisia koskevat sisäiset mielikuvat eivät kehity tarpeeksi erillisiksi ja vakaiksi, lapsi ei arvostamaan itseään riittävästi. Hänestä tulee riippuvainen toisten antamasta hoivasta ja huomiosta. 

Behaviorististen selitysmallien mukaan riippuvainen persoonallisuus kehittyy sen mukaan, millaisesta käyttäytymisestä lasta palkitaan. Jos häntä palkitaan jatkuvasta tukeutumisesta ja vaativuudesta, palkitseminen vahvistaa kyseistä käyttäytymistä. 

Miten riippuvaista persoonallisuutta hoidetaan?

Ahdistuneisuus, masennus ja erilaiset fyysiset vaivat saavat riippuvaisesta persoonallisuudesta kärsivän ottamaan yhteyttä lääkäriin. 

Vaikeudet liittyvät monesti elämäntilanteisiin, joissa olisi pystyttävä tekemään itsenäisiä päätöksiä ja toimimaan muutenkin itsenäisesti. 

Riippuvaisesta persoonallisuudesta kärsivä hyötyy psykoterapiasta enemmän kuin lääkehoidosta, mutta lääkkeitä saatetaan tarvita edellä mainittujen oheisvaivojen, kuten masennuksen, hoitoon. 

Psykodynaamisessa terapiassa keskitytään tarkastelemaan menneitä ihmissuhteita riippuvaisen persoonallisuuden kehittymisen taustalla. 

Kognitiivisessa psykoterapiassa tarkastellaan ja kyseenalaistetaan totuttuja, luutuneita ja mahdollisesti ajatusmalleja ihmissuhteisiin ja niiden riippvuuteen liittyen.

Behaviorististen eli käyttäytymiseen keskittyvien menetelmien tarkoituksena on tunnistaa ne tekijät, jotka palkitsevat riippuvaista käyttäytymistä ja miettiä korvaavia, itsenäisempiä toimintatapoja. 

Käytännössä psykoterapiassa on yleistymässä lähestymistapa, jossa ei keskitytä tiukasti yhteen suuntaukseen vaan niitä yhdistellään ja integroidaan sen mukaan, mikä on tarkoituksenmukaisinta. 

Lue lisää persoonallisuushäiriöistä:

• Persoonallisuushäiriö on lapsuudessa alkaneen kehityksen tulos – myös biologia ja perintötekijät vaikuttavat
• Epäluuloinen persoonallisuus – perusteettomia epäilyksiä, pitkävihaisuutta ja omahyväisyyttä
• Eristäytyvä persoonallisuus – itsetutkiskelua, yksinoloa ja omaan mielikuvitusmaailmaan katoamista
• Estynyt persoonallisuus – jatkuvaa huonommuuden ja riittämättömyyden tunnetta
• Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö – manipulointia ja vaikeuksia kontrolloida impulsseja
• Narsisti vähättelee toisia ja ajattelee olevansa tärkeämpi kuin muut
• Epävakaa persoonallisuus – tuskaisaa tunteiden vuoristorataa
• Vaativa persoonallisuus tavoittelee täydellisyyttä, järjestystä ja kontrollia
• Huomiohakuinen persoonallisuus haluaa hurmata ja on herkkä loukkaantumaan
• Psykoosipiirteinen persoonallisuus – outoja ajatuksia, kummallista käytöstä