Temperamentti on persoonallisuutemme tunteellinen sydän.” Näinkin runollisesti temperamentti voidaan määritellä, kun asialla on joukko italialaistutkijoita. Sen lisäksi, että tiivistys on kaunis, osuu se myös aivan oikeaan.
Sisältö:
Mikä väri olet? Mikä vuodenaika olet? Mikä elementti olet? Mikä Disney-hahmo, tubettaja, satuhahmo, auto tai planeetta olet?
Mistä me ihmiset olemme loputtoman kiinnostuneita? Aivan niin: itsestämme. Vaikka netistä löytyvien erilaisten leikkimielisten luonnetestien huippuvuodet ovat takana, silti meitä aina vain mietityttää yksi kysymys: millainen minä olen?
Nettitestit voivat olla pinnallisia, mutta kysymys, johon me kerta toisensa jälkeen etsimme vastausta, on kaikkea muuta. Kun pohdimme, millaisia olemme, pohdimme ennen kaikkea, millaisia olemme pohjimmiltamme – silloin kun olemme aidoimmillamme, mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Ehkä juuri tästä syystä juuri temperamentti kiinnostaa meitä niin kovin.
Testaa: Oletko introvertti vai ekstrovertti?
Mikä on temperamentti?
Temperamentti luo yhdessä persoonallisuuden piirteiden kanssa persoonallisuuden perustan, sen eräänlaisen kivijalan. Kivijalasta löytyvät ihmisen tilanteesta, ajasta ja rooleista riippumattomat ominaisuudet.
Temperamentilla tarkoitetaan suomalaisen persoonallisuus- ja tempetramenttitutkimuksen uranuurtajan, psykologi Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan ihmisten välisiä, läpi elämän suhteellisen pysyviä, synnynnäisiä ja ainakin osittain myös geneettisiä eroja reaktiotyyleissä ympäristöön ja omiin sisäisiin tiloihin.
Miten reagoimme ympäristöömme?
Ihmiset siis eroavat toisistaan sen suhteen, miten he reagoivat johonkin asiaan.
Esimerkiksi siinä missä kaatosade päivänä, jolloin oli tarkoitus lähteä eväsretkelle, saattaa yhdestä tuntua siltä, että koko päivä on ihan pilalla (”Sama jäädä sohvalle mököttämään, ei tuolla voi mitään tehdä.”), voi toisen mielestä olla harmiton olosuhteiden muutos, jonka ei tarvitse estää suunnitelmien toteutumista (”Pidetään eväskestit teltassa!”).
Miten reagoimme sisäisiin tiloihimme?
Ihmiset reagoivat eri tavoin myös omiin sisäisiin tiloihinsa, kuten vaikkapa vilun tunteeseen:
Siinä missä yhdelle kylmä saattaa tuntua erittäin epämiellyttävänä ja huonotuulisuutta aiheuttavana tuntemuksena, toinen voi viilettää huoletta ilman takkia muutamassa plusasteessa.
Lue myös: Erityisherkkä tuntee syvästi ja kuormittuu helposti
Temperamenttipiirteitä estyneisyydestä elämyshakuisuuteen
Temperamentti on saanut eri tutkijoiden käsittelyssä erilaisia painotuksia. Esimerkiksi temperamenttitutkija Jerome Kagan pitää ujoutta uusia ihmisiä kohdattaessa ja estyneisyyttä uusien asioiden edessä alkureaktiona, joka häviää sitten, kun ihminen tai tilanne tulee tutuksi.
Temperamenttipiirteitä on tietenkin paljon muitakin kuin se, miten ihminen reagoi uusiin tilanteisiin ja ihmisiin.
Muita temperamenttipiirteitä ovat esimerkiksi aktiivisuus ja se, miten herkästi ihminen häiriintyy kohtaamistaan ärsykkeistä. Temperamentti ohjaa myös muun muassa ihmisen taipumusta kokea myönteisiä tai kielteisiä tunnetiloja.
Temperamenttia onkin tavallista tarkastella juuri erilaisten piirteiden kimppuna, jossa jotkin piirteet ovat hallitsevampia kuin toiset.
C. Robert Cloningerin temperamenttiteoriassa temperamenttipiirteitä on neljä: elämyshakuisuus, harmin välttäminen, palkintoriippuvuus (sosiaalisuus) ja sinnikkyys.
Kuvittele, vaikkapa että ystäväsi kutsuu sinut lyhyellä varoitusajalla viikonloppureissuun. Asia on lyötävä lukkoon heti.
Älä mieti, miten vastaat (käyttäydyt) vaan, mikä on ensimmäinen ydinreaktiosi. Miltä sinusta tuntuu? Ilahdutko ja olet heti täysillä mukana? Vai kavahdatko ja ehkä ahdistut, sillä et millään haluaisi tehdä hätiköityjä päätöksiä.
Ydinreaktiosi kertoo temperamentistasi.
Jos jo mietit intoa puhkuen hammasharjan ja passin pakkaamista ja viikonlopun seikkailuja, olet todennäköisesti temperamentiltasi elämyshakuinen. Etsit aktiivisesti kaikkea uutta ja jännittävää ja välttelet yksitoikkoisuutta.
Harmeja välttävä pitää tutustua ja turvallisesta ja yllätyksellisyys aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta. Hän on ehkä mielikuvissaan jo vetänyt villasukat jalkaan, keittänyt kupin teetä ja käpertynyt sohvan nurkkaan viettämään rauhallista kotiviikonloppua.
Lue myös: Ahdistuneisuus on yleisempää introverttien keskuudessa
Temperamentin biologinen, fysiologinen ja geneettinen pohja
Ihmisten väliset temperamenttierot ilmenevät jo vauvaiässä ja niiden oletetaan olevan synnynnäisiä ja osittain perinnöllisiä.
Temperamentin pohja on siis biologinen ja se on tiedetty jo pitkään. Lähes sata vuotta sitten Ivan Pavlov osoitti, että autonomisen hermoston erot näkyvät temperamenttieroina.
Temperamenttierot ovat seurausta biologisista eroista keskushermoston aktiivisuudessa ja aivojen neuraalisissa säätelyjärjestelmissä.
Temperamentin periytymiseen liitetään tällä hetkellä kaikkiaan noin 700 geeniä eri geenialueilta. Temperamentti syntyy näiden geenien yhteisvaikutuksesta.
Myös hermoston välittäjäaineilla on yhteys temperamenttiin.
Esimerkiksi elämyshakuisuutta selitetään matalalla dopamiinitasolla ja huolestunutta harmien välttelyä alhaisella serotoniinitasolla. Sosiaalisuuden (Cloningerin palkintoriippuvuus) taustalta taas löytyy noradrenaliini.
Temperamentti ei ole kohtalo
Temperamentilla on biologinen pohja, mutta kukaan meistä ei synny tyhjiöön vaan elää ja kasvaa aina jossakin ympäristössä. Siksi on selvää, että ihmisten välisten yksilöllisten erojen taustalla vaikuttavat sekä perimä että ympäristö monimutkaisessa vuorovaikutussuhteessa.
Alexander Thomasin ja Stella Chessin vuorovaikutteisessa temperamenttiteoriassa keskeistä on temperamentin ja ympäristön yhteensopivuus tai –sopimattomuus.
Esimerkiksi hyvin ujo ja arka ihminen pärjännee paremmin vaikkapa suomalaisessa kuin pohjoisamerikkalaisessa kulttuurissa niin, että hän ei välttämättä koe kovin suurta ulkoista painetta muuttua ulospäin suuntautuneemmaksi ja seurallisemmaksi.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että vaikka ihminen muuttuisikin seurallisemmaksi, synnynnäinen ja biologinen perusta ei muutu vaan se, millaisen ilmiasun tietyt temperamenttipiirteet saavat eli miltä ne näyttävät ulospäin.
Temperamenttioppia antiikin tapaan
Ensimmäiset näkemykset temperamentista ja ihmisten välisistä eroavaisuuksista on esitetty lähestulkoon 2000 vuotta sitten, jolloin yksi antiikin ajan nimekkäimpiä lääkäreitä Klaudios Galenos (129–216 jaa.) kehitti temperamenttiopin, joka nojaa niin sanottuun humoraalioppiin.
Humoraaliopin – ja sen myötä temperamenttiopin – pohjalla on ajatus ihmisen neljästä perusnesteestä, verestä, limasta, mustasta sapesta ja keltaisesta sapesta.
Ihmiset olivat erilaisia sen mukaan, mikä neste heidän elimistössään oli hallitsevana.
Galenoksen mallissa perusnesteiden pohjalta saatiin neljä temperamenttia: iloinen sangviininen, kiivas koleerinen, synkkä melankolinen ja hidas flegmaattinen. Jos mietit, mikä näistä olet itse, voit selvittää asian tekemällä ”antiikkisen” temperamenttitestin.
Sairauksien ajateltiin johtuvan perusnesteiden epätasapainosta, minkä vuoksi suoneniskentä ja kuppaus olivat suosittuja hoitokeinoja.
Lähteet:
Metsäpelto, R.L. & T. Feldt (toim.) (2015). Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet. Jyväskylä: PS-Kustannus
Frontiers in Psychology: Revision on Psychometric Properties of the Temperament and Character Inventory in a Clinical Sample
Tietysti.fi: Voiko temperamentti periytyä vain toiselta vanhemmalta?
