Projekteja, silppua ja aina uusia alkuja – mikä auttaa jaksamaan nykytöissä?

| |

Työ ei totisesti näytä samalta kuin se näytti vielä vanhempiemme aikaan. Työn- tai toimeksiantajien lisäksi vaatimustason oman työnsä suhteen asettavat korkealle myös työntekijät itse. 

Työtä ei enää tehdä välttämättä ennalta määrätyssä paikassa ennalta määrättyyn aikaan, työura ei tarkoita enää sitä, että mennään tietyn yrityksen palvelukseen ja jäädään 40 vuotta myöhemmin siitä työstä eläkkeelle. 

Työ ei ole enää synonyymi työpaikalle: Työtä on työpaikassakin tehtävä entistä selkeämmin yrittäjämäisellä asenteella, työn valvonta vähenee, työtä tehdään entistä enemmän tiimeissä, työstä tulee entistä monimutkaisempaa ja kognitiivisesti vaativampaa, yritykset kilpailevat globaaleilla markkinoilla.

Työntekijän mielessä saattaa kaihertaa tunne, että hän on aina vain niin hyvä kuin hänen suorituksensa oli viimeisimmässä projektissa – oma pätevyys on todistettava joka kerta uudelleen. 

Kovin moni asia on siis toisin jo nyt ja vielä useampi lastemme siirtyessä työelämään

Epävarmuus on myös mahdollisuus

Vaikka työntekijä saisikin ”oman” työpaikan jossain yrityksessä, se ei merkitse tuleville työntekijäsukupolville samaa kuin se on merkinnyt vanhempiemme sukupolvelle, heille, jotka kävelivät sisään oman kaupungin tehtaan porteista joka aamu ja ilta vuosikymmenestä toiseen.

Työuransa ennen vanhaan tehnyt ehkä näkee nykyisen ja tulevaisuuden työelämän erityisen pelottavana, epävarmana ja stressaavana: Miten voi nauttia mistään ja keskittyä mihinkään, kun ei voi tietää, mitä ensi vuonna tekee? 

Epävarmana työelämä näyttäytyy varmasti myös tulevalle sukupolvelle – mutta ehkäpä myös jännittävänä ja mahdollisuuksia täynnä: 

Millaisia ihan eri tavalla luovia omien taitojen ja osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia uudella tavalla järjestetty työ voikaan tuoda! 

Mikä auttaa työntekijää jaksamaan?

Niin tai näin, työhyvinvoinnista on tärkeää pitää huolta. Jotta työelämässä jaksaisi ja työstä innostuisi, on vahingollinen työstressi yritettävä pitää kohtuuden rajoissa. 

Työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen lisäämisessä sekä  työstressin vähentämisessä vastuunsa on niin organisaatiolla kuin työntekijällä itsellään.

Organisaation tasolla voidaan muun muassa vaikuttaa työntekijän työmäärään ja työskentelyolosuhteisiin ja työvälineisiin. Organisaation tehtävänä on myös varmistaa, että jokainen tietää omat vastuunsa ja velvollisuutensa sekä roolinsa omassa tiimissä tai yksikössä. 

LUE MYÖS: Työuupumuksen tunnistaa usein viimeisenä uupunut itse – ja vasta sitten kun vaihtoehtoja ei enää ole

Miten työ järjestetään? Miten sitä johdetaan? 

Suuri merkitys on tietysti myös sillä, miten tiimin työ järjestetään ja miten tiimin työtä johdetaan. Tiedetään esimerkiksi, että hyvin toimivassa tiimissä on vain noin 6–8 jäsentä, tiimillä on selkeä tehtävä, tarpeeksi vapautta ja vastuuta, tiimin on valittu taidoiltaan oikeat ihmiset, tiimin vetäjä ei ole autoritäärinen johtaja vaan ennemminkin tukeva antava ryhmän vetäjä. 

Mitä selkeämpi huolellisesti kootun tiimin tehtävä on, mitä tarkoituksenmukaisemmin tiimissä viestitään ja mitä tukevammin sitä johdetaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä voisi olettaa, että tiimin työntekijöiden on hyvä ja antoisa tehdä töitä ja heidän stressitasonsakin pysyy sitä kautta aisoissa. 

LUE MYÖS: Harva syntyy johtajaksi, mutta taitavammaksi voi aina opetella

Työn ja muun elämän tasapaino on otettava tosissaan

Työntekijän jaksamiseen voidaan työpaikoilla vaikuttaa myös ottamalla huomioon, että työntekijällä on muutakin elämää – usein lapsia ja perhe tai ikääntyvät vanhemmat tai kirjava kokoelma muita yksityiselämän käänteitä ja murheita, jotka voivat heijastua myös työelämään..

Stressi työpaikalla ei voi olla vaikuttamatta kotielämään ja stressi kotona heijastuu töihin. 

Eri tavoilla joustava työ (työajat, etätyömahdollisuus, työnantajan myönteinen asenne perhe-elämää kohtaan) auttaa työntekijää tasapainoilemaan monelta suunnalta tulevien vaatimusten keskellä.

Olisi kohtuullista, että jos ja kun työntekijältä odotetaan nyt ja tulevaisuudessa entistä enemmän joustamista niin työaikojen kuin työtehtävien suhteen, että myös työnantaja ymmärtää tarpeen olla niin ikään joustava työntekijän suuntaan. 

Yhä useammassa organisaatiossa tämä onneksi on jo ymmärretty ja viety käytäntöönkin.

Työntekijän omaa vastuuta ei sovi unohtaa

Organisaatio voi auttaa työntekijöitään jaksamaan ja viihtymään töissä huolehtimalla työn tekemisen perusedellytyksistä sekä tarjoamalla erilaisia mahdollisuuksia kouluttautumiseen ja virkistäytymiseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että työntekijä voisi ulkoistaa kaiken vastuun työhyvinvoinnistaan työnantajalleen. 

Niin tylsältä kuin se ehkä kuulostaa, terveelliset ja säännölliset elämäntavat – hyvä ruoka, liikunta, riittävä uni – auttavat meitä jaksamaan niin töissä kuin muussa elämässä. 

Työnantaja ei voi liikkua eikä mennä ajoissa nukkumaan puolestamme. Työnantaja ei päätä, kauhommeko lounaslautaselle enemmän makkkarakastiketta vai salaattia. Nämä päätökset ovat jokaisen yksilön vastuulla joka päivä.

Työnantaja toki voi rohkaista hyviin elämäntapoihin esimerkiksi osoittamalla työajasta pienen siivun liikuntaan joka viikko, järjestää taukojumppia ja kurssituksia elämäntapojen vaikutuksesta jaksamiseen ja terveyteen ylipäätään. Omat arkiset valintansa hyvinvointinsa eteen tekee kuitenkin jokainen yksilö itse.

Kuinka työntekijän persoonallisuus vaikuttaa jaksamiseen? 

Persoonallisuuteen emme voi vaikuttaa samalla tavalla aktiivisesti kuin muihin työssä jaksamiseen vaikuttaviin tekijöihin. 

Persoonallisuus kun on suhteellisen pysyvä tapamme orientoitua, käyttäytyä ja motivoitua maailmassa, ja sen perusta rakentuu jo varhain. 

Työpsykologian tutkimuksen mukaan työhyvinvointiin ovat joka tapauksessa yhteydessä persoonallisuuden taipumuksista itsearvostus, elämänhallinnan tunne ja optimismi. 

Myös yksilön tunne siitä, että hän kyllä osaa ja selviää, on yhteydessä työhyvinvoinnin kokemukseen.

Temperamenttipiirteistä ulospäinsuuntautuneisuus ja myönteinen emotionaalisuus ovat niin ikään yhteydessä työhyvinvointiin. 

Se, millainen ihminen työtekijä on, toimii tavallaan pohjavirityksenä jaksamiselle työelämässä., Toisilla voi siten olla ikään kuin ”luonnostaan” paremmat lähtökohdat jaksaa nykyaikaisen työelämän vauhtia ja vaihtelevia vaatimuksia.

LUE MYÖS: Onnellinen työntekijä saa aikaan enemmän


Mikä töissä stressaa?

Työstressi on suuri työntekijän jaksamista verottava uhka. Stressiä töissä aiheuttavat monenlaiset syyt liiasta työmäärästä myrkyllisiin ihmissuhteisiin – ja työelämän yleiseen epävarmuuteen. 

Stressiä työssä aiheuttaa ensinnäkin se, että työn vaatimukset ja työhön vaadittavat voimavarat ovat epätasapainossa. Näin on esimerkiksi silloin, kun työmäärä on liian suuri suhteessa käytettävissä olevaan aikaan.

Toiseksi työntekijää voi stressata tunne siitä, että homma ei ole hänen hallinnassaan, häneltä puuttuu tarvittava vaikutusvalta eikä hän saa työnsä tekemiseen riittävästi tukea. Näin voi käydä vaikkapa silloin, jos työntekijälle annetaan jokin tehtävä, mutta ei mandaattia tehdä sitä koskevia päätöksiä. 

Kolmanneksi työssä voivat stressiä aiheuttaa myös sellaiset asiat, joilla tiettyyn pisteeseen saakka on työhyvinvointia lisäävä vaikutus ja tietyn pisteen jälkeen ei vaikutusta tai kielteinen vaikutus. 

TUTUSTU: Stressitesti kertoo, kuinka kuormittavaksi koet elämäsi nyt

Työn itsenäisyys on tästä hyvä esimerkki. Useimmat meistä varmasti nauttivat siitä, että saavat hoitaa hommansa ilman pomon yletöntä mikromanageerausta. Jos tukea ei toisaalta ole saatavissa silloin, kun työntekijä sitä tarvitsisi, silloin itsenäisyyttä on liikaa eikä. Enää se ei lisää työhyvinvointia vaan aiheuttaa stressiä.  

Neljäs työstressiin merkittävästi vaikuttava tekijä liittyy työpaikan ihmissuhteisiin. Kuppikunnat, juoruilu, salailu, taitamaton johtajuus, pinnan alla kytevä eripura ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset murentavat työpaikan sosiaalista pääomaa. Tiedetään lisäksi, että huonoksi koettu esimies on yksi tavallisimmista syistä työpaikan vaihtoon. 

Viidentenä ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä palataan sinne, mistä aloitettiin: työn pätkiytymiseen, silpputöihin ja epävarmuuteen omasta toimeentulosta. 

Työelämän yleisen epävarmuuden aiheuttamaa stressiä ei lievennetä virkistyspäivillä eikä terveellisillä elintavoilla vaan poliittisin ja yhteiskunnallisin päätöksin. Nähtäväksi jää, olisiko löytyisikö vastaus sosiaaliturvan perusteellisesta uudistamisesta ja sen myötä esimerkiksi perustulosta. 

LÄHTEET

Lundell, S. (2013) Työpaikan ihmissuhteilla on väliä. Duodecim. 

Feldt, T., Mäkikangas, A. & Kokko, K. (2008). Positiivisen psykologian näkökulma työhön ja hyvinvointiin. Teoksessa U. Kinnunen, T. Feldt & S. Mauno (toim.), Työ leipälajina. Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet (s.  56–74). Jyväskylä: PS-Kustannus.

Frese, M. (2008). The Changing Nature of Work. Teoksessa N. Chmiel (toim.), An Introduction to Work and Organizational Psychology. A European Perspective (s. 397–413). Oxford: Blackwell. 

Kinnunen, U. & Feldt, T. (2008). Stressi työelämässä. Teoksessa U. Kinnunen, T. Feldt & S. Mauno (toim.), Työ leipälajina. Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet (s.  13–37). Jyväskylä: PS-Kustannus.

Le Blanc, P., de Jonge, J. & Schaufeli, W. (2008). Job Stress and Occupational Health. Teoksessa N. Chmiel (toim.), An Introduction to Work and Organizational Psychology. A European Perspective (s. 119–147). Oxford: Blackwell. 

Rönkä, A.,  Kinnunen, U. & Sallinen, M.  (2008). Lapset, vanhempien työ ja perheen arki. Teoksessa U. Kinnunen, T. Feldt & S. Mauno (toim.), Työ leipälajina. Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet (s.  287–309). Jyväskylä: PS-Kustannus.

West, M. A. (2008). Effective Teams in Organizations. Teoksessa N. Chmiel (toim.), An Introduction to Work and Organizational Psychology. A European Perspective (s. 305–328). Oxford: Blackwell. 

5 2 äänet
Mitä pidit?
guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit