Uupumuksesta takaisin elämään: Ihminen uupuu, kun merkityksellisyys katoaa

Päivitetty: 14.10.2021 | Julkaistu: |

Uupumus ymmärretään usein väärin. Sitä ei aiheuta pelkästään energian loppuminen vaan ennen kaikkea tunne siitä, että elämästä on kadonnut merkityksellisyys. Uupumuksen dynamiikkaa pohtii Uupumuksesta takaisin elämään -kirjassaan psykiatri Juhani Mattila.

Väsymys on parhaimmillaan ihana tunne. Hyvällä tavalla ihminen väsyy silloin, kun hänen päivänsä täyttyvät mielekkäästä tekemisestä, aidosta kanssakäymisestä toisten kanssa ja tunteesta, että hänellä ja hänen tekemisillään on väliä. Sellaisten päivien jälkeen kelpaa rojahtaa sänkyyn, nukkua kuin tukki – ja herätä levänneenä seuraavaan päivään. 

Uupuminen on jotain aivan muuta. Kiire, tehtävien kasautuminen, energian loppuminen ja sen myötä heräävä tunne omasta riittämättömyydestä luovat pohjaa uupumukselle, mutta muutakin keitokseen tarvitaan. Uupuminen iskee silloin, kun elämästä katoaa merkityksellisyys.

Uutuuskirjassaan Uupumuksesta takaisin elämään psykiatri Juhani Mattila kirjoittaa, että uupumuksen ja merkityksellisyyden keskinäinen suhde ymmärretään monesti väärin. Oletetaan, että uupumista seuraa merkityksellisyyden katoaminen, mutta oikeasti käy juuri päinvastoin: kun merkityksellisyyden tunne katoaa, tulee uupumus.

”Se [merkityksellisyys] on niin keskeinen ja tärkeä tunne, että ilman sitä ihminen ei jaksa kunnolla työtään, muita ihmisiä eikä lopulta edes itseään”, Mattila kirjoittaa. 

Uupumus voi yllättää, kun kiire loppuu

Siksi ei olekaan tavatonta, että uupumus hyökkää takavasemmalta silloin, kun sitä osaa vähiten odottaa. 

Eläkkeelle jäämistä innoissaan odottanut saattaa eläköidyttyään havahtua tunteeseen, että elämä ei enää tunnukaan oikein miltään. Samoin voi käydä työttömälle, mutta häntä stressaa lisäksi huoli toimeentulosta. Ruuhkavuosien jälkeen vanhempien mielen saattaa täyttää kysymys: mitä on jäljellä? Samaa kyselee itseltään se, jonka avioliitto tai muu pitkä ihmissuhde päättyy. 

Mattila kertoo, että psykoanalyyttisen teorian mukaan merkityksellisyyttä voi nakertaa myös ihmisiin sisään rakennettu elämänvoiman vastakohta thanatos, kuolemanvietti.

”Ihmismielessä on siis olemassa jotain vastaenergiaa, joka saattaa tuhota merkityksiä. Se on välinpitämättömyyttäkin negatiivisempaa, koska se kuolettaa innon ja kiinnostukset”, Mattila kuvaa. 

Vaikeat tunteet piilotetaan

Ulkoisten olosuhteiden, erilaisten elämäntapahtumien ja ihmisen sisäisten elämäniloa syövien voimien lisäksi uupumuksen syntymiseen vaikuttavat monenlaiset tukahdutetut tunteemme. 

Nykyihminen on opetellut mestarilliseksi tunteidensa piilottajaksi, mutta silti ne ovat olemassa. Monen hillityn ulkokuoren alla velloo kokonainen valtameri tunteita, joita ei pidetä sopivana näyttää tai joita ihminen ei ole koskaan oppinut tai rohkaistunut ilmaisemaan.

”Tiivistetysti sanottuna uupumus on ihmisen mielessä oleva iso musta aukko, joka on niellyt sisäänsä ei vain tunteita vaan koko tuntevan ihmisen. Se on sitten jättänyt näkyville ihmisen, joka pystyy älynsä ja tahtonsa avulla toimimaan vielä sielullisuuden menetettyäänkin”, Mattila kirjoittaa. 

Ihmiset kokevat monia hankalia tunteita, joita itsevarmuutta, rohkeutta, vahvuutta ja positivisuutta korostavassa maailmassa ei monikaan meistä tohdi paljastaa: epävarmuutta, pettymystä, pelkoa, loukkaantumista, katkeroitumista, häpeää, huonommuutta, syyllisyyttä, riittämättömyyttä. 

Kun eniten ihailua saavat osakseen niin sanotulla can do -asenteella varustetut voittajatyypit, kuinka kukaan uskaltaisi tunnustaa ääneen olevansa tai tuntevansa jotain muuta? 

Haavoittuvuutta (engl. vulnerability) ja sen näkyväksi tekemistä arvostetaan puheissa – kiitos myös haavoittuvusteeman ympärille uransa rakentaneen Brené Brownin. Silti monesti vain salonkikelpoisimmat tarinat kerrotaan. Niissä haavoittuvuus onkin oikeastaan jotain, jonka avulla lopulta tullaan voittajiksi ja menestyjiksi: ”Olin hetkellisesti pikkuisen romuna, mutta se kasvatti minua ihmisenä ja nyt elämä hymyilee.”

Kun yhteys tunteisiin katkeaa

Mattila kirjoittaa, että uupuneen ihmisen elämä on ollut pääasiassa vain ajattelua, suunnittelua ja toimintaa. Ihan vain olemiselle tai tunteissa viipyilylle ei jää tilaa. 

Kun tunteille ei jää tilaa, vähitellen ihmisen yhteys niihin katoaa. Kun näin käy, ihminen päätyy helposti täyttämään kokemaansa emotionaalista tyhjyyttä muilla tavoin: tekemällä vielä enemmän töitä, syömällä liikaa, päihtymällä, pelaamalla, seikkailemalla. 

Siksi Mattilan mielestä uupumuksen ennaltaehkäisyssä tarvitaan ennen kaikkea tunteiden vaalimista. Siinä missä ihminen huoltaa kehoaan lenkkipoluilla ja kuntosalilla, ihan samalla tavalla hänen olisi opeteltava varaamaan aikaa myös tunteidensa työstämiselle. 

Uupumuksesta takaisin elämään – tunnehuolto viikoittaiseksi tavaksi 

Tunnehuolto kannattaa merkitä vaikka kalenteriin jokaviikkoiseksi tehtäväksi, jonka aikana ihminen perkaa kuluneen viikon tapahtumia ja niiden herättämiä tunteita. Lämmitä sauna, istahda lempituoliisi tai lähde vaikka metsälenkille ja pohdi: 

Mitkä asiat ovat viikon aikana jääneet harmittamaan? Missä tilanteissa tunsit pettymystä, pelkoa, surua, vihaa? Missä tilanteessa innostuit? Mitkä asiat huvittivat? Kuka ilahdutti, ketä ihailit? Ketä kohtaan tunnet kiitollisuutta? Rakkautta?

”Uupumisen ongelmaa ei olisikaan, jos ihminen hyväksyisi herkkyytensä ja pyrkisi säilyttämään sen eikä yrittäisi tukahduttaa sitä”, Mattila tiivistää.  

Artikkelin kuvat: Annie Spratt / Unsplash ja Kirjapaja

Juhani Mattila Uupumuksesta takaisin elämään
Juhani Mattila: Uupumuksesta takaisin elämään (Kirjapaja 2021)

Lue lisää uupumuksesta:

guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit