Wellness-ilmiö: Nykyajan ihannekansalainen hoitaa, tarkkailee ja kehittää itseään herkeämättä

| | , ,

”Hyvinvoinnistaan kokonaisvaltaisesti kiinnostunut ja sitä alati tarkkaileva ja kehittävä yksilö näyttäisi olevan nykykansalaisen ihannekuva”, wellness-ilmiötä tutkinut Veera Koskinen sanoo.

Kokonaisvaltaiseen itsehoivaan kannustava hyvinvointisuuntaus eli wellness on viime vuosina noussut hyvinvointikeskustelun ja kulutuskulttuurin keskiöön.

YTM Veera Koskinen tutki tuoreessa sosiologian alan väitöskirjassaan hyvinvoinnin edistämistä koskevia asenteita ja kulutuskäytäntöjä.

Wellness näkyy ja kuuluu yhteiskunnallisessa keskustelussa

Koskisen väitöstutkimus osoittaa, että wellness on muutakin kuin kulutustrendi. Hyvinvoinnin edistämiseen kannustava puhe on nyt voimakkaasti läsnä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa.

Veera Koskinen

”Hyvinvoinnistaan kokonaisvaltaisesti kiinnostunut ja sitä alati tarkkaileva ja kehittävä yksilö näyttäisi olevan nykykansalaisen ihannekuva – ­­­­­oli kyseessä sitten työikäinen, opiskelija tai eläkeläinen”, Koskinen sanoo.

Kokonaisvaltainen ”kehonhoitotyö” viestii statuksesta ja elämänhallinnasta

Wellness-ilmiön ytimessä voidaan nähdä muutos, jossa käsitys hyvinvointia tuottavasta elämäntyylistä on laajentunut terveyden edistämisen alueelta muille elämänalueille.

Esimerkiksi personoidut hyvinvointipalvelut, hyvinvointiteknologia ja hyvinvointielämykset ovat tulleet osaksi arkista itsehoitoa.

”Kokonaisvaltaisen ”kehonhoitotyön” ajatellaan viestivän paitsi kehollisesta hyvinvoinnista, myös muista nyky-yhteiskunnassa korkealle arvostetuista ominaisuuksista, kuten hyvästä elämänhallinnasta ja korkeasta sosiaalisesta statuksesta”, Koskinen kuvaa.

Muutos näkyy myös ikääntyvien elämäntyyleissä

Elintason nousu ja elinajanodotteen pidentyminen ovat muokanneet ikääntyvien elämäntyylejä aktiivisempaan suuntaan. Tämä näkyy myös hyvinvoinnin edistämiseen liittyvissä asenteissa ja kuluttamisessa.

Fyysisten tekijöiden lisäksi wellness-kulutuksen pariin kannustavat elämänvaiheen muutokset. Esimerkiksi eläkkeelle jäänti on merkittävä elämänkulun taitekohta, joka suuntaa huomiota enemmän itseen ja omaan hyvinvointiin.

”Itsehoiva ja siihen keskittyvä kulutus on yksi keino rakentaa ja rytmittää työelämän jälkeistä elämää sekä lunastaa varhaisvanhuuteen kohdistuvat toimeliaisuuden odotukset”, Koskinen sanoo.

Tutkimuksesta käy ilmi, että wellness-kulutus koetaan tärkeäksi myös siksi, että elämän halutaan säilyvän omatoimisena ja omaehtoisena mahdollisimman pitkään.

Sitaatti hyvinvoinnista kuvana

Jatkuvasta hyvinvointisuorittamisesta ahdistusta ja riittämättömyyden tunteita

Ilmiöllä on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Hyvinvoinnin kaupallistuminen yhdessä yksilön taitoihin nojaavan hyvinvointieetoksen kanssa on Koskisen mukaan omiaan syventämään hyvinvointieroja yhteiskunnassa.

”Harva on eri mieltä siitä, etteikö omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen olisi tärkeää. Kuitenkin ajatus siitä, että yksilön tulisi suoriutua elämän mittaisesta hyvinvointiprojektistaan omin avuin, voi myös tuottaa ahdistuksen, riittämättömyyden ja välinpitämättömyyden tunteita”, Koskinen sanoo.

Koskisen väitöstutkimus valottaa monipuolisesti wellness-ilmiön vaikutuksia 2010-luvun Suomessa ja tarjoaa uusia näkökulmia hyvinvoinnin edistämistä koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

TUTUSTU VÄITÖSTYÖHÖN: Building Skills for Lifelong Wellness. An Empirical Study on the Wellness-Oriented Lifestyle

Artikkelin kuva: Alliance/Adobe Stock

5 2 äänet
Mitä pidit?
guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit