Minulla on alhainen kipukynnys.

Imen toisten mielialat itseeni kuin pesusieni.

Menen poissa toltaltani, jos minulle huudetaan.

Pienetkään yksityiskohdat ympärilläni eivät jää minulta huomaamatta.

Minut on helppo säikäyttää.

Huomaan helposti, jos tunnelma esimerkiksi juhilissa muuttuu.

Hulinapäivän jälkeen minun on pakko päästä vetäytymään omaan rauhaan.

Kärsin kirkkaissa valoissa.

Mielikuvitukseni on niin vilkas, että sen parissa hujahtaa helposti tunteja.

Välttelen riitelemistä.

Meteli tuntuu kehossani lähes fyysisenä kipuna.

Pyrin tekemään asiat huolellisesti ja virheettä.

Olin ujo lapsi.

Jos minulla on nälkä tai vilu, minun on hankala keskittyä mihinkään muuhun.

Taide koskettaa minua välillä niin syvästi, että kyyneleet nousevat silmiini.

Jos en saisi säännöllisesti viettää aikaa yksin, olisin varmasti hermoraunio.

Aikapaineiset tehtävät tuntuvat minusta epäimiellyttäviltä.

Jos näen televisiossa väkivaltaa, suljen yleensä silmäni.

Yritän pitää elämäni tasaisena ja ennakoitavana.

Olen herkkä hajuille, niin hyville kuin pahoille.

Olen tehokkaimmillani silloin, kun saan tehdä asioita yksin, ilman tarkkailevia silmäpareja.

Multitaskaaminen ei sovi minulle.

Ajatus benjihypyn tai jonkin muun extreme-lajin kokeilemista kauhistuttaa minua.