Mitä unet tarkoittavat? Miksi näemme unia? Unennäön roolista ihmiselämässä ollaan montaa mieltä, mutta merkityksettömänä sitä ei pidä kukaan. Keskeistä unien ymmärtämisessä ovat tunteet.
Oletko taas viime yönä käynyt lentelemässä? Ihan omilla lohikäärmeen siivilläsi? Tai päädyitkö kouluun ja videopalaveriin ilman rihman kiertämää? Muuttuiko pikkusiskosi kesken iltapalan kiiluvasilmäiseksi käveleväksi savupiipuksi? Tai ehkä olit käymässä lapsuudenkodissasi, vaikka koko taloa ei ole ollut edes olemassa enää vuosikymmeniin.
Ihanat, kamalat, ihanat unet. Jotkut kertovat muistavansa ne melkein aina ja toiset väittävät kivenkovaan, etteivät koskaan näe unia.
Kaikki näkevät unia. Jokainen meistä uneksii noin 1,5 tuntia yhden nukutun yön aikana.
”Yli kuuden miljardin suuruinen ihmiskuntamme näkee unia joka ainoa vuorokausi yhteensä noin miljoona vuotta”, psykiatrian erikoislääkäri, unennäön asiantuntija Markku Siivola konkretisoi Unien opissa – Unet itseymmärryksen palveluksessa -kirjassaan.
Älä tulkitse uniasi vaan opettele ymmärtämään niitä
Siivola ei mielellään käytä termiä ”tulkinta”. Unia ei ole mahdollista selittää tai tulkita tyhjentävästi eikä se olisi kovin hedelmällistäkään.
Omien unien merkitystä pohtiessaan ihmisen on sen sijaan tärkeä pysähtyä unen äärelle tutkiskelemaan, millaisia tunteita uni hänessä herätti ja pyrkiä ymmärtämään unen sanomaa niiden kautta.
”Unien tulkinta voi olla haitallista, mutta unien ymmärtäminen ei”, Siivola kirjoittaa.
Jos siis luet jostain, että hampaiden menettäminen merkitsee läheisen kuolemaa tai että lentämisunet yllyttävät meitä olemaan kunnianhimoisempia, laita reippaasti jäitä hattuun.
Vaikka uniaan voi olla antoisaa pohtia porukalla tai esimerkiksi terapiassa, syvimmin ja aidoimmin oman unensa merkityksen voi ymmärtää vain unennäkijä itse.
Täydellinen unien ymmärtäminen on kuitenkin mahdottomuus.
”Unet ovat monivivahteisessa rajattomuudessaan liian valtavia rajallisen päivätajunnan kokonaan käsitettäviksi”, Siivolakin muistuttaa kirjassaan.
Miksi näemme unia? Yleisimmät selitykset
Neurobiologinen selitys: Unet ovat kohinaa, jolle keksimme merkityksiä
Miksi ihminen sitten näkee unia? Mitä unet tarkalleen ottaen ovat?
Ovatko unet päivän hulinan aikaansaamaa ylimääräistä sotkua ja meteliä, joka yön aikana siivotaan pois seuraavat päivän tieltä? Joidenkin mielestä kyllä.
Neurobiologisen selityksen mukaan unet ovat aivojen alempien kerrosten unenaikaisen aktivaation aikaansaamaa kohinaa, josta on turha etsiä sen syvempiä merkityksiä.
Tämän 1970-luvulla psykiatrien John Allan Hobsonin ja Robert McCarleyn kehittämän aktivaatio-synteesiteorian mukaan unennäön aikana eli REM-univaiheessa aivorungon aktiiviset hermoverkot aktivoivat muun muassa aivojen tunnekeskusta eli limbistä järjestelmää sekä muistitoiminnoille keskeistä hippokampusta. Uni – sellaisena kun me se näemme – muodostuu aivokuorella, joka tulkitsee kohinaa parhaansa mukaan ja liittää siihen merkityksiä.
Koska aivoissa ja tietoisuudessa riittää yllin kyllin tutkittavaa, unien neurobiologisen perustan tutkiminen ei sekään loppunut aktivaatio-synteesiteoriaan.
Sen koommin Hobson on laajentanut näkökulmaansa ja alkanut AIM-mallina tunnetussa viitekehyksessä tarkastella aivojen ja mielen yhteyttä kaikilla tietoisuuden tasoilla valvetilasta NREM-unen kautta REM-uneen.
Psykoanalyyttinen selitys: Unet ovat ikkuna piilotajuntaan
Psykoanalyyttisen käsityksen mukaan unet ovat kaikkea muuta kuin merkityksetöntä kohinaa.
Kuten psykoanalyysin isä Sigmund Freud sen aikoinaan muotoili legendaarisessa Unien tulkinta -teoksessaan vuodelta 1900: unet ovat väylä ihmisen alitajuntaan.
Siis sinne missä itseltämmekin piileksivät kaikkein suurimmat toiveet, pelot ja halut.
Siinä missä Freud ajatteli, että parhaiten unia tulkitsee ulkopuolinen asiantuntija, Freudin aikalainen (ja kollegakin tovin) Carl Gustav Jung painotti kollektiivisen alitajunnan roolia unissa sekä unien merkitystä ”omaksi itseksi” kasvamisen prosessissa.
Kollektiivinen alitajunta on Jungin mukaan koko ihmiskunnan yhteinen tiedostamaton todellisuus. Sieltä yksittäinen unennäkijä ammentaa aineksia omiin uniinsa.
Unissa näkyviksi tulevat muun muassa arkkityypit. Jungin arkkityyppejä ovat esimerkiksi Persoona eli se, miten näytämme itsemme maailmalle, Varjo eli tiedostamattomat toiveemme, vaistomme ja puutteemme, Anima ja Animus eli miehen feminiininen ja naisen maskuliininen osa sekä Itse eli ihmisen psyyke kokonaisuudessaan valoineen ja varjoineen.
Unennäön aikana koetuilla ja unen herättämillä tunteilla on väliä
Ehkä unet ovat välillä merkityksetöntä kohinaa. Ehkä ne välillä todella avaavat hetkellisen ja kirkkaan näkymän suoraan jonnekin mielemme syvyyksiin, jonne valveilla oleva järkimielemme ei yllä. Varmaa vastausta ei ole.
Jos omien unien ymmärtäminen kiinnostaa, silloin kannattaa kuitenkin kiinnittää ennen kaikkea unessa koettuihin ja unen herättämiin tunteisiin, kuten Siivolakin kannustaa.
Jokainen unensa joskus muistava tietää, että unissa on monesti vähemmän väliä sillä, mitä tapahtuu kuin sillä, miltä tapahtumat tuntuvat.
Unien nostattamien tunteiden – ja toisaalta tunteiden nostattamien unien – merkitystä korostaa Siivolan lisäksi arvostettu psykiatri ja kirjailja Irvin D. Yalom. Juuri tunteet ovat avain itsensä syvempään ymmärtämiseen unien avulla.
Yalom kertoo The Gift of Therapy – An Open Letter to a New Generation of Therapists and Their Patients -kirjassaan, että ensimmäisenä hän kysyy unista keskustellessaan potilailtaan, mitä tunteita he olivat kokeneet unensa eri vaiheissa ja mikä oli unen vallitseva tunne, sen ”emotionaalinen ydin”.
Siivola puhuu ”tunteiden punaisesta langasta”. Hän kirjoittaa, että tunteet syntyvät ”tunnelaineista, jotka eivät ole ennättäneet yöhön mennessä laantua” ja siksi rakentuvat jokaöisiksi tunnekoosteiksi.
Nykyhetken tunteet puolestaan aktivoivat rikkaan kuvaston menneisyyden tilanteita, tapahtumia, paikkoja ja ihmisiä, joihin liittyy nykyhetken tunteita muistuttavia tunteita. Näistä aineksista sitten mielissämme rakentuu aina vain uudenlainen tunnekooste– uni.

Veteraanipsykiatri: Unet ansaitsisivat enemmän tilaa psykoterapiassa
Unityöskentelyn vähäinen rooli osana nykyaikaista psykoterapiaa surettaa veteraanipsykiatri Irwin D. Yalomia.
”Unien huomiotta jättäminen [psykoterapiassa] on valtava sääli ja menetys terapia-asiakkaalle”, hän kirjoittaa erinomaisessa The Gift of Therapy -kirjassaan.
Yalon arvelee syyksi muun muassa sen, että kaikenkirjava horoskooppeja muistuttava unikirjallisuus sekä nykypsykiatrian ristiriitainen suhtautuminen Freudin ja Jungin ajatuksiin pitää monet terapeutit kaukana unityöstä.
Hän epäilee myös, että vaivalloiselle unityöskentelylle ei yksinkertaisesti ole aikaa tehokkuutta ja nopeita ratkaisuja hakevissa lyhyemmissä terapiasuuntauksissa.
LÄHTEET- Siivola, M. (2020) Unien opissa. Unet itseymmärryksen palveluksessa. Kirjapaja.
- Yalom, I. (2017). The Gift of Therapy: An Open Letter to a New Generation of Therapists and Their Patients. Harper Perennial (Kindle Edition).
- Verywell Mind: Activation Synthesis Model of Dreaming
- Artikkelin kuva: Petra Lehto
Mitä merkitsee vastasyntyneen lapsen näkeminen unissaan