Ghostaaminen ei ole uusi juttu, mutta nettideittailu ja sen myötä potentiaalisten partnereiden määrän kasvu ovat tehneet siitä ilmiön.
”Se on kuule loppu nyt”, kirjeessä luki. Lyhyen ja ytimekkään viestin oli rippileiriltä lähettänyt ja allekirjoittanut elämäni ensimmäinen poikaystävä Antti (nimeä ei ole muutettu). Kuoreen oli sujautettu mukaan myös luokkasormukseni ja asia oli sillä sinetöity. Bänksit olivat tosiasia.
Surin eroa kuin vain 15-vuotias voi surra silloin, kun hänen sydämensä särkyy ensimmäistä kertaa: Itkin salaa tyynyyni enkä ihastunut keneenkään uuteen ainakaan kolmeen tuntiin.
Nyt, todella monta vuotta myöhemmin, ymmärrän että vaikka Antti vaihtoi minut lennossa riparinsa isoseen, hän ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut kovin mäntti. Antti ei ghostannut.
Mitä ghostaaminen on?
Ghostaaminen tarkoittaa yhtäkkistä radiohiljaisuutta lupaavasti alkaneen viestittelyn tai deittailun jälkeen.
Tyyppi, joka vielä eilen viestitteli hyvät huomenet ja yöt kultapuppelille, on tänään kuin maan niellyt. Ei tule silmäniskuhymiöitä, ei kuvia päivän lounaasta, puhumattakaan treffikutsusta.
Ghostaaja ei myöskään vastaa viesteihin tai puhelinsoittoihin, sillä hän on yksipuolisesti päättänyt, että tämä oli nyt tässä. Antista ghostaaja eroaa niin, että hän ei vain koe tarpeelliseksi kertoa asiasta (orastavan) suhteen toiselle osapuolelle.

Ghostaamista on harjoitettu maailman sivu, mutta nettideittailun yleistyttyä tilanne on niin sanotusti räjähtänyt käsiin.
Kun joka päivä löytyy uusia kasvoja oikealle tai vasemmalle swaipattavaksi, miksi jumittaa yhdessä tyypissä edes sen vertaa, että ilmoittaisi kiinnostuksen lopahtaneen?
Miksi joku ghostaa?
1. Maailmassa riittää valinnanvaraa
Wanhaan hyvään aikaan riiusteltiin pääasiassa oman kylän tyttöjen ja poikien kanssa.
Valinnanvaraa tulevaa puolisoaan valitsevalle oli korkeintaan kourallinen, minkä vuoksi jokaisen yksilön suhteellinen painoarvo oli korkeampi kuin nyt, kun potentiaalisia deittikumppaneita voi periaatteessa hakea mistä päin maailmaa tahansa.
2. Ehkä se oikeasti oikea tuntuu vieläkin oikeammalta kuin tämä?
Niin edistyksellisiä kuin me ihmiset olemmekin joissain asioissa, parinvalinnassa katoamme hämmästyttävän helposti taikapöllyiseen satumaahan. Uskomme, että jokaiselle on olemassa jossain ”Se Oikea”, joka löytyy kunhan vain jaksaa etsiä tarpeeksi sinnikkäästi.
Ghostaamisesta hiljan tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että mitä enemmän ihminen uskoo kohtalonomaisesti ”siihen oikeaan”, sitä myönteisemmin hän suhtautuu ghostaamiseen. He, jotka uskovat, että ihmissuhteeseen ennemminkin kasvetaan, suhtautuivat ghostaamiseen kielteisemmin.
Jos siis intohimon lieskat eivät heti kätellessä kurottele tähtiin ja takaisin, siirtyy kumppania kuumeisesti etsivä niin vikkelästi seuraavaan kandidaattiin, että edellinen ehdokas – ja käytöstavat – jäävät jalkoihin.
3. Omia ja toisten tunteita on vaikea kestää
Toisen ihmisen torjuminen on vaikeaa. Vaikeaa on myös torjutuksi tuleminen. Yksi joutuu tuottamaan toiselle pettymyksen ja toinen joutuu pettymään.
Vaikka kuinka asettelisi sanansa nätisti, jätetty ja torjutuksi tultu saattaa reagoida hylkäämiseen voimakkaasti. Sanoa rumasti, huutaa. Ehkä itkeä. Reaktio käy järkeen, sillä tiedetään, että hylätyksi tuleminen aktivoi aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu.
Ghostaajan voi olla vaikea käsitellä niin omia tunteitaan kuin toisen tunnereaktioita. Siksi on helpompaa skipata koko jättämisepisodi ja kuvitella, että sitä toista ihmistä ei oikeastaan edes ollut olemassa.
4. Välinpitämätön mänttiys
Joskus ghostaamista eivät selitä mitkään sosiologiset, maailmanpoliittiset tahikka psykologiset syyt. Joskus ghostaaja yksinkertaisesti on välipitämätön, itsekeskeinen, empatiaan kykenemätön ja käytöstavaton mäntti.
Sellainen tyyppi heivaa tunnontuskitta elämästään kaikki he, jotka eivät palvele juuri hänen itsekkäitä tarkoitusperiään ja muovaudu juuri sopivaksi palaseksi hänen elämäänsä.
Miksi ghostaaminen ei kannata?
Kun ihmissuhde tai orastava treffailu päättyy ilman selityksiä, deittikumppanille jää vain epätietoisuus. Jos hän ei kuule toisesta yhtään mitään, selitykset on keksittävä omasta päästä.
Ehkä on tapahtunut onnettomuus? Ehkä naapurin kissa kuoli? Ehkä hän jäi jumiin puuhun? Tai upposi juoksuhiekkaan? Ehkä hän pitää vinoja etuhampaitani täysin vastenmielisinä? Ehkä hän piti minua kokonaisvaltaisesti hirveänä ihmisenä?
Mitä jää jäljelle itsekunnioituksesta, jos kerta toisensa jälkeen kohtelee muita aivan toisin kuin itse haluaisi tulla kohdelluksi?
Ghostaamisen sijaan on reilua paljastaa toiselle yhteydenpidon päättymisen todennäköisempi ja simppelimpi syy: ei vain natsannut. Epätietoisuus on pahinta.
Maailma on pieni ja Suomi on vielä pienempi. Jos hankit itsellesi kyseenalaisen maineen ghostaajana, sana varmasti kiirii ja maineesi varteenotettavana seurustelukumppanina on mennyttä.
Ghostaajasta saattaa hetken verran tuntua siltä, että ghostaamalla pääsee helpommalla. Jos ghostaaja ei ole tunnekylmä paatunut hyypiö, ghostaaminen alkaa kuitenkin lopulta nakertaa myös häntä itseään: Mitä jää jäljelle itsekunnioituksesta, jos kerta toisensa jälkeen kohtelee muita aivan toisin kuin itse haluaisi tulla kohdelluksi?
Loppujen lopuksi kyse on siis oikeastaan ihan tavallisista käytöstavoista ja yleisestä ihmisten toisiaan kohtaan osoittamasta kunnioituksesta.
Sama pätee totta kai myös toisin päin: Ghostaaminen voi olla ainoa oikea tapa katkaista välit toiseen silloin, jos sinua kohdellaan kaltoin, yksityisyytesi rajoja ei kunnioiteta, koet joutuneesi manipuloinnin kohteeksi tai kun muusta syystä pelkäät turvallisuutesi puolesta.
Kokemuksia ghostaamisesta

Ensimmäinen kerta elämässäni, kun kuulen koko termiä ghostaaminen. Nettideittailua en ole harrastanut, mutta vuosia kyllä ihan kasvotusten tapaamieni ihmisten seurassa. Mä vaan katoan, mutta ei se oo kyllä mua koskaan harmittanut.
Sehän on hyvä että sinua Pera ei jää harmittamaan. Kertoo siitä että olet itsekeskeinen ja keskenkasvuinen mäntti 🙂 Sen edestään löytää minkä taakseen jättää.
Olen itse ghostannut, koska poistin erään sovelluksen muutamasta syystä… en tosin tarkoituksella ghostannut…
Olen goustaaja. 20 vuoden ystävyys päättyi, kun en enää jaksanut olla roskakorina. Niin sanottu ystäväni riiteli kaikkien läheistensä kanssa, mutta ei suostunut näkemään itsessään mitään vikaa. yritin aikani saada häntä näkemään asioiden useimmat puolet; turhaan. Lopulta gostasin hänet viestillä. sen jälkeen alkoi kirje ja korttiterrori jossa hän haukkuu minut ja kierouteni. Kaivaa kaikki 20 vuoden asiat jotka voi minusta jotain huonoa sanoa. Terrorisoinnista huolimatta olen iloinen ettei minun enää tarvitse häntä nähdä .