Uhrautumisen tunnelukko: ”Kenen elämää elän?”

Päivitetty: 8.11.2021 | Julkaistu: |

Uhrautumisen tunnelukko saa ihmisen toistuvasti asettamaan toisten tarpeet omiensa edelle, koska hän ei halua tuottaa toisille pettymystä tai harmia. 

Mikä on uhrautumisen tunnelukko?

Uhrautumisen tunnelukko (eng. self-sacrifice) on läheisriippuvuuden sukulainen. Se tekee ihmisestä avuliaan ja toisten tarpeet huomioiva – mutta valitettavasti usein omien tarpeiden, halujen ja jaksamisen kustannuksella. 

Ihmisen ajaa uhrautumaan kerta toisensa jälkeen joko ankara syyllisyyden tunne, jonka hän tietäisi seuraavan avunpyynnöstä kieltäytymistä.

Myös muita kohtaan koettu myötätunto saa auttamaan enemmän kuin mihin omat voimavarat aina riittäisivät. 

Ajan saatossa voi käydä niin, että kerta toisensa jälkeen muiden vuoksi uhrautunut alkaa tuntea katkeruutta heitä kohtaan, joiden vuoksi hän on jättänyt omat tarpeensa huomiotta. 

Uhrautumisen tunnelukko saattaa olla myös yritys hakea helpotusta johonkin toiseen tunnelukkoon. Ihminen voi esimerkiksi vajavuuden tunnelukkoa kipuillessaan ajatella, että hän toisten tarpeisiin vastaamalla ostaa itselleen hyväksyntää muilta. 

Miten uhrautumisen tunnelukko näkyy jokapäiväisessä elämässä?

Tunnelukoista kärsivä käyttää erilaisia selviytymismekanismeja, jotka helpottavat oloa hetkeksi, mutta sitovat ajan myötä yhä tiukemmin tunnelukon vangiksi. 

Selviytymismekanismit ovat kolmenlaisia. Uhrautumisen tunnelukostakin kärsivä voi joko 1) antautua tunnelukolleen, 2) vältellä tai 3) ylikompensoida sitä. 

Jos uhrautuva antautuu tunnelukolleen, hän käyttäytyy tunnelukkonsa mukaisesti. Hän jakaa apuaan ja aikaansa anteliaasti vaatimatta mitään koskaan itselleen. 

Uhrautumisen tunnelukkoa välttelevä keksii keinot, joiden avulla välttää kokonaan tilanteet, joissa häneltä saatettaisiin pyytää jotain. Sama pätee tilanteisiin, joissa hän saattaisi saada osakseen apua tai huomionosoituksia. Toisten ystävällisyyteen ja avuliaisuuteen hän ei myöskään pysty suhtautumaan luontevasti. 

Uhrautumisen tunnelukkoa ylikompensoidessaan ihminen puolestaan antaa tarkoituksella ja aktiivisesti toisille niin vähän itsestään kuin mahdollista.  

Skeematerapian perustaja Jeffrey E. Youngin kehittämässä tunnelukkotestissä uhrautumista kartoitetaan seuraavanlaisten väittämien avulla:

  • Asetan toisten tarpeet omieni edelle, sillä muuten minulle tulee syyllinen olo.
  • Tunnen syyllisyyttä, jos tuotan toisille ihmisille pettymyksen. 
  • Annan muille enemmän kuin saan heiltä takaisin.
  • Minä olen yleensä se, joka päätyy huolehtimaan läheisistä.
  • Kestän melkein mitä tahansa rakastamani ihmisen tähden.
  • Olen hyvä ihminen, koska ajattelen muita enemmän kuin itseäni. 
  • Töissä minä olen yleensä se, joka tarjoutuu tekemään ylimääräistä tarvittaessa.
  • Vaikka olisin kuinka kiireinen, minulta löytyy aina aikaa muille.
  • Tulen toimeen erittäin vähällä, sillä tarpeeni ovat minimaaliset. 
  • Olen onnellinen, kun ihmiset ympärilläni ovat onnellisia. 
  • Olen niin kiireinen hoitaessani toisten asioita, että minulla jää vain vähän aikaa itselleni. 
  • Minä olen aina ollut se, joka kuuntelee toisten ongelmia. 
  • Minusta on luontevampaa antaa lahjoja kuin vastaanottaa niitä. 
  • Muiden mielestä teen liikaa toisten ihmisten ja liian vähän itseni hyväksi. 
  • Riippumatta siitä, kuinka paljon annan itsestäni, minusta tuntuu, ettei se koskaan riitä. 
  • Minulle tulee epämukava olo, jos teen mitä itse haluan.
  • Minun on erittäin vaikea pyytää toisia huolehtimaan tarpeistani.  

Mistä uhrautumisen tunnelukko johtuu?

Tunnelukkojen taustalla vaikuttavat tavallisesti lapsuuden täyttymättä jääneet emotionaaliset tarpeet ja monesti myös muunlaiset vaikeat ja vahingoittavatkin kokemukset.

Uhrautumisen tunnelukko voi kehittyä perheessä, jossa lapsi on joutunut tavalla tai toisella pitämään huolta vanhemmistaan (ja joskus myös sisaruksistaan). 

Huolenpito voi tarkoittaa konkreettista, esimerkiksi sairaasta, ikääntyvästä tai päihderiippuvaisesta vanhemmasta huolehtimista tai toisaalta jatkuvaa varuillaan oloa arvaamattoman vanhemman seurassa. 

Empaattisuus ja herkkyys toisten tunteille ja tarpeille niin ikään altistavat tunnelukon kehittymiselle. 

Voiko uhrautumisen tunnelukosta päästä eroon?

Tunnelukot ovat ihmiselle tuttuja selviytymiskeinoja, joihin hän on turvautunut pitkään. Siksi kaikki tunnelukot – myös uhrautuminen – ovat sinnikkäitä seuralaisia. Tunnelukkojen kanssa voi silti opetella pärjäämään.  

Harjoittelu kannattaa aloittaa omiin tunnelukkoihinsa tutustumalla. Evermindin tunnelukkotestin avulla saat selville, kuinka suurta osaa uhrautumisen tunnelukko näyttelee omassa elämässäsi.

Opettele sanomaan ei. Jos suora kieltäytyminen avunpyynnöstä tuntuu mahdottomalta, aloita pienin askelin. Sen sijaan, että vastaisit heti pyyntöön, pyydä miettimisaikaa. Se avaa sinulle mahdollisuuden oikeasti punnita pyyntöä ja miettiä valmiiksi omanlaisesi tapa kieltäytyä.

Lue myös: Yritätkö miellyttää toisia liikaa? Tunnista liiallinen miellyttämisen tarve ja ala harjoitella jämäkkyyttä

Tunnelukkoja voidaan työstää myös psykoterapiassa. Terapiaan haastetta voi kuitenkin tuoda se, että uhrautumisen tunnelukosta kärsivä päätyy miettimään liikaa, mitä terapeutti haluaa sen sijaan, että hän toisi keskusteluun asioita, jotka ovat hänelle itselleen tärkeitä. 

MIKÄ ON TUNNELUKKO? ”Tunnelukko eli skeema on lapsuudessa tai nuoruudessa alkunsa saanut ja aikuisuudessa ihmistä itseään sekä hänen ihmissuhteitaan vahingoittava laaja ja läpitunkeva muistojen, tunteiden ja fyysisten tuntemusten kokonaisuus.”
– psykoterapeutti Jeffrey E. Young, skeematerapian perustaja

Uhrautumisen tunnelukko
LÄHTEET

Young, J. E., Klosko, J. S. & Weishaar, M. E. (2003). Schema Therapy. A Practioner’s Guide. New York: The Guilford Press. 

Young Schema Questionnaire

Schematherapy.com

Schema Therapy Online: Self-Sacrifice

Artikkelin kuva: Elisa Ventur / Unsplash

Muut tunnelukot:

Tutustu myös:

guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit