Vahvistusharha on meidän kaikkien riesa – Näin voit torjua sen vaikutusta ajatteluusi

|

Vahvistusharha on kognitiivinen vinouma, jota ei olisi olemassa, jos se ei – tavallaan – palvelisi monia tarkoituksia. Monesti siitä on kuitenkin paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. 

Vahvistusharha (confirmation bias) saa ihmisen kiinnittämään enemmän huomiota tietoon, joka vahvistaa hänen ennakkokäsityksiään ja vastaavasti jättämään vähemmälle huomiolle näkökulmat, jotka eivät tue niitä.

Välttämätön tarkennus kuitenkin heti alkuun: Toiset ihmiset toimivat vahvistusharhan vallassa. Itselläni on loogisen ja järkevän ajattelun lahja.

Perustan mielipiteeni tutkittuun ja puolueettomaan tietoon. Olen valmis muuttamaan näkemykseni epäröimättä, jos faktat osoittavat minun olevan väärässä. 

Kiitän aina virheellisten näkemyksieni korjaajaa lämpimästi ja meistä tulee todennäköisesti ylimmät ystävät. Oman vajavaisuuden huomaaminen on niin tavattoman antoisaa! 

Paitsi tietysti silloin, kun joku valehtelee kirkkain silmin, että Volvo on maailman paras auto, Ei ole. Peugeot on. Tarkemmin sanottuna Peugeot 206, koska minulla on sellainen. 

Ja silloin, kun joku julkeaa väittää, että vasenkätiset eivät olisi sen luovempia kuin oikeakätiset. Näin vasenkätisenä tiedän, että he ovat väärässä – ja sitä paitsi netti on pullollaan todistusaineistoa. Erityisesti vasenkätisten yhdistyksen perustama sivusto nimeltään Vasenkätiset ovat luovempia kuin oikeakätiset on tarjonnut yllin kyllin vahvistusta käsitykselleni. 

Sitten on tietysti vielä se tosiasia, että vain rikkaat ihmiset laskettelevat. Näin oli nimittäin synnyinkaupungissani Kajaanissa muutama vuosi sitten 1980-luvulla, joten näin on yhä. Kyllä minä tiedän. En tosin tuntenut yhtään laskettelijaa enkä rikasta ihmistä, mutta näkihän sen jo pipomerkistä, mihin porukkaan kukakin kuului. Ja näkee muuten vieläkin.

Näitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta olen valmis avoimen keskusteluun aiheesta kuin aiheesta, mutta naapurit ja ystävät ja sukulaiset ja jälkikasvu ja kollegat – itse asiassa kaikki maailman muut ihmiset – eivät tosiaan toimi yhtä järkevästi. Miksi? Mitä tarkoituksia vahvistusharhat palvelevat? 

Vahvistusharha on nopean ajattelun apuri

Pohjimmiltaan kaikessa on kysymys evoluutiosta, ihmislajin selviytymisestä. Vimmamme selviytyä selittää tutkijoiden mukaan myös vimmaamme vahvistaa olemassa olevia käsityksiämme maailmasta.

Yksilön näkökulmasta tarkasteltuna selviämme tiikerin raatelulta todennäköisemmin silloin, kun annamme aikaisempien kokemustemme ja ajatustemme vaikuttaa tulkintaan käsillä olevasta hetkestä: 

Rapinaa pusikossa on yleensä seurannut  nälkäisen, raitaisen kissaeläimen ilmestyminen pusikon takaa. Ei siis ole aikaa jäädä miettimään kaikkia mahdollisia syitä puskan rapinalle vaan on tehtävä salamannopea johtopäätös – ja pistettävä juoksuksi. 

Vahvistusharha siis auttaa ihmistä käyttämään ajattelun oikopolkuja ja prosessoimaan tietoa nopeasti silloin, kun hengenlähtö on lähellä. 

Nykyisin, ja varsinkaan Suomessa, tiikerit eivät vaani kulkijoita, mutta ihmisestä saattaa monesta muusta syystä tuntua siltä, että jokin asia on vaarallinen ja voi pahimmillaan koitua kuolemaksi. 

Vahvistusharhan vallassa esimerkiksi rokotusten vaarallisuudesta vakuuttunut ei lähde tutkimaan rokotusten turvallisuutta dokumentoineita tutkimuksia vaan nojaa itselleen valmiiksi tuttuihin käsityksiin. 

Näin hän vähän kerrallaan tulee yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että sairastumiselta ja jopa kuolemalta voi itsensä ja lapsensa suojata parhaiten jättämällä rokotukset ottamatta. 

Vahvistusharha on yksilön taipumus etsiä ja havaita ennakkokäsityksiään tukevaa tietoa.

Vahvistusharha mahdollistaa toimimisen yhdessä

Uumoillaan, että vahvistusharha auttaa koko ihmiskuntaa säilymään myös siksi, koska sen siivittämänä meidän on mahdollista toimia yhdessä. 

Yhdessä toimimisen edellytys on, että luotamme toisiin ihmisiin. Moinen luottamus ei kuitenkaan synny tyhjästä vaan arvioimalla ensin kriittisesti toisten ihmisten näkemyksiä ja motiiveja. 

Sillä kuka meistä haluaisi tulla höynäytetyksi?

Ei kukaan. Eivät edes muinaiset metsästäjä-keräilijät, tutkijat Hugo Mercier ja Dan Sperber toteavat kirjassaan The Enigma of Reason.

Heidänkin oli yritettävä varmistua siitä, että kukaan ei jäänyt laiskottelemaan luoliin sillä aikaa, kun muut olivat henkensä kaupalla hankkimassa porukalle ruokaa. 

Yksilön selviämisen kannalta luolalla chillailu olisi ollut turvallisin ja paras vaihtoehto, mutta koko porukan selviämisen kannalta huonoin. 

Siksi olemme oppineet arvioimaan nimenomaan toisten ihmisten ajatuksia kriittisesti – minuahan ette naruta! 

Samanlainen kriittisyys ei kuitenkaan ulotu omiin näkemyksiimme. Vahvistusharhan ainekset ovat jälleen kasassa. 

Vahvistusharha yksinkertaistaa monimutkaista

Monesti hairahdumme luulemaan, että me itsenäisinä olentoina tiedämme itse sen, mitä tiedämme. Todellisuudessa emme useinkaan pysähdy pohtimaan, missä oma tietomme päättyy ja jonkun toisen – tai kollektiivinen – tieto alkaa. 

Napsautamme kahvinkeittimen päälle rutiinilla joka aamu. Totta kai siis tiedämme miten se toimii! Vai tiedämmekö? Mieti asiaa tovi. Tai yritä vaikka kirjoittaa yksityiskohtainen kuvaus kahvinkeittimen toimintamekanismista. 

Se ei taida sittenkään olla ihan niin helppoa kuin kahvinkeittimen käyttämisen perusteella voisi olettaa. 

Puhutaan “selitysten syvyysharhasta” (the illusion of explanatory depth). Ilmiön nimesivät tutkijat nimeltään  Leonid Rozenblit and Frank Keil, jotka vuonna 2002 määrittelivät sen jotakuinkin näin:

”Useimmista ihmisistä tuntuu siltä kuin he ymmärtäisivät maailmaa yksityiskohtaisemmin, johdonmukaisemmin ja syvemmin kuin he todellisuudessa ymmärtävät.”

Toisaalta selitysten syvyysharha auttaa ihmistä toimimaan keskellä monimutkaista elinympäristöä koneineen, laitteineen, järjestelmineen ja sääntöineen. 

Mistään ei tulisi mitään, jos jokaisen meistä olisi ensin selvitettävä perinpohjaisesti, miten jokin laite toimii ennen kuin voisimme käyttää sitä. 

Jäisi tämäkin artikkeli kirjoittamatta, jos minun olisi kyettävä selostamaan, kuinka nämä pienet mustat kirjaimet tarkalleen ottaen päätyvätkään sormenpäistäni tietokoneen ruudulle. Joku tietää, joku toinen on osannut soveltaa – ja hyvä niin. 

Syvällisen ymmärryksen puute kahvinkeittimen tai tekstinkäsittelyohjelman toiminnasta tuskin johtaa kummoisiin seurauksiin.

”Useimmista ihmisistä tuntuu siltä kuin he ymmärtäisivät maailmaa yksityiskohtaisemmin, johdonmukaisemmin ja syvemmin kuin he todellisuudessa ymmärtävät.”

Kuvitellaan vaikkapa, että käsitykseni mukaan tekstin tietokoneen ruudulle itse asiassa kirjoittavat tietokoneen sisällä asuvat pikkuruiset ihmiset pikkuruisilla kynillään. Kaikki höpsöä ennakkokäsitystäni vahvistava tieto tekee olettamuksestani lähinnä vain vielä pöhkömmän, mutta ei vaarallisemman.

Surkeampaan lopputulokseen saatetaan päätyä silloin, kun pinnallinen ymmärrys paiskaa kättä vahvistusharhan kanssa seurauksiltaan mahdollisesti paljon vakavammissa yhteyksissä.

Kuinka käy esimerkiksi silloin, kun pinnallista ymmärrystä ensin vahvistetaan vinoilla lisäolettamuksilla – ja aletaan sen pohjalta tehdä päätöksiä esimerkiksi ilmastonmuutoksen kaltaisista, koko ihmiskunnan tulevaisuutta koskevista asioista? 

Mielihyvä voimistaa vahvistusharhaa

Vahvistusharhan olemassaoloa saattaa selittää sekin, että oman mielipiteen puolustaminen ja sitä vahvistavien näkökulmien löytäminen yksinkertaisesti tuntuu hyvältä.

Jos näkisin tutkimuksen, jossa vahvistetaan, että on todellakin parasta laittaa vessapaperi telineeseen niin päin, että paperi ei liu’u seinää vasten, todennäköisesti hyrisisin mielihyvästä. 

Jos toisaalla puolestaan väitettäisiin, että voi laitetaan näkkileivän kuoppaiselle puolelle, olisin tyrmistynyt enkä haluaisi kuulla näistä kohtuuttomista ihmisistä enää. Toisenlainen mielipide ei saa hykertelemään. Se saa kärttyisäksi. 

Vessapaperia ja näkkäriä koskevien näkemyserojen kanssa pystymme todennäköisesti elämään jotakuinkin sovussa, mutta entä kun pelissä ovat vakavammat asiat – tai sellaiset, joiden varaan rakentuu koko identiteetti?

Ylen esittämässä erinomaisessa Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n Rokotevastaisuuden soturit -dokumentissa yhdysvaltalaisen rokotuskriittisen järjestön johtohahmolta kysyttiin yleisötilaisuudessa kriittinen kysymys. 

Kysyjä ei uhitellut eikä provosoinut – vaan päinvastoin puhui rauhallisin äänenpainoin ja pehmitellen. Hän sanoi, että tilaisuudessa hetkeä aiemmin näytetyssä elokuvassa esitetyt tapaukset sairastuneista lapsista ovat traagisia, mutta kysyi sitten, missä suhteessa elokuvan tarinat ovat tilastoihin rokotusten aiheuttamista sairastumisista ja kuolemista. 

Henkilö, jolle kysymys esitettiin, reagoi voimakkaasti. Hän ponkaisi pystyyn, sanoi olevansa pahalla päällä ja käveli ulos. 

Näin ikävältä voi tuntua, jos syvään juurtuneet käsityksemme kyseenalaistetaan, tehtiinpä se miten varovaisesti tahansa.


Voiko vahvistusharhaa oppia vastustamaan?

Vahvistusharha on ihan jokaisen ihmisen elinikäinen kumppani, siltä ei säästy kukaan. Onneksi on keinoja, joilla omia vinoumiaan on mahdollista opetella vähän ravistelemaan. Näin harhautat vahvistusharhaa.

1. Yritä todistaa oma näkemyksesi vääräksi

Vahvistusharha saa ihmisen etsimään näkemyksiä ja tietoa, jotka vahvistavat hänen uskomuksiaan ja arvojaan.

Siksi kannattaa kääntää koko kuvio päälaelleen ja etsiä mahdollisimman kattavasti argumentteja, jotka kumoavat oman käsityksen.

Lopputulos saattaa edelleen olla se, että pidät mielipiteesi – mutta ainakin nyt ne on toden teolla koeteltuja ja testattuja. 

Tai sitten teet jotain suurta ja harvinaista ja muutat mielipiteesi oppimasi uuden tiedon pohjalta.

2. Testaa tietämyksesi syvyys

Ennen kuin heittäydyt jakelemaan vahvoja mielipiteitä, kysy itseltäsi, kuinka paljon oikeasti tiedät asiasta (siitä kahvinkeittimestä tai muusta). 

Jos olet valmis väittämään esimerkiksi, että ihmisten työteho lisääntyy valvontaa lisäämällä, pysähdy tutkimaan, mihin perustat käsitykseksi. 

3. Koettele käyttämiesi tietolähteiden tiedon tasoa ja oikeellisuutta

Jos jokin asia esitetään faktana, selvitä mistä tieto on peräisin. Onko joku sanonut niin poliittisen puolueen vaalilehdessä vai onko kyseessä tieteellisen tutkimuksen tulos? 

Onko tieteellisen tutkimuksen tekijöillä sidonnaisuuksia? Millaisia tiedonhankinnan menetelmiä on käytetty?  

Älä kumarra titteleitä, pätevää fonttia tai someseuraajien suurta määrää. 

4. Opettele kestämään epävarmuuden ja ristiriitaisuuden aiheuttamaa epämukavaa tunnetta

Kun joku kyseenalaistaa näkemyksesi, se todennäköisesti tuntuu aika pahalta. Yritä kestää! 

Epämukava tunne ei välttämättä kerro sen aiheuttaneen viestin tai viestintuojan totuudellisuudesta tai valheellisuudesta. Kyseessä on oma sisäinen ristiriitasi ja ehkä jopa tunne, että koko persoonaasi – ei vain näkemystäsi – vastaan hyökätään.

Yritä rämpiä epämiellyttävien tuntemustesi läpi, sillä niiden toisella puolella saattaa hyvinkin siintää mitä kaunein horisontti – totuus.

LÄHTEET

Casad, B. J. (n.d.). confirmation bias | Definition, Background, History, & Facts. Encyclopedia Britannica. https://www.britannica.com/science/confirmation-bias

Kolbert, E. (2019, July 9). Why Facts Don’t Change Our Minds. The New Yorker. https://www.newyorker.com/magazine/2017/02/27/why-facts-dont-change-our-minds

Rozenblit, L., & Keil, F. (2002). The misunderstood limits of folk science: an illusion of explanatory depth. Cognitive Science, 26(5), 521–562. https://doi.org/10.1207/s15516709cog2605_1

Lue myös:

guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit