Kävelyä hämärässä metsässä ja muita asioita, joita erityisherkkä introvertti rakastaa

| | ,

Maailma on täynnä hajuja, mekkalaa, värejä ja kaikkea välkkyvää. Miten kaiken älämölön keskellä pärjää erityisherkkä introvertti, joka haaveilee, että saisi vain kellua ihonlämpöisessä meressä ja katsella tähtitaivasta?

Petra Lehto
Petra Lehto

Jos olet kaltaiseni erityisherkkä introvertti, törmäät todennäköisesti tuon tuosta tilanteisiin, joissa olet yksinkertaisesti saanut tarpeeksesi. Kaikesta. Radiossa kailottavista juontajista, puheliaista opiskelukavereista, työpaikan palavereista, sälekaihdinten lomasta sisään tunkevista auringonsäteistä, ruokakaupan viikonloppuruuhkasta ja siitä kamalasta lemusta jääkaapissa, jonka lähdettä ei löydy ja jota kukaan muu ei haista kuin sinä.

Jos olet erityisherkkä introvertti, löydät ehkä itsesi myös tästä listasta asioita, joita rakastan – ja joista saan voimaa, kun maailma on liikaa.

Kävelyä hämärässä metsässä

Lähimetsään on hauskinta mennä aamuvarhaisella, jolloin juuri kukaan muu ei ole vielä liikkeellä. Silloin saa pitää koko metsän ja sen kiemuraiset polut itsellään. Saa antaa ajatusten tulla ja mennä. Saa viettää laatuaikaa parhaassa seurassa – omassa.

Makaamista lämpöisessä vedessä

Nykyasunnoissa on harvemmin ammeita. Se on kauhea sääli, sillä mikään ei rentouta kuin lämmin kylpy, kynttilän valo ja hiljaisuus. Vesi kannattelee hieman, ilma on veden lämmöstä höyrystynyt. Varpaat lämpenevät viimein. Ei ole kiire minnekään.

Yksin nautittuja lounaita

Työpaikoilla melkein rasittavinta on oletus, että lounaalle mennään yhdessä työkavereiden kanssa. Työpaikan keittiössä tai jossain ruuhkaisessa lounasravintolassa muiden kanssa rupattelu ei vastaa käsitystäni rentouttavasta, työpäivän katkaisevasta huilitauosta.

Rutiineja, säännöllisyyttä, valmistautumista ja ennakointia

Oletko ajatellut piipahtaa luokseni yllätysvisiitille? Älä. Tee. Niin. Tai ehdottaa ex tempore -reissua naapurikaupunkiin? Älä tee niinkään. Älä edes kutsu kahville liian lyhyellä varoitusajalla äläkä missään nimessä erehdy kuvittelemaan, että innostuisin mistään yllätyksestä.

Olen kiintynyt tasaiseen, yllätyksettömään elämääni. En vastusta uusia asioita ja mielenkiintoisia kokeiluja, mutta minun on saatava tietää niistä hyvissä ajoin etukäteen.

Oman pääni sisäisiä keskusteluja

Vaikka olisin kokonaisen kuukauden täysin yksin, tapaamatta ainoatakaan ihmistä, en tuntisi oloani yksinäiseksi. Minulla ja minulla on pääni sisällä niin paljon asioita keskusteltavana ja maailmaa ihmeteltävänä, että tylsää ei ehdi tulla koskaan.

Etätyötä

Toimistolla tuntuu usein siltä, että työn tekeminen on eräänlainen performanssi, jossa on jatkuvasti näyteltävä työtä tekevää ihmistä. Kotona saa välillä vaikka seistä päällään ja fundeerata juttuja kaikessa rauhassa.

Jos minulta kysytään, kaikkien halukkaiden olisi saatava tehdä työtä itselleen parhaiten sopivassa ympäristössä, jos siitä ei koidu estettä tai hidastetta itse työn tekemiselle.

Lämpimän männyn, tuoreen kahvin ja uunissa kypsyvän kakun tuoksua

Lempituoksunsa kullakin, mutta olivatpa ne mitä hyvänsä, ah, miten niistä voikaan nauttia!

Kun aurinko keväällä lämmittää puun kylkeä ensimmäistä kertaa ja tuoksu vie takaisin lapsuuteen. Kun aamukahvi on melkein tippunut ja kohta saa asettua aamupalapöytään pitkän kaavan mukaan. Kun omenapiirakka on viittä vaille valmis ja koko koti tuoksuu kuin satujen leipomolle.

Nukkumaan menemistä

Päivä on ohi. Saa sulkea maailman ulkopuolelle ja kömpiä paksun peiton alle. Ehkä lukea vähän tai vain mietiskellä hetken. Ja antaa sitten nukkumatin viedä aivan toisenlaisiin seikkailuihin.

Artikkelin kuva: Petra Lehto

Lisää introverteistä ja erityisherkistä:

5 3 äänet
Mitä pidit?
guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit