Ujo kohtaa elämässään monenlaista harmia ja hankaluutta – monesti siksi, koska ujous on ongelma muille, ei ujolle itselleen.
Ujoudesta on tehty ongelma. Vetäytyvä ja hiljainen leimataan vääränlaiseksi ja puheliaisuudesta ja esilläolosta palkitaan.
Ujoa saatetaan pitää vähemmän taitavana kuin puheliaampaa tyyppiä. Pahimmillaan ujo saa otsaansa tyhmän leiman. Työpaikoillakin sitä paljon puhuttua ulospäin suuntautuneisuutta arvostetaan enemmän.
Temperamentti ujouden taustalla
Ujous on taipumusta tuntea olonsa vaivautuneeksi, huolestuneeksi tai jännittyneeksi sosiaalisissa tilanteissa erityisesti tuntemattomien ihmisten kanssa.
Ujoutta selittää ensinnäkin synnynnäinen temperamenttimme. Tiedetään, että toiset meistä ovat luonnostaan varautuneempia ja emotionaalisesti herkempiä kuin toiset.
Ujous saa monesti aikaan erilaisia fyysisiä reaktioita, kuten punastumista, hikoilua, sydämentykytystä ja vatsaoireita. Ujo voi soimata itseään ujoudestaan ja olla huolissaan siitä, mitä toiset ajattelevat hänestä. Ujo saattaa vetäytyä omiin oloihinsa pitääkseen oireet poissa.
Ujoja patistetaan pienestä pitäen reipastumaan ja ”tulemaan ulos kuorestaan” – eli vihjataan, että he eivät kelpaa sellaisina kuin ovat.
Suomen kaikkien ujojen ja introverttien äänitorvi Liisa Keltikangas-Järvinen luonnehtii Helsingin Sanomien haastattelussa ujoutta hetkelliseksi salpaantumiseksi uudessa ja yllättävässä sosiaalisessa tilanteessa.
Salpaantumisen aiheuttavat ihmisen yksilölliset fysiologiset ominaisuudet. Keltikangas-Järvisen mukaan noin 25 prosenttia ihmisistä ovat fysiologisesti tällä tavalla viritettyjä.
Useimmilla meistä on ujouden puuskia ainakin joskus ilman, että ne sen kummemmin häiritsisivät normaalia elämää. On kuitenkin myös heitä, joilla ujous hankaloittaa kanssakäymistä toisten kanssa niin töissä, opinnoissa kuin henkilökohtaisissa ihmissuhteissa.
Elämäntapahtumat voivat tehdä ujoksi
On kuitenkin tärkeää muistaa, että synnynnäinen temperamenttimme ei ole persoonallisuutemme koko kuva. Ihminen kasvaa, muuttuu ja kehittyy aina vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Ja tutussa ja turvallisessa porukassa ujo voi olla vaikka kuinka puhelias.
Synnynnäisten ominaisuuksien lisäksi ujouden taustalta voi löytyä kielteisiä ja vahingoittavia elämänkokemuksia – kiusaamista, nolaamista, vaikeita perhesuhteita sekä stressaavia elämäntapahtumia – jotka saavat ihmisen vetäytymään kuoreensa.
Ujoutta ja sosiaalisista tilanteista vetäytymistä saattavat selittää myös yksinkertaisesti puutteelliset viestintä- ja vuorovaikutustaidot. Ei ole helppo osallistua, jos kokee, ettei osaa riittävän hyvin ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan.
Näin ujous voi haitata jokapäiväistä elämää
Ujo saattaa kokea pelkästään ajatuksen toisten tapaamisesta niin stressaavaksi, että hän jää mieluummin kotiin. Jo sovitut tapaamiset ujo saattaa samasta syystä peruuttaa viime hetkellä.
Työ tai opiskelu voi olla ujolle merkittävästi muita kuormittavampaa, varsinkin jos siihen liittyy paljon kanssakäymistä toisten kanssa. Erilaiset palaverit, ryhmäkeskustelut, esitelmät, puheet ja muut esiintymiset voivat olla ujolle äärimmäisen kuluttavia ja stressaavia kokemuksia.
Muiden välttely voi johtaa ujoutta pahentavaan kierteeseen, sillä mitä harvemmin ujo tapaa toisia ihmisiä, sitä harvinaisemmiksi käyvät myös kokemukset onnistuneista ja voimaannuttavista kohtaamisista toisten ihmisten kanssa.
Samasta syystä ujo saattaa lopettaa mieluisan harrastuksen – tai jättää kokeilematta uusia aktiviteetteja. Mitä vähäisemmät ovat ujon sosiaaliset kontaktit, sitä vähemmän hänelle tarjoutuu mahdollisuuksia solmia uusia ystävyys- ja kaverisuhteita.
Pitkään jatkuva eristäytyminen ja passiivisuus voi johtaa pessimismiin ja alentaa itsetuntoa.
Ulospäin suuntautuneisuudesta palkitaan
Monien ujojen ihmisten kohtaamien hankaluuksien taustalla vaikuttaa nykyajan yletön ekstroverttien ja puheliaiden ihannointi.
Kuinka kokea itsensä tasavertaiseksi toisten kanssa, kun samaan aikaan työpaikat haikailevat ekstroverttien perään ja suulaudesta palkitaan?
Ujoja patistetaan pienestä pitäen reipastumaan ja ”tulemaan ulos kuorestaan” – eli vihjataan, että he eivät kelpaa sellaisina kuin ovat.
”Voidaan melkein puhua persoonallisuusrasismista”, Keltikangas-Järvinen sanoo HS:n haastattelussa.
Ujojen vahvuudet
Monet ujojen vahvuuksista liittyvät – vallitsevien mielikuvien vastaisesti – sosiaalisiin taitoihin. Liisa Keltikangas-Järvinen jaksaa muistuttaa kerta toisensa jälkeen, että sosiaalisuus ei ole sama asia kuin sosiaaliset taidot.
Sosiaalinen taitavuus on esimerkiksi havainnoinnin tarkkuutta ja herkkyyttä ottaa toiset ja toisten tunteet huomioon. Tilan antaminen toiselle vuorovaikutustilanteessa on tärkeää ja kuunteleminen on viestinnän ydintaitoja.
Näissä taidoissa moni ujo on luonnostaan hyvä, kun taas yksin se, että tykkää olla paljon tekemisissä toisten kanssa – eli on sosiaalinen – ei kerro mitään ihmisen taidoista sosiaalisissa tilanteissa.
Miten elää oman ujoutensa kanssa?
Jos koet ujoutesi kaventaneen elämääsi ja rajanneen mahdollisuuksiasi opinnoissa, töissä tai ihmissuhteissa, ajattelet ehkä, että ujoudesta olisi tavalla tai toisella ”päästävä eroon”.
Et ole toiveinesi yksin. ”Eroon ujoudesta” -sanaparilla löytyy Googlesta lähes 2500 hakutulosta ja englanniksi (”rid of shyness”) yli 800 000.
Koska ujous kuitenkin on pohjimmiltaan niin huikean hieno ominaisuus, hedelmällisempää olisi tulla sinuiksi ujoutensa kanssa sen sijaan, että siitä yrittäisi päästä eroon.
Sitä paitsi ujoudesta ”eroon pääseminen” on senkin vuoksi hankalaa, että sen juuret tosiaan ovat synnynnäisessä temperamentissamme.
Harjoittele, hyväksy ja opettele näkemään ujous uudessa valossa
1. Harjoittele toisten ihmisten kohtaamista turvallisissa tilanteissa
Ujon ei tarvitse heittäytyä heti syvään päähään harjoittelemaan luontevaa kanssakäymistä toisten kanssa. Jos olet niin ujo, että jo toista silmiin katsominen tuntuu haastavalta, aloita vaikka kaupan kassasta.
Työpaikan kahvitunnilla voi mennä istumaan toisten seuraan aktiiviseksi kuuntelijaksi, vaikka ei itse juuri puhuisikaan. Naapurille voi hyvin huikata tervehdyksen rappukäytävässä kohdatessa.

2. Sano ääneen, että jännittää tai ujostuttaa
Jos myönnät heti – esimerkiksi esitelmää aloitellessasi – että nyt kyllä jännittää, voimavarasi eivät sen jälkeen kulu jännityksen piilotteluun. Ujouttaan ei tarvitse salailla, kun sen on tunnustanut ääneen.
3. Kirjoittamallakin voi välillä keskustella
Joskus jonkin asian sanominen ääneen voi yksinkertaisesti tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta. Silloin voi ihan hyvin turvautua kynään tai näppäimistöön ja kirjata ajatuksensa ylös kaikessa rauhassa.
4. Muista, että muut eivät todennäköisesti ajattele sinua
Ihmiset – niin ujot kuin rohkeat – murehtivat todella usein, mitä muut heistä ajattelevat. Todellisuudessa me kaikki ajattelemme kuitenkin niin paljon itseämme ja omaa elämäämme, että meillä on harvoin aikaa tai kiinnostusta märehtiä toisten ihmisten asioita sen syvällisemmin.
5. Käännä huomioisi itsestäsi toisiin ihmisiin
Helppo keino lakata miettimästä itseäsi ja omaa ujouttasi on kääntää huomio itsestä toisiin. Näin tehdessään ujo pääsee myös näyttämään kyntensä oivallisena kuuntelijana.
6. Yritä hyväksyä ujoutesi osana ainutlaatuista sinua
Jos sinussa ei olisi ujoutta, et enää olisi se ainutlaatuinen itsesi, joka nyt olet. Hyväksymisen kautta ujouden piilottelukin käy tarpeettomaksi, mikä vapauttaa voimavaroja muuhun elämässä.
7. Jos ujous kaventaa elämääsi liikaa, terapia usein auttaa
Jos ujouden taustalla jylläävät yksinkertaiset sosiaalisen kanssakäymisen pelot, kognitiivinen käyttäytymisterapia tarjoaa käytännönläheistä apua näiden pelkojen käsittelemiseen, psykiatri Matti Huttunen kertoo Hyvä Terveys -lehdessä. Joskus ujouden syyt ovat syvemmällä – esimerkiksi menneisyyden vaikeissa tapahtumissa – ja silloin paikallaan voi Huttusen mukaan olla psykoanalyyttisempi terapiasuuntaus tai traumaterapia.
Lähteet:
APA: Painful shyness in children and adults
HS: Ujot esiin
Hyvä Terveys: Miten eroon ujoudesta
Artikkelin kuvat: Petra Lehto ja William Moreland