Yksi meistä on hitaisiin ajatuksiin erikoistunut haaveilija ja toinen nopeisiin käänteisiin tottunut toiminnan mies. Voiko asunnonhankintapäätös ikinä syntyä tällaisella kokoonpanolla?
ENGLANNIN kielen päättää-verbi, decide, juontaa juurensa latinankielisestä sanasta decidere. Se tarkoittaa pois leikkaamista.
Leikkaamiselta päätösten tekeminen usein tuntuukin. Kun päätämme tehdä jotain, päätämme samalla olla tekemättä jotain muuta. Kun valitsemme vaihtoehdon A, leikkaamme pois vaihtoehdon B.
Elämä on taukoamatonta päätösten tekemistä. Valintojen virtaa. Aina kun teemme valinnan, joudumme luopumaan jostain, jonka jätämme valitsematta.
Jos eläisimme ikuisesti, moista ongelmaa ei olisi. Jos aikaa olisi loputtomiin, voisimme tänään valita näin ja huomenna noin. Mistään ei tarvitsisi jäädä paitsi.
MUTTA kuten brittikirjailija Oliver Burkeman muistuttaa hienossa uutuuskirjassaan Four Thousand Weeks, kahdeksankymppiseksi elävälle annetaan elinaikaa vaivaiset 4000 viikkoa.
Lyhyen maallisen pyrähdyksensä aikana ihminen ehtii valita kaikista hänelle suoduista vaihtoehdoista häviävän pienen osan. Suurin osa on leikattava – tai leikkautuu – pois.
PIENISSÄ ja arkisissa tilanteissa valitsematta jääneiden vaihtoehtojen pois leikkautuminen ei tunnu kovin dramaattiselta – eikä edes peruuttamattomalta. Tänä aamuna keitin puuroa, mutta huomenna syön aamupalaksi juustovoileivän. Eilen valitsin sohvan iltalenkin sijaan, mutta tänään taas painelen metsään. Nyt katson uutuusjännärin, mutta huomenna sitten sen kehutun dokumentin.
Mutta sitten ovat ne isot päätökset. Mitä haluan opiskella ja kenen kanssa ystävystyä? Minne menen töihin, missä asun, kenet valitsen puolisokseni (jos ketään), haluanko tulla vanhemmaksi?
Minä viipyilen edelleen ensimmäisen näkemämme talon portaikossa ja mietin, kuinkahan kauan aikaa sitten talossa aikoinaan asuneen papin rappusten reunoille jättämät, paksun pölykerroksen harmaaksi värjäämät huonekasvit kuolivat.
ASUAKO siellä vai täällä, ostaako tällainen vai tuollainen talo?
Täällä suloisessa Sulmonassa seikkailee kanssani pitkäaikainen etäpuolisoni, josta nyt on ainakin muutamaksi kuukaudeksi tullut saman katon alla asuva lähipuoliso.
Etäältä en ollut osannut nähdä yhtä selkeästi kuin nyt näen, kuinka tavattoman erilaisia päätöksentekijöitä me olemme.
Samassa ajassa, kun minä ehdin sopertaa jotain mietintämyssyn tarpeellisuudesta, puoliso on jo ehtinyt vaihtaa ainakin autoa ja työpaikkaa ja päättää, mitä tänään syödään ja minne huomenna mennään.
ITALIALAISEN kodin etsinnässä lähestymistapojemme ero ei voisi olla räikeämpi.
Olemme kuluneen kuukauden aikana nähneet kourallisen taloja, mikä minun näkökulmastani on pelkkä haparoiva alku.
Samassa ajassa puolisoni on jo ehtinyt suunnitella, millaiset lämpöpatterit siihen yhteen taloon tarvittaisiin, pystyykö toisen talon katolle asentamaan aurinkopaneelit ja millä tavalla hän järjestäisi työkalunsa ja urheiluvälineensä kolmannen talon autotalliin.
Minä viipyilen edelleen sen ensimmäisen, melkein kuukausi sitten näkemämme talon portaikossa ja mietin, kuinkahan kauan aikaa sitten talossa aikoinaan asuneen papin rappusten reunoille jättämät, paksun pölykerroksen harmaaksi värjäämät huonekasvit kuolivat. Portaikkoa pitkin kuljen ajatuksissani pieneen työhuoneeseen, jonka kirjahyllyssä, paraatipaikalla, komeilee kuva papista päivänä, jona hän tapasi paavin.
NIIN paljon kuin rakastan viipyilyä ja arvostan harkitsevaisuuttani, en silti voi olla ihailematta toisen kykyä toimia. Saatan olla ihan vähän kerrallaan oppimassa häneltä, että harva päätös tässä elämässä sitten kuitenkaan on ihan lopullinen.
Ja että välillä kannattaa päättää edes jotakin, sillä jos nyt järjestän jotain elämässäni näin, huomenna tai ensi vuonna voin ihan hyvin järjestellä sen toisin.
Se on oikeastaan yllättävän hauska ja kepeä ajatus.
(Artikkelin kuva on parin viikon takaa, jolloin sateenkaari piipahti aivan talvikotimme pihamaalla. Jyhkeä rakennus vasemmalla on lähinaapurimme, entinen munkkiluostari L’Abbazia di Santo Spirito al Morrone.)
Suloinen Sulmona -sarjan kolumnit:
- Osa 1: Suloinen Sulmona, sitkuni
- Osa 2: Apua! Saunassani aterioi italialainen suurperhe
- Osa 3: Päättämistyylit törmäyskurssilla
Lue myös:
- Olemme kaikki omalla, ainutlaatuisella tiellämme
- Äiti ehti hetken elää itsensä näköistä elämää
- ”Kuka sä oikein luulet olevasi” Piinaako sinuakin sisäinen kriitikko?
- Mikä on elämän tarkoitus? Ihmisen kolme tärkeintä kysymystä
- Mitä haluan elämältä? 21 kysymystä, jotka auttavat kohti itsesi näköistäelämää
