Miksi ihmiset nauravat?

| | ,

Muistatko, milloin olet viimeksi nauranut kunnolla, sydämesi pohjasta? Milloin taas nauroit, vaikkei olisi naurattanut? Nauruja on monenlaisia ja naurulla on monta tehtävää, mutta ennen kaikkea nauru on sosiaalinen tapahtuma.

Hillitön nauru vie mennessään

Yläkouluikäisten tyttöjen porukka istuu bussin takaosassa ja nauraa tikahtuakseen. Yksi pyyhkii silmiään, toinen ulvoo kippurassa ja kolmas sanoo naurunpuuskahdusten läpi jotain ulkopuolisen korviin järjettömän kuuloista, kuten ”ruuvasi, ihan keltainen, halko” – mikä saa porukan nauramaan entistä hysteerisemmin.  

Itseäni bussin etuosassa hymyilyttää, sillä olen juuri päässyt todistamaan hyvien ystävysten naurukohtausta.

Tällainen hillitön nauru syntyy aivojen syvemmissä,  vähemmän tahdonalaisissa osissa: Vaikka kuinka yrittäisit lopettaa nauramisen, et todennäköisesti onnistu siinä. Monesti käy itse asiassa niin, että mitä kovemmin yrität, sitä suuremmalla todennäköisyydellä sinua naurattaa entistä enemmän.

Juuri näin kävi krikettiottelun selostajille Brian Johnstonille ja Jonathan Agnew’lle BBC:n lähetyksessä vuonna 1991:

Lue myös: Vagushermo rauhoittaa elimistösi

Sosiaalinen nauru sulavoittaa vuorovaikutustilanteita

Ystäväporukassa hillitön nauru saa mahdollisuuden pulputa, koska ystävien seurassa on helppo olla rento. Aivojen kontrolloivien kuoriosien ote hellittää ja avaa naurulle väylän.

Mutta miten käy tuntemattomammassa seurassa? Kuvittele seuraavaksi vaikkapa vanhempainilta lapsesi koulussa tai päiväkodissa. Tunnet ehkä osan vanhemmista, muttet ketään nimeltä, sillä kaikki ovat sen-ja-sen isiä ja äitejä. Illan virallinen osuus ei ole vielä alkanut, joten juttelette porukassa niitä näitä ja välillä vähän naurattekin. Tämän porukan nauru kuulostaa aivan erilaiselta.

Tällainen sosiaalinen nauru on tahdonalaisempaa ja siten ikään kuin osa puhumalla käytävää keskustelua. Sen voi lopettaa milloin tahansa.  

Kyseessä ei kuitenkaan ole hillittömän naurun vähäpätöinen pikkuserkku, vaan sillä on tärkeä rooli vuorovaikutustilanteissa.

Naurulla voit osoittaa, että nautit keskustelusta toisen kanssa. Voit kertoa naurun avulla toiselle, että arvostat hänen panostaan keskustelussa. Tuttavien yhteinen nauru lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta – ja kuka ties seuraavalla kerralla hohotatte jo ystävänaurua.

Yksinkin toki voi naurattaa, mutta useimmiten – itse asiassa 30 kertaa todennäköisemmin – nauramme yhdessä toisten kanssa. 

Helposti kuvitellaan, että ihminen nauraa nimenomaan reaktiona keskustelukumppaninsa puheeseen, mutta usein  asia on päinvastoin: naurua ja naurahduksia käytetään monesti oman puheen rytmittämiseen.

Ihmisellä on herkkä naurukorva

Ystävysten naurukohtaus bussissa ja toisilleen puolituttujen vanhempien sosiaalinen nauru kuulostavat erilaisilta.

Kansainvälisessä naurututkimuksessa vuonna 2016 selvisi, että ihminen pystyy päättelemään erittäin lyhyen ääninäytteen perusteella, nauravatko nauhalla keskenään toisilleen tuntemattomat ihmiset vai ystävykset. Eron huomaavat jo vauvat.

Tunnistatko ystävykset?

Kuuntele oheiset ääninäytteet. Kummalla näytteistä mielestäsi nauravat ystävykset ja kummalla toisilleen tuntemattomat ihmiset? (Vastauksen löydät tämän jutun lopusta.)

Lähde: PNAS: Detecting affiliation in colaughter across 24 societies

Väsyneenä iskee nauruhepuli

Miksi väsyneenä naurattaa niin paljon?

Väsyneen ihmisen mielihyvää tuottavat aivoalueet käyvät ylikierroksilla, mitä arvellaan syyksi väsyneenä iskevälle nauruhepulille.

Toisaalta ajatellaan, että kyseessä saattaa olla sisäinen konflikti: Mieli komentaa lepäämään, mutta jos mahdollisuutta siihen ei tarjoudu, ristiriitatilanne laukeaa nauruksi.

Jännityksen purkamisella naurua on aikoinaan selittänyt jo Sigmund Freud. Myös evoluutiopsykologit arvelevat, että esivanhempiemme aikaan elimistöä rentouttavaa naurua tarvittiin käynnistämään uhkaavan tilanteen lamauttama immuunijärjestelmä.

Väsyneet nauruhepulit keskeyttivät Ylen aamu-tv:n juontajien Niklas Wancken ja Marja Sannikan yritykset nauhoittaa juontoja iltapäivän koosteohjelmaan joulukuussa 2011:

Ääninäytteiden vastaukset:

Ensimmäisessä ääninäytteessä nauroivat keskenään toisilleen tuntemattomat ihmiset ja toisessa ystävykset. Lisää kansainvälisessä naurututkimuksessa käytettyjä ääninäytteitä.

Petra Lehto

Teksti: Petra Lehto (nauruhepulissa ystävien kanssa noin vuonna 1988.)
Jutun pääkuva: Jed Villejo/Unsplash

Edellinen

Olemme kaikki omalla, ainutlaatuisella tiellämme

Naiset eivät selviä multitaskauksesta miehiä paremmin – siihen ei pysty kunnolla kukaan

Seuraava