Pelkästään hetkessä elämisestä ei hyvä seuraa, mutta ei myöskään kouristuksenomaisesta tulevaan varautumisesta. Stressittömimpiä – ja elämäänsä tyytyväisimpiä – ovat he, jotka löytävät näiden kahden välille juuri sopivan tasapainon.
Kuinka paljon olet läsnä, kuinka paljon varaudut?
North Carolina State -yliopiston tutkijat tarkastelivat tuoreessa tutkimuksessaan kahta tapaa käsitellä stressiä. He kutsuivat näitä tapoja tietoiseksi läsnäoloksi (mindfulness) ja proaktiiiviseksi selviytymiseksi (proactive coping).
Tietoinen läsnäolo, mindfulness, tarkoittaa keskittymistä käsillä olevaan hetkeen sen sijaan, että velloisi menneessä tai murehtisi tulevaa.
Proaktiivisella selviytymisellä tutkijat taas tarkoittavat stressin vähentämiseen tähtäävää suunnittelua ja tulevaan varautumista. Tällaisia keinoja voivat olla esimerkiksi hamstraus (tai muu resurssien haaliminen) ja potentiaalisten stressin aiheuttajien listaaminen.
Ylenpalttiset varautujat stressaavat enemmän
Tutkimukseen osallistuneita pyydettiin ensin täyttämään kysely, jolla kartoitettiin, millä tavoin heillä yleensä on tapana varautua tulevaan.
Tämän jälkeen koehenkilöt täyttivät 9 päivän ajan toista kyselyä, jolla selvitettiin, miten paljon he tuona aikana kokivat tietoisen läsnäolon hetkiä. Myös päivittäisiä stressin aiheita ja koettuja kielteisiä tunteita kirjattiin ylös.
Tutkijoille selvisi, että tulevaan varautuminen (proaktiviinen selviytyminen) vähensi tehokkaasti koehenkilöiden päivittäin kokemaa stressiä – mutta vain siinä tapauksessa, jos he olivat samalla tietoisesti läsnä.
Pelkkä tietoinen läsnäolokaan ei riitä
Toisaalta myös pelkkä tietoinen läsnäolo ilman tulevaisuuden suunnittelua niin ikään lisäsi koehenkilöiden kokemia kielteisiä tuntemuksia. Pelkkä suunnittelu tai pelkkä mindfulness eivät siis auttaneet vaan ne yhdessä muodostivat stressiin parhaiten tepsivän sekoituksen.
”Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että sopiva määrä suunnittelua yhdistettynä sopivaan määrään tietoista läsnäoloa sai ihmiset selviämään stressaavista koitoksista paremmin”, psykologian professori Shevaun Neupert North Carolina State -yliopistosta sanoo.
Hän uskoo, että liikaa tulevaisuuteen kallellaan olevia stressaajia saattaisivat auttaa interventiot, joiden avulla opeteltaisiin nauttimaan enemmän käsillä olevasta hetkestä.
Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 223 henkilöä, joista 116 oli 60–90-vuotiaita ja loput nuoria aikuisia iältään 18–36 vuotta.
Lähde: NC State University
Tutkimusviite: Polk, M. G., Smith, E. L., Zhang, L.-R., & Neupert, S. D. (2020). Thinking ahead and staying in the present: Implications for reactivity to daily stressors. Personality and Individual Differences, 161, 109971. https://doi.org/10.1016/j.paid.2020.109971
Artikkelin kuva: Alex Alvarez
