Erityisherkkä vai sittenkin ihan vain neuroottinen?

| |

Erityisherkkyys on siitä mielenkiintoinen ominaisuus, että herkät itse näkevät sen useimmiten myönteisessä valossa, kun taas moni muu leimaa heidät hermoheikoiksi neurootikoiksi. Molemmissa näkökulmissa on perää.

Ihan alkuun tunnustus siltä varalta, että joku olettaa erityisherkkyydestä mitään ymmärtämättömän huutelevan puskista:

Saan erityisherkkyystestissä lähes maksimipisteet, joten jos erityisherkkä on myös neuroottinen, olen sitä siinä tapauksessa varmasti myös itse.

Viidennes ihmisistä on erityisherkkiä

Psykologian tohtori ja psykoterapeutti Elaine Aron sen keksi lähes neljännesvuosisata sitten: on olemassa meitä persoonallisuudeltamme aivan erityisen herkkiä.

Me tunnemme syvästi ja kuormitumme helposti. Kirkkaat valot ja kovat äänet rasittavat meitä ja aikarajalliset tehtävät tuntuvat tavattoman stressaavilta.

Erityisherkkyys on melko harvinainen ominaisuus, mutta kyllä meitä ihan kohtuullinen määrä löytyy: arvioidaan, että ihmisistä noin viidennes olisi erityisherkkiä. 

Sekä herkän että neuroottisen tunteet kuohuvat

Mitä tiedetään neuroottisuudesta? Neuroottisuus on yksi viidestä suuresta persoonallisuuden piirteestä.

Neuroottisen mieliala ailahtelee ja hän on taipuvainen ahdistuneisuuteen. Seurassa neuroottista jännittää, sillä hän on monesti ujo ja varautunut.

Pienetkin vastoinkäymiset saattavat turhauttaa neuroottista, hän on helppo nolostumaan ja kokee erilaiset tilanteet helposti uhkaavina.

Mikä sitten yhdistää neuroottista ja erityisherkkää? Molemmat käyvät tunteella eli niin erityisherkkä kuin neuroottinen joutuvat kuohuvien tunteiden valtaan muita herkemmin.

On ainakin kolmenlaista herkkyyttä

Voimmeko jo siis saman tien päätellä, että toden totta, erityisherkkä onkin vain ihan tavallinen neuroottisuuteen taipuvainen tyyppi, joka mieluummin kutsuu itseään herkäksi kuin neuroottiseksi – sillä miksi kukaan haluaisi neuroottisen – hermoheikon hysteerikon – leimaa?

Kyllä ja ei.

Sen koommin, kun Elaine Aron esitteli suurelle yleisölle erityisherkkyyskäsitteen, aihetta on ehditty tutkia paljon.

Herkkyyttä on muun muassa huomattu olevan ainakin kolmenlaista. Tutkija Kathy Smolewska kollegoineen puhuu ensinnäkin ärsykeherkkyydestä (ease of excitation), toiseksi aistiherkkyydestä (low sensory threshold) ja kolmanneksi esteettisestä herkkyydestä (aesthetic sensitivity).

Ärsykeherkkä reagoi herkästi niin ulkoisiin kuin sisäisiin ärsykkeisiin. Hän on herkkä kivulle ja säpsähtää helposti. Nälkä vie helposti ärsykeherkän keskittymiskyvyn. Ärsykeherkkä aistii helposti toisten tunteet ja ärsyyntyy, jos joku hoputtaa häntä tekemään monta asiaa kerrallaan.

Aistiherkkä taas kestää huonosti kovia ääniä, kofeiinia ja kaaosta. Karkeat materiaalit tuntuvat iholla raastavilta, kirkkaat valot häiritsevät.

Esteettisesti herkkä puolestaan liikuttuu musiikista, elokuvista ja muusta taiteesta. Hän huomaa ympäristönsä hienovaraiset yksityiskohdat. Esteettisesti herkän mielikuvitus on rikas ja vilkas.

Aisti- ja ärsykeherkkyys ovat yhteydessä neuroottisuuteen

Psykologi ja luovuustutkija Scott Barry Kaufman kertoo Beautiful MInds -blogissaan vuonna 2015 julkaistusta tutkimuksesta, jossa niin ärsyke- kuin aistiherkkyyden todettiin olevan yhteydessä neuroottisuuteen (erityisesti neuroottisuuteen liittyvään vetäytymiskäyttäytymiseen) sekä erilaisiin mielenterveyden ongelmiin masennuksesta ja ahdistuksesta erilaisiin sosiaalisiin pelkoihin.

Esteettinen herkkyys sen sijaan yhdistetään persoonallisuuden piirteistä avoimuuteen. Esteettisesti herkille tyypillistä on myös vaalia yhteyttä toisiin ihmisiin. Esteettisesti herkkä onkin monesti myös vuorovaikutustilanteissa taitava.

Herkkiäkin on moneen junaan

Mitä tästä kaikesta voi oppia?

Koska me ihmiset olemme ainutlaatuisia eikä kukaan on täsmälleen samanlainen kuin sinä, ei erityisherkkyyskään ole suoraviivainen ja yksiulotteinen ominaisuus.

Toiset meistä suuntautuvat enemmän ulkomaailmaan ja muiden ihmisiä kohti ja toiset vetäytyvät sisäiseen maailmaansa ja mielikuvitukseensa.

Olitpa herkkä millä tavalla tahansa – tai et herkkä ollenkaan – saatat voida hyvin tai saatat masentua ja ahdistua. Mielenterveysongelmille löytyy harvoin yksioikoisia selityksiä ja syitä.

Aisti- tai ärsykeherkän suurempi alttius mielenterveyden häiriölle on tuskin sekään pelkästään sisäsyntyistä. Osasyyllinen on varmasti myös ympäröivä yhteiskunta, joka ylettömine sosiaalisuuden vaatimuksineen on rakennettu sopivammaksi sille vähemmän herkistelevien enemmistölle.

Entä sitten, jos onkin vähän neuroottinen?

Jos jotakuta luonnehditaan neuroottiseksi, sitä tuskin on tarkoitettu kohteliaisuudeksi. Mutta miksi ihmeessä lyödä lyötyä – elämä murheissa vellovana, ailahtelevana ja uhkiin keskittyvänä neurootikkona kun on jo lähtökohtaisesti hankalampaa kuin monen muun.

Ehkäpä neuroottisia – aivan kuten kaikkia ihmisiä – kannattaa harjoitella katsomaan lempeän linssin läpi. Ja sen sijaan, että kampittaisi jo muutenkin kompuroivaa, silittäisi vaikka, taluttaisi toviksi valoon ja sanoisi, että asiat järjestyvät kyllä.

Artikkelin kuva: Issara Willenskomer


Lisää persoonallisuudesta:

5 1 äänestä
Mitä pidit?
guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
0
Heräsikö ajatuksia? Jätä kommentti!x
()
x